Jussi Eronen kirjoitti ( VS 3.6.) kolumnissaan päiväkotikuvauksen perinteen katkaisemisesta Vantaalla ja syytti päätöstä “mielensäpahoittajien jyräykseksi”. Kolumnissa Eronen sivuuttaa raskaalla tavalla päätöksen taustalla olevan ytimen: lapsen arjen, henkilöstön jaksamisen ja varhaiskasvatuksen perustehtävän turvaamisen sekä arvostamisen.
Syytös siitä, että kuvaukset lopetettaisiin ilman kokonaisuuden ymmärtämistä, tuntuu näin kuntapäättäjänä kohtuuttomalta. Asiaa on tutkittu ja harkittu monelta kantilta. Eikä Vantaa edes tee nyt mitään poikkeuksellista. Monissa kunnissa on jo aiemmin tehty samoja päätöksiä samoin perustein. Esimerkiksi Järvenpää on lopettanut kuvaukset päiväkodeissa kaupungin toimesta jo vuonna 2012.
Päiväkoti paikka, jossa ammattilaiset rakentavat lapsille turvallista ja pedagogisesti suunniteltua, johdonmukaista kasvun arkea. Perinteisten päiväkotikuvausten järjestely ei kuulu varhaiskasvatussuunnitelmaan. Se vaatii henkilöstöltä aikaa ja koordinointia eli työpanosta, josta lopulta on hyötynyt mittavasti liiketoimintaa tekevä valokuvausyritys.
Kun työpäivät jo valmiiksi kuormittavat aliresursoitua alaa, eikö ole viisautta karsia toiminnot, jotka eivät tue varhaiskasvatuksen ydintehtävää? Päätöksien tehtävä on antaa varhaiskasvatuksen ammattilaisten tehdä sitä työtä, joka on lapsen etu. Lisäksi Vantaan ratkaisu mahdollistaa esimerkiksi vanhempien järjestämät kuvaukset ilta-aikaan. Jos kuvia siis halutaan, ei niitä jatkossa kielletä, vaan vastuu niiden järjestämisestä on vanhemmilla.
Oma lapseni käy Vantaalla päiväkotia. Lähes päivittäin varhaiskasvatuksessa dokumentoidaan päiväkodin tapahtumia ja lasten siellä viettämää arkea, myös valokuvin. Näitä minä vanhempana voin seurata ja lapselleni muistoiksi säilyttää. Lisäksi on mahdollisuuksia osallistua tapahtumiin ja kuvata myös itse. Muistojen tallentaminen ei siis ole katomassa, sitä tehdään päiväkodeissa osana suunniteltua toimintaa koko ajan.
Minä uskon, että lasten muistot päiväkotiajoista eivät katoa, vaikka kuvaaja ei tulisi enää päiväkotiin kesken päivän. Sitä tärkeämpää lapsille on turvallinen ympäristö, yhteenkuuluvuuden tunne ja kaverisuhteet, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen.
Minna Räsänen
äiti, demari ja kuntapoliitikko