Kaupunkisuunnittelun vuosi starttasi

Vuoden ensimmäinen kaupunkisuunnittelulautakunnan kokous aloitti vuoden sähäkästi useamman tunnin kokouksella. Illan aikana hyväksyttiin muun muassa kaupunkisuunnittelun työohjelma tälle vuodelle. Asiasta käytiin hyvää keskustelua ja itsekin käytin puheenvuoroa muun muassa ”vanhojen” lähiöiden kehittämisestä. Tästä olin puhunut muun muassa Koivukylässä asukkaiden kanssa muutama viikko sitten, kun osallistuin valaistuskävelyyn.

Työohjelma on laaja kokonaisuus, johon suosittelen tutustumaan! Kokouksessa päätettiin poistaa työohjelmasta yksimielisesti  Rukinpyörän asemakaavatyö Itä-Hakkilasta.  Asian yhteydessä keskusteltiin myös käynnissä olevasta yleiskaavatyöstä. Sen merkitys on kaavoituksessakin tulevaisuudessa iso. Tätäkin työtä suosittelen seuraamaan!

Mielenkiintoisena asiana oli myös Puu-Kivistön asuinkorttelin tontinluovutus- ja suunnittelukilpailun avaaminen. Kivistöön ollaan siis rakentamassa puukorttelia, jossa yhdistyy ekologiset arvot ja yhteisöllinen ja mahdollisesti myös aika autoton asuinkortteli. Uusia asuntoja alueelle on tulossa noin 600 kappaletta.
Lähtökohdat ja esittely vaikuttivat mielenkiintoisilta. Itse toin esille myös sen, että olisi hyvä, että alueen suunnittelussa otettaisiin huomioon mahdollisuus käyttää kotimaista puuta korttelin rakentamisessa. Uskon, että tämä voisi olla hyvä tapa korostaa myös kotimaisen metsä- ja puuteollisuuden merkitystä ja hyödyntämistä suomalaisessa rakentamisessa.  Nähtäväksi jää millaisia kilpailuosallistujia tulee ja, mistä lopulta valinta päästään tekemään.

Hiekkaharjussa sijaitsevasta Kulleropuiston asemakaavasta on käyty paljon keskustelua ja kirjoittelua muun muassa Vantaan Sanomissa. Asia oli lautakunnan käsittelyssä jo joulukuussa, jolloin kaava jäi pöydälle. Tänään lautakunnan jäsenillä oli mahdollisuus kysellä asiasta lisää. On mielestäni selvää, että asukkaiden osallisuutta ja demokratiaa on syytä Vantaalla päätöksenteossa edistää ja vaalia.Tätä näkökulmaa pidin esillä myös lautakunnassa.

Kulleropuiston asemakaava jäi nyt jo toistamiseen pöydälle. Siihen palataan seuraavassa kokouksessa jo parin viikon päästä. Tärkeää on, että tiivistämisrakentamista Vantaalla toteutetaan ja Hiekkaharju kulku-yhteyksineen on oivallinen paikka asua ja myös rakentaa lisää. Itseäni asiassa eniten mietityttää se, kuinka hyvin asemakaava saadaan aikaiseksi niin, että se palvelee sekä Vantaata, asuntojen lisärakentamistarvetta, mutta turvaa myös tulevaisuudessa viihtyisän asuinympäristön alueen asukkaille.

Tästä tämäkin lautakuntatyön vuosi pyörähti siis käyntiin. Luvassa on varmasti vuoden aikana mielenkiintoisia päätöksiä – Vantaa kasvaa vauhdilla ja asukkaat on pidettävä mukana!

Minna Räsänen

Osallisuus on tunne, ei vain sanoja paperilla

Vantaan kaupunginvaltuusto käsittelee ensi maanantaina Osallistuva Vantaa –mallia, joka on osa kaupungin strategiaa. Mallin tavoitteena on lisätä osallisuutta ja tarjota asukkaille erilaisia tapoja ja tilaisuuksia ottaa osaa kaupungin päätöksentekoon ja edistää sekä tukea demokratiaa.  Tavoite on hieno ja päämäärä tärkeä – käytännön onnistumiseen on vain panostettava lujasti.

Kuntalaissa on todettu, että kunnan asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Lakikirjaus ja sen pohjalta toteutetut mallit eivät kuitenkaan riitä, jos päätöksentekoa ei osata tuoda esille ihmisiä kiinnostavalla tavalla.  Nyt onkin tärkeää Vantaalla pohtia sitä, kuinka vuorovaikutusta ja tunnetta siitä, että voi oikeasti vaikuttaa, pystytään parhaiten luomaan.

Osallisuus on paljon muutakin kuin sanoja paperilla – se on selvää. Mielestäni tärkeintä on se, kuinka voimme Vantaallakin luoda tilanteita, joissa kuka tahansa meistä asukkaista voi tuntea yhteisöllisyyttä ja mukanaoloa sekä saada omat mielipiteensä kuuluviin. Ehkäpä vielä sillä tavoin, että osallistumistilanne on mukava, miellyttävä ja siitä jää olo, että haluaa tulla toisenkin kerran. Jos onnistumme tässä, onnistumme myös osattomuuden, eriarvoisuuden ja tyytymättömyyden torumisessa.

Olen osallistunut itse muutamaan tilaisuuteen, joissa kaupunki on kerännyt mielipiteitä asukkailta mm. kaavoituksesta tai asuinalueen turvallisuuteen liittyen. Esimerkiksi viime viikkoinen Koivukylän valaistuskävely on mielestäni oiva esimerkki siitä, kuinka kaupungin rakenteet tulevat tutuksi ja asukkaiden mielipiteet kuuluksi.

Minua kuitenkin huolettaa se, kuinka näiden kaikkien Vantaallakin järjestettyjen tilaisuuksien palaute ja ja niissä esitetyt mielipiteet päätyvät eteenpäin. Tai saadaanko niiden pohjalta tehtyä asukkaiden näköisiä ratkaisuesityksiä kaupungin päätöksentekoon ja esimerkiksi lautakuntatyöskentelyyn? Äänestysnapin painamisella on valtuustosalissa iso merkitys niihin asioihin, joita tapahtuu ihan lähellä asukkaiden arkea.   Jotta näitä arjen asioita voidaan parhaiten edistää, kasvaa viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitys entisestään. Tiedonsaanti asukkaille on tehtävä helpoksi ja osallistumistavat nopeammiksi.

Vuorovaikutuksen on oltava aktiivista ja reagoivaa kaupungin ja asukkaiden välillä koko ajan. Mieluiten vielä toteutettuna helpolla tavalla ja niin, että osallistuminen on myös kevyesti ja matalalla kynnyksellä mahdollista. Tähän erilaiset digitaaliset menetelmät tarjoavat useita ratkaisuja; tietoa ja palautetta voidaan kerätä helposti ja palveluita parantaa sekä nopeuttaa. Emme kuitenkaan voi unohtaa kasvokkain tapahtuvaa mielipiteiden vaihtoa. Palautetta ei voi kerätä yksin koneilla tai osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kasvattaa vain verkossa.

Osallistuva Vantaa -malli on mielestäni hyvä pohja prosessille, jota kotikaupungissamme on hyvä toteuttaa. Meidän on pidettävä huolta ja myös vaadittava, että osallisuuden edistämisen idean on yllettävä asukkaiden lisäksi myös jokaiseen kaupungissa tehtävään työprosessiin. Silloin se ei jää irralliseksi ja ulkopuoliseksi todellisuudesta eikä kuilu strategian ja käytännön toimien välillä kasva. Jos näin ei käy, on uhkana mielestäni se, että hyvätkin ideat tai suunnitelmat jäävät lopulta ilman todellista vaikutusta. Väitän, että itse kunkin mielenkiinto lopahtaa, jos toistuvasti kokee, etteivät asiat etene. Silloin tavoite osallisuuden edistämisestä voi hienoista malleista huolimatta jäädä vain näennäiseksi.

Minna Räsänen
kaupunginvaltuutettu