Valtuustotyön ensiaskeleet

Vaaleista on aikaa reilu kuukausi ja ensimmäiset hetket valtuutettuna on jo koettu. Uuden valtuustokauden käynnistymiseen liittyy monta asiaa, joita olen nyt olen päässyt kokemaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin.

Viimeisen kuukauden aikana on tehty paljon taustatyötä tulevaa neljää vuotta varten. Poliittiset puolueet ovat käyneet neuvottelut luottamuspaikkajaoista. Tässä vaiheessa siis tiedetään, kuinka paljon milläkin puolueella on paikkoja eri lautakunnissa, mille puolueelle kuuluu puheenjohtajuus jne. Kun suuret linjat on saatu puolueiden neuvotteluissa sovittua, on siirrytty seuraavaksi puolueen sisäiseen paikkajakoon, joka sekin demareissa on omanlaisensa prosessi.

Oma työväenyhdistykseni, Tikkurilan työväenyhdistys, järjesti kokouksen tämän viikon tiistaina käsitelläkseen yhdistyksen osalta tulevia valintoja eri luottamustehtäviin. Yhdistyksestä valittujen valtuutettujen lisäksi, paikkoja jaettiin myös muille yhdistyksen jäsenille. Henkilöille, jotka olivat esimerkiksi olleet ehdolla vaaleissa tai, jotka ovat muuten hyviksi ja päteviksi henkilöiksi koettuja hoitamaan kunnallisia luottamustoimia.

Oma yhdistykseni päätti asettaa minut ehdolle kaupunkisuunnittelulautakuntaan. Tämä esitys etenee seuraavaksi muun muassa SDP:n kunnallisjärjestön edustajistoon. Ja vasta, kun kaikkien puolueiden esitykset ja ehdotukset päätyvät lopulta kaupunginvaltuuston kokoukseen kesäkuussa, lautakunta ja muut paikat ovat lopullisesti selviä. Tämän prosessin monimuotoisuus ja eri tasot osoittaa, että vaalien jälkeen on paljon työtä tehtävänä ennen kuin varsinainen valtuustotyö voi edes alkaa.

Meillä valtuutetuilla oli ensimmäinen yhteinen tilaisuus tämän viikon torstaina kaupungintalolla. Lisää perehdytystä ja koulutusta on vielä monen illan aikana ennen ensimmäistä kokousta. Torstai-illan anti oli paljon käytännön tietoa, tilastoja ja kattaus, joka yritti tiiviisti selventää, missä kaikessa valtuutettu on mukana ja päättämässä asioista.

Ensimmäiset fiilikset valtuutettuna toimimisesta ovat torstain jäljiltä positiivisen jännittyneet. Tietoa oli paljon ja opiskeltavaa tulee runsaasti. Tämän lisäksi muun muassa valtuustosali yllätti moderneilla laitteillaan, natisevine tuoleineen ja säännöillään.  Huomasin, että minun esimerkiksi teki mieli taputtaa illan aikana muutamassa kohdassa – Ihan vain kohteliaisuudesta puhujaa kohtaan.  Kuitenkin opin, ettei taputtaminen kuulu valtuuston normaaleihin toimintatapoihin. Lisäksi yhtenä knoppitietona todettakoon, että valtuustossa kaikki puheenvuorot pidetään aina seisten.  Tämän perinteisen ja kokousetikettiä arvostavan tavan omaksuminen ja oppiminen on varmasti aiheellista, vaikkakin sen tuoma ”jäykkyys” tietyllä tavalla myös hymyilyttää.

Demarinuorissa on voimaa!

Viikon lopuksi pääsin vielä itselleni erittäin mieleiseen tilaisuuteen. Oma nuorisojärjestöni, Vantaan Demarinuoret kutsui minut uutena valtuutettuna kertomaan vaalityöstäni ja odotuksistani tulevaa valtuustokautta silmällä pitäen.

Illan aikana Demarinuoret analysoivat onnistuneesti omia vahvuuksiaan ja vaalitulostaan kuntavaaleissa.  Nuorten yhteinen vaalitulos oli reilu 1300 ääntä ja peräti 6 nuorta pääsi yli 100 äänen äänisaaliiseen. Tuosta äänisaaliista on hyvä pohja ponnistaa seuraavia kuntavaaleja varten. Se on paljon se!  Muistan edelleen ensimmäiset omat kuntavaalini, jossa ääniä sain hiukan reilu 30.

Laskeskelimme nuorten kanssa myös, että meitä vanhoja Vantaan Demarinuoria on sosialidemokraattien valtuustoryhmässä lukuisa määrä. Pelkästään 2000-luvun alkupuolella aktiiveina toimineita löytyy ainakin 5 valtuustoryhmämme joukosta. Puhumattakaan sitten valtuutetuista, jotka ovat toimineet nuorisoliitossa vuosikymmeniä aiemmin. Tästäkin syystä yhteistyö Vantaan Demareiden valtuustoryhmän ja Demarinuorten välillä on hyvin luonnollinen. Ja syytä ollakin, nuoret ovat kuitenkin meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta se ryhmä, joiden asioista on pidettävä huolta.

Minna Räsänen

Äiti – yhteiskunnan voimavara!

Tulevana sunnuntaina vietetään useissa kodeissa äitienpäivää. Suomalaisten perinne äitienpäivän viettoon juontaa juurensa vuoteen 1918. Tuolloin äitien asema yhteiskunnassa oli hyvin erilainen kuin nyt.

Tasa-arvon lisääntyessä ja hyvinvoinnin kasvaessa, voidaan ajatella, että nykyäidillä asiat on paremmin. Voisi kuvitella, että yhteiskunnassa tämä näkyisi lapsimäärien kasvuna. Mutta asia on päinvastoin. Lapsia syntyy entistä vähemmän ja äideiksi tullaan koko ajan yhä vanhempana.  Väestönkasvu on Suomessa hidastunut. Kuka huolehtii meistä vanhempina, jos nuoria sukupolvia ei ole olemassa?

Naisten ja äitien asemaan on yhteiskunnassa edelleen kiinnitettävä huomiota. Ei ole oikein, että naisten työmarkkina-asema ja esimerkiksi palkkaus ovat heikommat kuin miehillä. Äitien paluuta takaisin työelämään on helpotettava, eläkettä on kerryttävä ja perheiden työn ja arjen yhteensovittamista helpotettava.

Myös kunnilla on mahdollisuus pitää äitejä kuin kukkaa kämmenellä ja edistää äitien ja naisten asemaa. Yksi konkreettinen teko on maan hallituksen subjektiiviseen päivähoitoon tekemien rajausten poisto. Vantaalla voisimme poistaa voimassa olevat rajoitukset ja ottaa rohkeasti askeleet kohti maksuttoman varhaiskasvatuksen suuntaa.

Aiemmin oli  ”tapana”, että avioliiton solmimisen jälkeen  lapsi kuului samaan pakettiin automaattisesti. Nykyisin moni valitsee myös toisin. Avioliittojen päättyminen on hyväksyttävämpää. Vantaalla on vuoden 2015/2016 väestöraportin mukaan 15 % yksinhuoltajaperheitä. Näistä yksinhuoltajaperheistä valtaosa (86 %) pyörii äidin voimin. Tämä nykyajan vallitseva tilanne sekä perhemuotojen monimuotoisuus on huomioitava perheille tarjolla olevissa palveluissa sekä niiden suunnitelussa.

Valmisruoka vapautti äidit liikkeelle

Äitien ja naisten aseman vahvistuminen Suomessa on asia, jota ei voi arvostaa mielestäni liikaa.  Työtä tällä saralla on toki jäljellä. Yksi syy, joka tätä kehittymistä on osaltaan edesauttanut on elintarviketeollisuuden innovaatiot ruokkia perhettä einesruualla.

Pikkuhiljaa, kun kodeissa ruuanlaittoon kulutettu aika väheni, lisäsi se vapautta tehdä asioita enemmän kodin ulkopuolella. Valmisruuan tarjoamat mahdollisuudet ovat helpottaneet naisten siirtymistä töihin kodin ulkopuolelle osallistua enemmän yhteiskuntaan ja kouluttautua.

Perinteiset sukupuoliroolit ovat vuosikymmenten aikana hälventyneet ainakin osittain. Nykyisin ruuanlaitosta perheissä vastataan varmasti paljon enemmän yhdessä kuin vielä vuonna 1918. Eikä siihen, että voit ruokkia itsesi ja perheenjäsenesi vallan mallikkaasti välttämättä enää tarvita edes hellaa. Kaupoissa on hyllymetreittäin eri jalostusasteisia valmisruokia tarjolla.

Edelleenkin valmisruoka voi tuoda kiireeseen helpotusta ja antaa perheissä aikaa yhteiseen tekemiseen.  Tosin nykytutkimustulokset kertovat, että yhä useammin lapset viettävät pitkiä aikoja yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Perheiden yhteistä aikaa ja lasten hyvinvointia voidaan lisätä yhteiskunnan taholta ja poliittisilla päätöksillä.

Ehkäpä tänä äitienpäivänä kodeissa ei tarvitse tehdä kakkuja alusta asti itse, vaan helpottaa ajankäyttöä ja ostaa valmiina.  Äitiä voi kiittää ja palkita myös yhteisellä koko perheen kävelyretkellä. Eikä näiden esimerkkien tarvitse perheissa tapahtua vain tulevana sunnuntaina – Äitienpäivää voi viettää ja arvostusta osoittaa joka päivä!

Minna Räsänen

Riittävät pysäköintimahdollisuudet lisäävät asuinviihtyvyyttä ja turvallisuutta

Kaupunkialueella pysäköiminen on usein rajallisista pysäköintimahdollisuuksista johtuen haasteellista. Tämän tilanteen ovat viime viikkoina kokeneet useat ruskeasantalaiset, jotka ovat saaneet monia pysäköintivirhesakkoja.

Virheellinen pysäköinti on johtunut siitä, että pysäköintitilaa on alueella rajatusti. Siksi ajan saatossa tilanne on johtanut siihen, että asukkaat ovat saattaneet pysäköidä vuosienkin ajan virheellisesti, lopulta sitä edes itse tiedostamatta nk. vakiintuneen tavan mukaan.

Vantaan kaupungin pysäköinninvalvonnalle osoitetut lisäresurssit ovat nyt mahdollistaneet aiempaa laajemman pysäköinninvalvonnan toteuttamisen Vantaalla. Tämä muutos on Ruskeasannassa tarkoittanut sitä, pysäköintivirhemaksuja on annettu alueilla, jossa sitä ei ole tapahtunut ”miesmuistiin”.

Pysäköinninvalvonnalla on oma tehtävänsä asuinalueiden asuinviihtyvyyden ja turvallisuuden edistämisessä ja mielestäni on hyvä, että sitä voidaan nykyresurssein toteuttaa paremmin. Ruskeasannassa on kuitenkin monia alueita, joissa pysäköintimahdollisuudet ovat rajalliset eikä merkittyä, turvallista paikkaa pysäköidä ole saatavilla kodin lähellä. Siksi olisi tärkeää, että alueen pysäköintimahdollisuuksia lisättäisiin. Pysäköintipaikkojen saatavuus läheltä omaa kotia on avainasemassa asuinviihtyvyydessä. Useissa perheissä autot ovat ainakin toistaiseksi välttämätön kulkuväline. Lisäksi selkeästi merkittyjen pysäköintipaikkojen saatavuus lisää liikenneturvallisuutta ja myös edistää asukkaiden tietoisuutta oikeanlaisesta pysäköinnistä.

Tämä niin sanottu Ruskeasannan parkkipaikkakapina on mielestäni oiva esimerkki asukasaktiivisuudesta ja kaupungin organisaation keskusteluyhteyden tiivistämisen tarpeesta.  Yllättävä muutos pysäköinninvalvonnassa ja sen perusteissa ovat aiheuttaneet asukkaissa hämmennystä ja närkästystä, johtaen välittömiin yhteydenottoihin kaupungille. Tietoa sallituista paikoista pysäköidä on ollut välillä kaupungilta vaikeaa saada ja epätietoisuus on kasvanut entisestään.

Asukkaiden tietoisuuden edistäminen kunnan päätöksenteosta ja sen vaikutuksista näinkin yksinkertaiseen asiaan kuin pysäköinninvalvonnan laajentamisesta ja sen vaikutuksista asukkaisiin vaatii Vantaalla kehittämistä. Siitäkin huolimatta, että vastuu auton pysäköimisestä oikein on aina auton kuljettajalla.  Kenenkään etu ei ole se, että asukkaat saavat pysäköintivirhesakkoja, asuinpaikan viihtyvyys laskee ja usko kaupungin vetovoimaan asuinpaikkakuntana on koetuksella.

Toivottavaa mielestäni olisi se, että pysäköintiongelmaan saadaan pidempikestoisia ratkaisuja ja asuinalueelle lisää turvallista tilaa pysäköidä oikein. Tätä ennen uudet liikennemerkit ohjaamaan asukkaiden pysäköintiä turvallisempaan ja kaikkia osapuolia paremmin palvelevaan suuntaan, ovat ele oikeaan suuntaan.

Minna Räsänen

Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa 6.5.2017