Vantaata on suunniteltava ja rakennettava yhteistyöllä

Vantaa suurenee vauhdilla. Uusien asuinalueiden luomisen ja kehittämisen lisäksi myös vanhemmilla asuinalueilla ja kaupunkikeskustoissa on jo selkeästi nähtävillä vahvaa tiivistämisrakentamista.  Tämä näkyy ja tulee näkymään entistä korkeimpina kerrostaloina, luultavasti pahenevina pysäköintiongelmina ja, että pientaloalueet muuttavat luonnettaan entistä monipuolisemmiksi asuinalueiksi. Kaupunkikeskustat kasvavat entisestään ja radanvarteen sekä liikenteen pääväylien varrelle pyritään entistä hanakammin löytämään tilaa tornitaloille ja ihmisille.

Lähtökohdat ja strategiset linjaukset kaupungin kasvuun ja millaisessa asuinympäristössä tulevaisuudessa asumme löytyvät politiikasta ja siitä, millaista asunto- ja maankäyttöä kaupungissamme toteutetaan.  Jotta Vantaan vetovoima ja sitä kautta myös asukkaille toteutetut palvelut ja hyvinvoinnin edellytykset voidaan säilyttää, on pidettävä huolta siitä, että Vantaa kasvaa fiksusti ja asukkaiden ääntä kuunnellen sekä ymmärtäen.

Vantaan Sanomissa (10.2) Hiekkaharjun omakotitaloyhdistyksen puheenjohtaja Robert Kullström ilmaisi huolensa siitä, toteutuuko asukkaiden mielipiteiden kuuleminen kaava-asioissa oikeasti. Kullström nosti mielestäni esille tärkeän kuntalaisten osallisuuteen ja vaikutusmahdollisuuksiin vahvasti liittyvän asian. Pelkästään mielipiteen kuuleminen ja ylös kirjaaminen ei luo tunnetta siitä, että esille nostetut asiat tulisivat huomioiduksi tai ymmärretyksi.

Tarvitsemme kaupunkiimme lisää koteja ihmisille, palveluita ja työpaikkoja. Näiden rakentamisessa on huomioitava monia erilaisia näkökantoja. Meidän poliittisten päättäjien on myös valittava linjamme siinä, miten ja millä tavoin kaavoitusta ja asuinalueita kehitetään ja esimerkiksi uusien kotien rakentamista edistetään.  Asuinympäristöjen rakentamisessa ja kehittämisessä on mielestäni kaikkien etu se, että sitä tehdään yhteistyössä asukkaiden ja kaupungin välillä. Kaupunki on olemassa ihmisiä varten.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenenä koen tärkeäksi, että vuorovaikutus asukkaiden kanssa on kaavoitustyössä jatkuvaa, rakentavaa ja kehittävää. Siksi olen iloinen siitä, että Kulleropuiston kaavassa ainakin osa asukkaista on ottanut rohkeasti kantaa alueen tulevaisuuden näkymiin.  Asukkaiden aktiivisuus ja panos tulevaisuuden Vantaan rakentamisessa on arvokasta. Se on mielestäni myös merkki siitä, että Vantaata halutaan suunnitella ja rakentaa yhdessä entistä paremmaksi kotikaupungiksi. Tämänkaltaisesta esimerkistä ja asukkaiden luovuudesta on mielestäni hyvä ottaa mallia ympäri Vantaata. Uskon, että yhteistyön toimintatapoja vahvistamalla saamme kasvavan Vantaan myös pysymään meille kaikille hyvänä kotikaupunkina.

Minna Räsänen
(Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa 14.2.2018)

Arjen politiikkaa lautakuntatyössä

Kirjoitin jo tammikuussa kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksesta ja siitä, kuinka jätimme Vantaalla Kulleropuiston kaavan jo toistamiseen pöydälle. Pöydälle jättö juontui siitä, että lautakunnassa oli monia kaavaan liittyviä näkemyksiä.

Mielestäni Kulleropuiston muutosta kaavaan on valmisteltu perusteellisesti ja siihen varmasti on käytetty paljon resursseja. Tästä työstä iso kiitos kaikille sen parissa tuntikausia viettäneille.

Kaava ei tietenkään voi olla täydellinen – harvoin varmaankaan kaavat kaikkien mielestä ovat – koska ne tietenkin muodostuvat monien asioiden kompromisseina.

Kulleropuiston tullessa kaupunkisuunnittelulautakunnassa ensimmäisen kerran eteeni, en voinut olla huomioimatta kaavassa esille tulleita ja asukkaiden toistuvasti nostamia muistutuksia ja huomautuksia. Koin, että alueen asukkaat olivat tehneet paljon työtä ja pyrkineet muokkaamaan kaavaa ja vaikuttamaan sen sisältöön. Samalla näin, että ainakin osa alueen asukkaista oli toistuvasti nostaneet esille sellaisia näkökantoja, jotka myös minusta olivat huomionarvoisia ja, joihin syystä tai toisesta, myös itse kaavoja käsitellessä kiinnitän huomiota.

Jo edellisessä kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa pyrin tuomaan esille näkökulmaani siitä, että olin huolissani asukasdemokratian toteutumisesta sekä siitä, onko kaava toimiva.  Nämä siitäkin huolimatta, että mielestäni on täysin selvää, että Kulleropuiston alue on hyvää rakennusaluetta ja kaikkien etu olisi se, että sille saataisiin rakennettua toimiva kokonaisuus, joka myös tukee kaupunkin strategisia päämääriä ja lisäisi muun muassa uusien kotien rakentumista Vantaalle.

Ennen lautakunnan(kuntien) kokousta esimerkiksi koin, että muun muassa pysäköintiin liittyvät asukkaiden huomiot sekä kaavassa oleva rakennusmassan sijoittelu, eivät tuntuneet minusta toimivilta. Toki ymmärrän, että hyppäsin kaavan valmisteluun ”kesken kaiken”, enkä ensimmäisen kauden lautakunnan jäsenenä voikaan vielä kaikkia ratkaisuja nähdä ”oikealla lailla”, mutta siitä huolimatta jokin minua kaavassa kaiversi.

Kaava jätettiin joulukuussa sekä tammikuussa pöydälle lautakunnassa.

Kävin paikan päällä, juttelin ihmisten kanssa. Selvitin asiaa enemmän ja enemmän. Juttelin eri vaihtoehdoista puoluekavereideni ja muiden puolueiden edustajien kanssa. Olin myös yhteydessä valmistelijoihin ja virkamiehiin. Pyrin ottamaan asioista selvää ja sitä kautta muodostamaan mielipiteeni asiaan.

Kaiken tämän jälkeen oma näkemykseni muotoutui siihen suuntaan, että en ollut kyseistä kaavaa valmis hyväksymään sellaisenaan. Siksi tänään kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa tein  poikkeavan esityksen ja esitin, että kaava vielä kertaalleen palautettaisiin valmisteluun. Perustelin palautusesitystäni mm. sillä, että asuntoja pitäisi porrastaa vielä enemmän sekä sillä, että pysäköintiin liittyviä ongelmat olisi otettava huomioon eikä tehdä ehdoin tahdoin lisää ongelmia ja sillä, että asuinalueita pitäisi pyrkiä suunnittelemaan viihtyisäksi yhdessä asukkaiden kanssa vuorovaikutuksessa. Olin myös valmis kuulemaan kritiikin ja kantamaan poliittisen vastuun siitä, että palautusesitys toteutuessaan olisi vaikuttanut mittavasti kaupungin strategisten päämäärien saavuttamiseen.

Äänestystuloksen jälkeen (6-7) kaava etenee. Tästä prosessista oppineena voin tyytyväisenä katsoa peiliin siinä, että koen tehneeni itse sen, mitä lautakunnan jäsenenä ja kuntapoliitikkona tämän asian eteen tällä kertaa pystyin. Uskon myös, että vaikka tällä kertaa edustamani näkökanta ei ”voittanutkaan”, sen esille tuominen on hyväksi esimerkiksi lautakunnan tulevaisuuden työskentelylle.

Voin myös rehellisesti sanoa, että kuntapolitiikkakin on jännittävää kaikkine käänteineen ja tämä oli myös hyvin mielenkiintoista kokea! Eräässä vaiheessa olin varma siitä, että löydämme yhteisen ratkaisun kaikkien poliittisten puolueiden välillä asian eteenpäin viemiseksi myös niin, että muun muassa minun kaavasta esille nostamani huolet olisivat tulleet niin sanotusti ”vahvemmin” päätöksessä kuulluksi.

Uskallan myös väittää, että prosessin eräässä vaiheessa, kaavan palautus oli jo ”viittä vaille” menossa läpi, että minä ja muut palautusesityksen kannalla olleet olisimme saaneet vahvimman tuen palautusesitykselle. Ja lopulta kävi näin, että palautusesitykseni ei kuitenkaan saanut tarpeeksi kannatusta. Äänestystuloksen tiukkuus kuitenkin kertoo mielestäni sen, että kaupunkisuunnittelulautakunta oli tässä asiassa niin sanotusti vaikean edessä, ja politiikka on asioiden eteenpäin viemisen lisäksi myös jännittäviä hetkiä, rakentavaa ja opettavaa. Arjen kuntapolitiikkaa.

Tällä eteenpäin!

Minna Räsänen
kaupunkisuunnittelulautakunnan ja kaupunginvaltuuston jäsen

Ennaltaehkäisevä lastensuojelu kannattaa!

Tammikuun alkupuolella vietettiin lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä parissa tehtävän vapaaehtoistyön #olenmukana -viikkoa. Teemaviikon aikana nostettiin esille vapaaehtoisen tukihenkilö- ja toiminnan merkitystä Suomessa asuvien lasten ja lapsiperheiden arjessa.

Olen itse toiminut Vantaan lastensuojelun vapaaehtoisena tukihenkilönä useamman vuoden ajan. Tukihenkilönä olen päässyt seuraamaan läheltä lapsen kasvua ja kehitystä ja samalla tuntenut, että antamallani ajalla ja panoksellani, voin olla omalta osaltani lisäämässä hyvinvointia.

Tukihenkilönä tapaan nyt jo teini-ikäistä nuorta noin pari kertaa kuukaudessa erilaisen pienimuotoisen tekemisen merkeissä. Välillä olemme käyneet Heurekassa tutustumassa näyttelyihin, joskus käymme leffassa, leivomme tai ihan vain olemme kotona ja pelaamme tabletilla ja juttelemme.

Uskon, että vapaaehtoistyön merkitys kasvaa koko ajan ja sen muodot muuttuvat. Joku voi osallistua ja harrastaa vapaaehtoisena toimintaa säännöllisesti. Jollekin toiselle sopii kertaluonteiset tempaukset itselle tärkeäksi koetun asian puolesta. Joku voi löytää esimerkiksi lastensuojelun tukihenkilötoiminnasta itselleen mieluisen vapaaehtoistyön muodon, aivan kuten minäkin.

Uskon, että Vantaalle kaupunkina täällä toimivien vapaaehtoistyöntekijöiden tekemä arvokas työ on merkittävässä roolissa hyvinvoinnin lisäämisessä. Myös lastensuojelun näkökulmasta. Uskon, että tukihenkilötoiminnalla on oikeasti merkitystä lapsen elämälle. Ja lastensuojelun ennaltaehkäisevällä toiminnalla voidaan tarjota sellaista tukea ja turvaa, joka voi kantaa pitkälle ja olla hyödyksi – ja joka myös säästää rahaa tulevaisuudessa.

Yhteiskunnallisesti vapaaehtoistoiminnan merkitys kasvaa jatkuvasti. Kaupungin ja siellä asuvien asukkaiden kannalta on tärkeää, että vapaaehtoistoimintaa arvostetaan. Parhaimmillaan se myös tukee ihmisten elämää ja osallistumismahdollisuuksia.

Olisi hyvä joskus pysähtyä pohtimaan sitä, kuinka yksilön hyvän mielen lisäksi myös kaupunki voisi kehittää omaa asemaansa vapaaehtoistyön mahdollistajana ja tukijana. Jotta vapaaehtoistoiminnasta saadaan irti sen tuomat hyvät puolet ja voimavarat yksilöille ja yhteisölle, on huomioitava, että vapaaehtoistyön organisointi, vapaaehtoisten ohjaaminen, tuki ja koulutus tuskin onnistuvat ilman rahaa ja työntekijöitä.