Liikunnasta syrjäytynyt työikäinen nainen

Eilen maanantaina 4.3. Vantaan kaupunginvaltuuston kokouksessa käsiteltiin jälleen Hyvinvointikatsausta. Siitä käy ilmi se, kuinka vantaalaiset voivat.

Kiinnitin itse huomiota katsauksessa, kuinka työikäiset liikkuvat. Vantaalla panostetaan lasten- ja nuorten sekä eläkeläisten liikkumiseen, mutta kyllä työnikäisetkin tarvitsevat omia palveluja. Eikö vain? Ja kaikkien etu on se, että myös työikäiset ovat aktiivisia ja pitävät huolta itsestään liikunnalla, ovat ehkä vähän terveempiä plus antavat esimerkkiä omille lapsilleen.

Ohessa aiheesta pitämäni valtuustopuhe:

”Hyvät valtuutetut,

Puhunpa hetken itsestäni. Minä olen työikäinen, liikunnasta syrjäytynyt nainen. Olen näiden meille esitettyjen hyvinvointi- ja liikunta -raporttien mukaan huolestuttava ilmiö, johon on tartuttava.

Minua ei liikuta mikään. Sykkeeni vapaa-ajalla saa nousemaan varmaankin vain nämä valtuuston kokoukset silloin kun politiikkaa väännetään. Vaikka työikäisille järjestetään Vantaalla yli 50 liikuntakurssia viikoittain, eivät ne ole minua kohdanneet. Ja väitän, että meitä väliinputoajia on muitakin.

Tähän ongelmaan on mielestäni tartuttava. Liikunnalla ja terveydellä on selkeä yhteys.  Liikkumattomuus altistaa sairauksille.  Ja kyllä, tunnistan tässäkin itseni. Ylipaino on riski itsessään ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varmastikin odottavat oven takana, puhumattakaan diabetesriskistä. Tällä hetkellä maksan vielä veroja Vantaalle, mutta jos terveys prakaa, jää sekin vähemmälle.  Tämäkin on yksi syy, miksi meidän on panostettava työikäisten liikuntaharrastusten ja tottumusten tukemiseen. Me tarvitaan liikkuvia työikäisiä, koska he ovat terveitä veronmaksajia plus tulevaisuudessa he ovat entistä terveempiä senioreita.

Aikuisten, työikäisten liikunnan harrastamisen on oltava helposti saavutettavaa. Uskallan väittää, että nykyisessä 24/7 yhteiskunnassa, jossa työpäivät venyvät kellon ympäri tai työtunnit ovat hajallaan pitkin päivää, ohjattua matalan kynnyksen erilaisia liikuntamahdollisuuksia pitäisi olla tarjolla lähellä, nopeasti, ilman sitoutumispakkoa tai seurajäsenyyttä sekä mahdollisimman monipuolisesti kellon eri aikoina.

Lisäksi työikäisten liikuntatarjonnassa olisi otettava huomioon myös äidit ja isät, jotka viettävät kotona aikaa pienten lasten kanssa vanhempainvapailla.  Kuinka paljon näistä jo nyt yli 50 viikoittaisesta työikäisten liikuntakurssista on niitä kursseja, joihin pienen piltin voi ottaa mukaan? Äidin ja isän näkeminen liikkumassa antaa varmasti myös lapselle kuvaa sen tärkeydestä ja voi sytyttää liikuntainnostuksen.

On mielestäni todella hyvä, että Vantaalla lasten ja ikäihmisten liikkumiseen aktivoidaan ja panostetaan. Sen lisäksi nämä meille tänään esitellyt raportit antavat aihetta sille, että nyt on syytä tarttua meidän työikäisten, liikunnasta syrjäytyneiden henkilöiden aktivointiin. Siksi toivon, että Vantaan toiminnan painopisteissä pohdittaisiin tulevaisuudessa entistä enemmän myös sitä, mikä liikuttaa työikäistä vantaalaista ja kuinka ehkäistään liikunnasta syrjäytymistä.

Kiitos!”

Minna Räsänen

 

 

Vuosi 2018 taputeltu – mitä uusi vuosi tuo tullessaan?

Mitä on kuulunut vuoden 2018 valtuutetun vuoteen? Mitä on jäänyt mieleen ja mistä lähtökohdista lähdetään ensi vuoteen?

Osallisuus on viihtyisän kaupungin edellytys
Vantaalaisten osallisuuden vahvistaminen, mukaanotto kaupungin päätöksentekoon, neuvominen ja auttaminen.  Nämä asiat tulevat ensimmäisenä mieleen, kun valtuutettuna ja lautakunnan jäsenenä on asioita ratkaissut päätöksentekijänä.

Asuinalueiden viihtyvyys kiteytyy pitkälti palveluihin ja siihen, millaisia kokemuksia meillä asukkailla on siitä, kuinka hyvin näkemyksiämme kuunnellaan. Vuorovaikutuksen merkitystä ei voi vähätellä. Kuten keväällä jo kirjoitin on osallisuus muutakin kuin sanoja paperilla. Vantaan kasvaessa ja tiivistyessä ovat ongelmat mm. parkkipaikkojen riittävyydestä, korkeiden kerrostalojen rakentumisesta sekä liikenneyhteyksien toimivuudesta pinnalla jatkuvasti. Ne ovat asioita, jotka näkyvät ja koskettavat ihmisten arkea.

Vuoden 2019 aikana Vantaalla keskitytään muun muassa asuinalueiden eriarvoistumiskehityksen vähentämiseen. Sitä varten marrakuussa päätetyssä budjetissa myönnettiin erityistä positiivisen erityiskohtelun rahoitusta, joilla jo esiintyviin ongelmiin etsitään ratkaisuja.  Panostamalla koulutukseen, työllistymiseen ja asuinalueiden turvallisuuteen voidaan vahvistaa sitä, että jokainen vantaalainen viihtyisi kotikaupungissaan entistä paremmin.

Hyvinvointia perheille ja lapsille ja terveyttä nuorille

Maksuton leikkipuistoruokailu toteutuu ja se on hieno juttu!  Jo useampana kesänä esimerkiksi sosiaalisen median eri vantaalaisissa ryhmissä on kaivattu puistoruokailua. Ihmetelty sitä, että miksi Helsingissä palvelu on olemassa ja Vantaalta aikaisemmin lopetettu.

Vantaa on lapsiperheiden kaupunki ja palveluiden on tuettava perheiden elämää. Siksi olen iloinen, että ensi kesänä maksutonta leikkipuistoruokailua pilotoidaan. Sen avulla voidaan tarjota pienille lapsiperheille mahdollisuus yhteisölliseen ruokailukokemukseen leikkipuistossa, mutta myös vähentää kaupungissamme asuvien pienten ihmisten nälkää.  Meillä on varmasti perheitä, joissa kesäaikaan ja koulujen ollessa kiinni voi lämpimän aterian järjestäminen perheen pienimmille lomalaisille olla hankalaa.

Terveyspalveluiden saatavuudesta on kuluneenakin vuonna puhuttu paljon, koska sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on ollut tapetilla.  Nähtäväksi jää mitä sotelle tapahtuu, mutta sen perusperiaatteen on oltava se, että ihminen ei jää järjestelmän jalkoihin.

Onneksi kaikesta tästä sote-sopasta huolimatta vantaalaiset saavat ensikin vuonna terveyspalveluita ja niitä myös laajennetaan ja käsipareja saadaan lisää mm. vanhusten hoivaan. Maksuttoman ehkäisyn laajentaminen Väestöliiton suosituksen mukaisesti 25-ikävuoteen tuo ison harppauksen eteenpäin nuorten seksuaaliterveyden edistämissä.

Ihmisten näköistä politiikkaa vuonna 2019

Ensi vuosi näyttää näin valtuutetun silmin hyvin mielenkiintoiselta. Vantaa jatkaa kasvuaa ja senkin kannalta oleellinen Uudenmaan uusi maakuntakaava tulee hyväksyttäväksi. Sillä on merkitystä niin ympäristöön, liikkumiseen kuin rakentamiseen.
Kaupungin tarjoamissa palveluissa sekä kehittymisessä tulee varmasti näkymään myös uudet tulet. Vantaa saa uuden hallinto-organisaation, kun vuonna 2018 kaupunginjohtajana aloittanut Ritva Viljasen luotsaama organisaatiouudistus tulee voimaan.

Ensimmäisen kauden valtuutettuna nyt takana on ensimmäistä kertaa kokonainen kalenterivuosi tammikuusta-joulukuuhun. Kaupungin vuosikierto on näin ollen nyt tullut tutuksi. Ensi vuonna pääsenkin taas tutustumaan uusiin haasteisiin, kun aloitan demareiden valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtajana.  Tiedossa on siis jälleen uusia oppimisen paikkoja!

Budjetista päätetään marraskuussa – riittääkö rahaa leikkipuistoruokailuun, tehdäänkö maauimalavaraus?

Loka-marraskuu on näin kaupunginvaltuutettuna jännittävää aikaa. Käsittelyssä on talousarvio tulevalle vuodelle. Siinä määritellään, mihin rahaa laitetaan ja millaisia palveluita vantaalaisille tarjotaan.

Tähän mennessä tapahtunutta:

Kaupunginjohtaja Ritva Viljanen esitteli talousarvioesityksen meille valtuutetuille lokakuun alussa.

Budjetissa oli monta hyvää kohtaa esimerkiksi:
> Perheiden ja lasten elämään liittyvä isoja asioita kuten uusien kouluja ja päiväkoteja.

> Asuinalueille muun muassa segregaatio-ohjelman kautta, jolla yritetään estää asuinalueiden entistä syvempi eriytyminen.

>Se uimahalli Koillis-Vantaalle!

>  Maksuttoman ehkäisyn laajentaminen, josta olin erityisen iloinen. Esityksessä oli otettu huomioon maksuttoman ehkäisyn laajentaminen koskemaan alle 25-vuotiaita. Uskon, että se maksaa itsensä takaisin, kun tarpeettomat abortit vähenevät. Nuorten seksuaaliterveyteen panostaminen on satsaus elämän mittaiselle matkalle.

Kuinka käy vero%:n?

Kunnallisveroa ei olla Vantaalla nostamassa.  Kuitenkin rahat ei riitä kaikkeen, joten kaupunki on aikeissa ottaa lisää velkaa toteuttaakseen isoja uudistuksia kuten kouluja, päiväkoteja, remontoidaan, korjataan, rakennetaan uutta.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Budjetti on parhaillaan niin sanotusti meidän poliittisten päättäjien käsissä. Jokaisella valtuutetulla ja poliittisilla puolueilla on mahdollisuus sanoa sanansa budjettiin. Onko esityksessä tehdyt satsaukset oikeita vai vääriä, mitä pitäisi muuttaa?

Demareiden valtuustoryhmä perehtyi taloussuunnitelma kirjaan viime viikonloppuna. Kävimme usean tunnin ajan kirjaa läpi sivu sivulta. Pohdimme niin sitovia tavoitteita kuin toimialakohtaisia suunnitelmia. Kokosimme yhdessä niin sanotun korilistan. Se on lista asioista, jossa on mukana ajatuksiamme ja esityksiämme muutoksiksi budjettiin.

Kyseisestä korilistasta haluan nostaa esille muutaman itseäni miellyttävän pointin:

Koillis-Vantaan uimahalli – selvitetään samalla mahdollisuutta maauimalaan

  • Tämä on mielestäni loistava idea. Kun uutta uimahallia rakennetaan, niin miksi samalla ei pystyttäisi vastaamaan myös maauimalan tarpeeseen? En ole rakennusalan ammattilainen, mutta voisin kuvitella, että kuopan kaivaminen ulos rakennustöiden yhteydessä ”samalla”, olisi taloudellisestikin fiksua. Ja saisimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Uuden uimahallin ja myös maauimalan!

Maksullinen pysäköinti ja ylipäätään pysäköimisongelmiin tarttuminen

  • Pysäköintiongelmat, sakottaminen ja pysäköinnin valvonta ovat olleet asukkaiden joukossa esillä jo pitkään. Siksi demariryhmämme päättikin esittää, että maksullisesta pysäköinnistä pitäisi kerätä asukkailta palautetta, ennen kuin sitä laajennetaan. Sen lisäksi asuinalueilla pitäisi myös selvittää, onko parkkipaikkaongelmien selättämiseksi mahdollisuutta luonnollisten pysäköintialueiden ”käyttöönottoon”.

Järjestöille avustuksia ja maksuttoman puistoruokailun edistämistä

Vantaalla toimivien järjestöjen avustuksiin ei ole tehty suurempia nostoja aikoihin. Järjestöt kuitenkin tekevät kaupungissamme arvokasta työtä ja vapaaehtoistoiminta on elävän kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä. Siksipä siis toimintaan voitaisiin satsata hiukan enemmän kuin aiempina vuosina ja lisäksi.

Teimme valtuustoryhmänä aloitteen syyskuussa maksuttomasta puistoruokailusta valtuustoaloitteen, mutta päätimme yrittää edistää asiaa myös talousarvioneuvotteluissa – jännitetään miten käy!

Näiden lisäksi meiltä löytyi kirjauksia ja lisäyksiä muun muassa : lisää suomi2 opettajia Variaan, lisää käsipareja vanhustenhoitoon, toteutetaan meluntorjuntakohteita, panostetaan nuorten työllistymiseen, edistetään terveellistä sisäilmaa, huolehditaan Musiikkiopiston mahdollisuuksista järjestää konsertteja, panostetaan kuntalaisten osallisuuteen jne. jne.

Seuraavaksi tämä meidän korilistan sisältö ja demareiden esitykset käsitellään poliittisten ryhmien välisissä neuvotteluissa. Kaikki muutkin puolueet ovat omat esityksensä tehneet ja poliittisissa neuvotteluissa näistä eri toiveista ja vaatimuksista keskustellaan. Osasta päästään kompromissiin, osasta on annettava periksi, osa siirtyy tulevaisuuteen ja osasta varmasti vielä äänestetään valtuustosalissa marraskuussa.

Millainen on lopputulos?

Se jää nähtäväksi marraskuun valtuuston jälkeen.

Minna Räsänen

 

 

 

Pysyvätkö asukkaat mukana Vantaan kasvussa?

Ohessa eilen maanantaina 9.4.2018 Vantaan kaupunginvaltuustossa pitämäni puheenvuoro Kulleropuiston asemakaavan päätöskäsittelyssä.

Aiemmat kirjoitukseni aiheeseen liittyen löytyvät:
Vantaata on suunniteltava ja rakennettava yhteistyöllä
Arjen politiikkaa lautakuntatyössä
Osallisuus on tunne, ei vain sanoja paperilla

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuustokollegat,

Kulleropuiston kaava on mielestäni oiva esimerkki siitä, miten Vantaa kasvaa ja tiivistyy jatkuvasti. Se on samalla esimerkki siitä, kuinka täällä asuvat ihmiset tämän kaupungin kasvamisen kokevat. Osa pitää hyvänä ja osa ei. Ja fakta on myös se, että iso osa vantaalaisista on täysin hiljaa tässä kokonaisuudessa.

Valtuutettuna minun on kyseenalaistettava sitä, että millä hinnalla tämä kaupungin kasvu tapahtuu. Voimmeko aidosti sanoa luovamme tulevaisuuden kaupunkia ihmisiä varten? Tässä kasvamisen huumassa, onnistummeko oikeasti kuuntelemaan asukkaiden ääntä ja toteuttamaan siitä kumpuavia toiveita poliittiset ja talouden reunaehdot huomioon ottaen viisaasti?

Uskon itse, että Vantaan vetovoimaa ja täällä asuvien ihmisten viihtymistä voidaan parantaa ja kehittää vain huolehtimalla, että Vantaa kasvaa fiksusti ja asukkaiden ääntä aidosti ymmärtäen.

Kulleropuiston asemakaavan osalta minun on pakko tuoda tässä salissa esille epäilykseni siitä, onnistuimmeko vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä asukkaiden kanssa kaavan suunnitteluvaiheessa. Ja tähän peilaten on mielestäni aiheellista myös kysyä, että onko päätös rakentaa juuri näin, kuten asemakaavassa on esitelty, nyt viisasta ja fiksua.

”Kulleropuiston asemakaavan osalta alueen asukkaiden aktiivisuus ja halu vaikuttaa oman asuinalueen kehittymiseen on ollut ilmeistä”

Kulleropuiston asemakaavan osalta alueen asukkaiden aktiivisuus ja halu vaikuttaa oman asuinalueen kehittymiseen on ollut ilmeistä. On mielestäni harmittavaa, että tunne aidosta osallistumisesta ja mielipiteiden huomioonottamisesta ei kuitenkaan heidän keskuudessaan ole tämän vahvempi.

Kysynkin siis, olemmeko mahdollisesti luomassa ihmisille toimivan asuinympäristö sijasta kaupunkia, jossa etusijalle menevätkin esimerkiksi yksityisten sijoittajien toiveet tulevista rakennus- ja sijoituskohteista?

Suunnittelemmeko ja rakennammeko Vantaalle ihmisille koteja, joissa viihtyä ja, joissa juurtua Vantaaseen. Vai valitsemmeko helpon tien ja pystytämme entistä kiireemmin sijoittajille tarkoitettuja helppoja portaita rahalliseen menestykseen? Haluammeko me täällä valtuustossa, että ihmiset viihtyvät Vantaalla, vai edistämmekö sitä, että ihmiset elävät täällä vain olosuhteiden pakosta?

Samaan aikaan, kun näitä kaupungissa luotuja yhteisiä kasvun tavoitteita on kaupunkisuunnittelussa toteutettu, myös tämän asemakaavan osalta, me täällä valtuustossa puhumme paljon siitä, että osallisuus on tärkeä osa vantaalaisuutta. Olemmehan hyväksyneet myös erillisen toimintamallin siihen, kuinka asukasvaikuttamista tulisi osallistuvassa Vantaassa toteuttaa.

Asukkaiden aktiivisuus ja panos Vantaan rakentamisessa on arvokasta.  Meidän on päästävä askel eteenpäin pelkistä suunnitelmista ja lakisääteisen vuorovaikutuksen toteuttamisesta siihen, että asukkaat oikeasti ymmärtävät, mitä täällä kaupungissa tapahtuu. Ja, että heille vahvistuisi tunne siitä, että yhteistyöllä tätä kaupunkia rakennetaan.

Kulleropuiston asemakaava toteuttaa varmasti kaupungille tärkeitä, myös numerollisia tavoitteita. Mutta entäpä alueella asuvien ihmisten kokemukset ja mielipiteet sekä esille tuodut huolenaiheet? Minulla on tunne siitä, että alueen aktiiviset asukkaat ovat jääneet vaille vastauksia esittämiinsä kysymyksiin ja siihen, miksi asemakaava on tämänlaisena meillä valtuustossa päätettävänä. Ja se on mielestäni esimerkki siitä, että me olemme epäonnistuneet tämän kyseisen kaavan valmistelussa.

Valitettavasti näin.

Kiitos.

Minna Räsänen, kaupunginvaltuutettu, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen (sd)

 

Tätä et tiennyt – 3 faktaa pahoinvoivista vantaalaisista

Vastakohtien Vantaa

Asuisinpa Vantaalla – vai asuisinko, jos olisin nämä asiat tiennyt etukäteen? Oma ylpeä vantaalaisuuteni sai eilen kipeää osumaa, kun kaupungin hyvinvointikatsaus tipautti minut asukkaiden tuntemuksista ja elämäntavoista nopeasti maan pinnalle. Tätäkö arkemme oikeasti on? Asumme entistä pienemmissä asuinnoissa koko ajan eriytyvissä kaupunginosissa.  Ja samaan aikaan toisaalla puhumme trendikkäästä ja vetovoimaisesta tulevaisuuden kaupungista. Vastakohtien kaupunki, sitä tämä varmasti on. Ja siitä kertoo myös Vantaan hyvinvointikatsauksen 2017 tilastotiedot. Ne eivät maalaa kaupungista monilta osin kovinkaan ruusuista kuvaa:

Vantaalaiset rakastavat tupakointia

Röökaaminen on rumaa, haisee pahalle ja aiheuttaa vakavia riskejä omalle terveydelle ja hyvinvoinnille sekä toki myös läheisille, jos he tupakansavulle altistuvat.
Usein päihdeaineita käytettäessä kyse on riippuvuudesta ja varmasti myös opituista tavoista. Ehkäpä perinteinen valistustyö olisi syytä palauttaa vantaalaisten keskuuteen? Voisiko sen avulla pyrkiä kohti terveellisempiä elämäntapoja? Hienoa on kuitenkin se, että alkoholia Vantaalla juodaan harvemmin kuin verrokkikaupungeissa. Juomamääristä ei tosin itselläni ole tietoa. Pari kolme kertaa vuodessa vetäistyt änkyrähumalat saattavat olla yhtä vaarallisia kuin useammin harjoitettu alkoholin nauttiminen – Eikö totta?

Vantaalaisia lapsia kiusataan eniten Suomessa

Äiti, en tahdo mennä kouluun. Tämä konkarimuusikko Tommi Läntisen kappale kiusaamisesta on varmasti yksi oman ikäpolveni ”tunnusbiiseistä” kouluajoilta. Olisiko Vantaallakin syytä ottaa keskusradiot käyttöön ja pistää kyseinen kappale soimaan? Ja olisi varmaan syytä pohtia lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilankin konsultointia kiusaamisen estämiseksi ja asian ratkaisemiseksi.

Ei ole oikein, että lapset ilmoittavat tulevansa vantaalaisissa kouluissa kiusatuiksi useammin kuin muualla Suomessa.

Mistä tämä kertoo? Liian suurista luokkaryhmistä, riittämättömistä opetusresursseista, liian vähäisestä ennaltaehkäisevästä toiminnasta? Koulujen tasolla kiusaamista seurataan, mutta ongelmiin puuttuminen on kiusaamistilanteissa selkeästi tuloksia lukiessa vaikeaa. Oppilaiden, kotien ja koulujen hyvinvoinnin parantamiseksi tähän ongelmaan on löydettävä ratkaisuja. Jokaisella lapsella on oikeus saada käydä koulua ilman pelkoa.

Vantaalla on paljon köyhyyttä

Työssäkäyvä köyhä (working poor) -ilmiö on vantaalaisten keskuudessa tuttu. Tuloerot ovat Vantaalla pieniä, mutta siitä huolimatta meillä asuu paljon köyhiä. Tämä on tilanne, vaikka tulonjako on tasaista kaupungissamme (ei huippujohtajia, vaan tasaista massaa) ja vantaalaiset käyvät ahkerasti töissä. Meillä maksetaan toimeentulotukea enemmän, kuin muissa isoissa kaupungeissa ja toimeentulotukea maksetaan usein myös pitkäaikaisesti.

Osasyyksi voidaan varmasti kepin nokkaan nostaa asumisen korkea hinta. Jos töistä saatu palkka ei riitä elämiseen eikä vuokraan, niin totta kai asumistuen riittämättömyyttä paikataan toimeentulotuella. Tämä jos mikä, on yksi suuri peruste edistää kohtuuhintaisen asuntotuotannon rakentamista kaupunkiimme.

Politiikalla on väliä – vain onko?

Näiden edellä mainittujen asioiden muuttamiseksi parempaan suuntaan tarvitaan politiikkaa. On tehtävä päätöksiä, joilla tuetaan terveyttä, hyvinvointia ja ihmisten toimeentuloa. Tarvitaan politiikkaa ja poliitikkoja, jotka osaavat ajatella kauaskantoisesti ja arvioida päätöksenteon vaikuttavuutta ihan sinne ihmisen kotiovelle saakka.

– Kyllä, vantaalaisilla on oikeus vaatia parempaa elämää ja sen rakentamisen edellytyksiä voi vaatia poliittisilta päättäjiltä. Paitsi Äh! Ei vantaalaisia politiikakaan saati äänestäminen kiinnosta!

Minna Räsänen
kaupunginvaltuutettu, (sd)

ps. Vantaan kaupunginvaltuusto käsittelee Vantaan Hyvinvointikatsausta 2017 kokouksessaan 5.3.2018.

LISÄYS TEKSTIIN SUNNUNTAINA 4.3.2018
Vantaan Puskaradiossa (Facebookissa toimiva ryhmä),  nosti tekstini esille kysymyksiä ja kommentteja. Lisäksi myös ihmeteltiin, mihin tekstin ”faktat” perustuvat. Yritän tuoda ne lyhyesti tässä esille:

Kirjoituksessa käytin pohjana Vantaan valtuustossa maanantaina 5.3. käsittelyssä olevaa Vantaan Hyvinvointikatsaus 2017 -materiaalia.

Vantaalaiset rakastavat tupakointia:
Vantaalla on paljon 20-64 -vuotiaita päivittäin tupakoivia (15,8 %) Verrokkeina olivat muut suuret kaupungit kuten Espoo, Oulu, Helsinki, Tampere – Joista siis Vantaa piti Turun kanssa ykkössijaa.
Tämän lisäksi Vantaalla tupakointi on yleisintä ammatillisissa oppilaitoksissa 20,4 %,  (koko maa 23, 4 %).

Alkoholista: Aikuisten alkoholin liikakäyttö on vahentynyt (27,4 %) Tässä samoihin suuriin kaupunkeihin verrattuna Vantaan luku oli alin.

Vantaalaisia lapsia kiusataan eniten Suomessa:
Vantaalaiset lapset kokevat kiusaamista useammin kuin lapset koko maassa keskimäärin:
Perusopetus 4. ja 5 lk 22,6 %, (koko maa 19,4 %)
Perusopetus 8. ja 9 lk 27,7 % (koko maa 24,4 %)

Vantaalla on paljon köyhyyttä:
Toimeentulotukea saavien osuus 18.-25 -vuotiaiden osalta on selvästi suurten kaupunkien korkein (18,9 %) ja myös toimeentulotukea pitkäaikaisesti saavien osuus sekä 18.-25 -vuotiaissa että 25-64 -vuotiaissa oli suurten kaupunkien korkein (6,8 %).

Ja vielä äänestämisestä:
Esim. kuntavaalit, äänessaktiivisuus oli 52,3 % , joka oli kaikista alhaisin verrattuna muihin isoihin kuntiin kuten esim. Helsinki (61,8%), Espoo (60,1 %) ja Tampere (59,3 %)

Osallisuus on tunne, ei vain sanoja paperilla

Vantaan kaupunginvaltuusto käsittelee ensi maanantaina Osallistuva Vantaa –mallia, joka on osa kaupungin strategiaa. Mallin tavoitteena on lisätä osallisuutta ja tarjota asukkaille erilaisia tapoja ja tilaisuuksia ottaa osaa kaupungin päätöksentekoon ja edistää sekä tukea demokratiaa.  Tavoite on hieno ja päämäärä tärkeä – käytännön onnistumiseen on vain panostettava lujasti.

Kuntalaissa on todettu, että kunnan asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Lakikirjaus ja sen pohjalta toteutetut mallit eivät kuitenkaan riitä, jos päätöksentekoa ei osata tuoda esille ihmisiä kiinnostavalla tavalla.  Nyt onkin tärkeää Vantaalla pohtia sitä, kuinka vuorovaikutusta ja tunnetta siitä, että voi oikeasti vaikuttaa, pystytään parhaiten luomaan.

Osallisuus on paljon muutakin kuin sanoja paperilla – se on selvää. Mielestäni tärkeintä on se, kuinka voimme Vantaallakin luoda tilanteita, joissa kuka tahansa meistä asukkaista voi tuntea yhteisöllisyyttä ja mukanaoloa sekä saada omat mielipiteensä kuuluviin. Ehkäpä vielä sillä tavoin, että osallistumistilanne on mukava, miellyttävä ja siitä jää olo, että haluaa tulla toisenkin kerran. Jos onnistumme tässä, onnistumme myös osattomuuden, eriarvoisuuden ja tyytymättömyyden torumisessa.

Olen osallistunut itse muutamaan tilaisuuteen, joissa kaupunki on kerännyt mielipiteitä asukkailta mm. kaavoituksesta tai asuinalueen turvallisuuteen liittyen. Esimerkiksi viime viikkoinen Koivukylän valaistuskävely on mielestäni oiva esimerkki siitä, kuinka kaupungin rakenteet tulevat tutuksi ja asukkaiden mielipiteet kuuluksi.

Minua kuitenkin huolettaa se, kuinka näiden kaikkien Vantaallakin järjestettyjen tilaisuuksien palaute ja ja niissä esitetyt mielipiteet päätyvät eteenpäin. Tai saadaanko niiden pohjalta tehtyä asukkaiden näköisiä ratkaisuesityksiä kaupungin päätöksentekoon ja esimerkiksi lautakuntatyöskentelyyn? Äänestysnapin painamisella on valtuustosalissa iso merkitys niihin asioihin, joita tapahtuu ihan lähellä asukkaiden arkea.   Jotta näitä arjen asioita voidaan parhaiten edistää, kasvaa viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitys entisestään. Tiedonsaanti asukkaille on tehtävä helpoksi ja osallistumistavat nopeammiksi.

Vuorovaikutuksen on oltava aktiivista ja reagoivaa kaupungin ja asukkaiden välillä koko ajan. Mieluiten vielä toteutettuna helpolla tavalla ja niin, että osallistuminen on myös kevyesti ja matalalla kynnyksellä mahdollista. Tähän erilaiset digitaaliset menetelmät tarjoavat useita ratkaisuja; tietoa ja palautetta voidaan kerätä helposti ja palveluita parantaa sekä nopeuttaa. Emme kuitenkaan voi unohtaa kasvokkain tapahtuvaa mielipiteiden vaihtoa. Palautetta ei voi kerätä yksin koneilla tai osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kasvattaa vain verkossa.

Osallistuva Vantaa -malli on mielestäni hyvä pohja prosessille, jota kotikaupungissamme on hyvä toteuttaa. Meidän on pidettävä huolta ja myös vaadittava, että osallisuuden edistämisen idean on yllettävä asukkaiden lisäksi myös jokaiseen kaupungissa tehtävään työprosessiin. Silloin se ei jää irralliseksi ja ulkopuoliseksi todellisuudesta eikä kuilu strategian ja käytännön toimien välillä kasva. Jos näin ei käy, on uhkana mielestäni se, että hyvätkin ideat tai suunnitelmat jäävät lopulta ilman todellista vaikutusta. Väitän, että itse kunkin mielenkiinto lopahtaa, jos toistuvasti kokee, etteivät asiat etene. Silloin tavoite osallisuuden edistämisestä voi hienoista malleista huolimatta jäädä vain näennäiseksi.

Minna Räsänen
kaupunginvaltuutettu

Mistä lautakuntatyö rakentuu?

Syksyn kuluessa olen saanut kokea omakohtaisesti sen, mitä kuntapoliitikkona toimiminen työmäärässä oikeasti tarkoittaa. Valtuuston ja kaupunkisuunnittelulautakunnan työ ja niihin liittyviä erilaisia kokouksia tai tilaisuuksia on ollut kalenterissa tiuhaan tahtiin.

Toki jokainen valtuutettu ja lautakunnan jäsen käyttää aikaa oman tehtävänsä hoitoon niin paljon, kuin omat resurssit riittävät. Usein työtä tehdään esimerkiksi oman työn ohessa, jolloin välillä ajankäyttö voi olla kireää.

Päätin kirjata auki keskimäärin sen, kuinka paljon olen itse viettänyt aikaa kaupunkisuunnittelulautakunnan työhön tai työskentelyyn mielestäni suoraan liittyvien asioiden parissa.

Alla karkea yhteenvetoni siitä, miltä tämä syksy on ajallisesti näyttänyt lautakunnan jäsenenä.

FAKTA:
Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokous järjestetään kerran kuukaudessa.

Kokouksien määrä:
elo-joulukuu yhteensä 5 kpl

Kokouksen kesto:
Yhden kokouksen kesto ryhmäkokouksineen noin 4 h

Kokoukseen valmistautuminen:
noin 1 h esityslistan lukemista ja noin 0,5 h tietojen hakemista

Kokouksen jälkeen:
noin 1 h esimerkiksi päätöksistä kertominen asukkaille, blogikirjoitus tms.

Yhteensä kuukaudessa: 6,5 h

Yhteensä syyskauden aikana: 32,5 h

Kokouksien lisäksi lautakuntatyöhön liittyvä muu kokous tai koulutus:

Lautakuntatyön perehdytys: 3 h
Lautakunnan suunnitteluseminaari:
14 h.
Lautakuntatyön suunnittelua oman puolueen kanssa:  4 h
Kaavoituksen perusteet koulutus: 2 h
Kaavoitusilta: noin 2 h

Yhteensä muut syksy: 25 h

KAIKKI YHTEENSÄ: 57,5 h
Kuukaudessa:
11,5 h
Viikossa:
n. 3 h

Kuntaliitto on arvioinut, että luottamushenkilötyöhön käytetty aika on 2000-luvulla kasvanut merkittävästi. En ihmettele tätä yhtään. Hallinnan ja hallinnon tavat ovat muuttuneet. Säädeltäviä asioita ja suuria päätöksiä vaativat kokonaisuudet kasvavat jatkuvasti.  Yhteisten asioiden hoitaminen ottaa oman aikansa, siitähän politiikassa on kyse ja tätä työtä jatkan mielelläni myös ensi kevään aikana.

Minna Räsänen

Vantaalaiset ansaitsevat enemmän kotimaista ruokaa!

Maaseudun Tulevaisuus (27.11.) kertoi, että HK Scan on voittanut Vantaan kaupungin ruokapalveluiden tarjouskilpailun tuontilihoilla. Kilpailutuksen tulos tarkoittaa, että jatkossa Vantaalla tarjottavassa julkisessa ruuassa on entistä enemmän ulkomaista lihaa. Ruuassa käytetään mm. Ruotsista ja Virosta peräisin olevaa broileria ja saksalaista naudanlihaa.

Kaupunginvaltuustossa keskusteltiin elokuussa laajasti siitä, tarvitaanko Vantaalle hankintastrategia, jossa edellytettäisiin, että ruokahankinnoissa edistetään kotimaista ruokaa. Valtuustossa mielestäni väreili hyvinkin yhtenäinen henki sen puolesta, että tulevissa strategioissa ja resurssiviisauden tiekartoissa painotetaan jatkossa toimenpiteitä, joilla nimenomaan edistetään Vantaalla tarjottavassa julkisessa ruuassa kotimaisuusasteen kasvua ja vastuullisia elintarvikehankintoja.

Näyttää kuitenkin siltä, että tämän keskustelun ja niin sanotusti poliittisen ohjauksen lopputulos oli kuitenkin tämä julki tullut ikävä uutinen. Vantaan kaupungin oma Vantti ei ole kyennyt omassa kilpailutuksessaan ottamaan huomioon poliittisten päätöksentekijöiden antamaa ohjausta tämän paremmin, saati kuulemaan valtuustossa käytyä hyvää ja rakentavaa keskustelua aiheen ympäriltä. Seurauksena nyt se, että kilpailutuksen tuloksen huomioon ottaen esimerkiksi päiväkotiaterioiden kotimaisuusaste saattaa pahimmillaan jopa pienentyä.

Julki tullut tulos kilpailutuksesta vie Vantaata mielestäni entistä kauemmas kehityksestä, jota kuluttajat arvostavat. Iso osa kuluttajista kertoo haluavansa suosia kotimaista ruokaa. Kotimainen ruoka edistää myös työllisyyttä, koska kotimaassa kasvatettu, valmistettu ja kulutettu ruoka hyödyntää laajasti monia eri osapuolia.

On mielestäni myös kummallista väittää, että erilaiset säädökset julkisista hankinnoista estäisivät kotimaisen ruuan suosimisen hankinnoissa. Esimerkiksi naapurikuntamme Kerava teki jo viime keväänä päätöksen siirtyä käyttämään päiväkodeissa, kouluissa ja vanhustenhuollossa suomalaista alkuperää olevaa lihaa. Tähän esimerkkiin verrattuna Vantaan ruokapalveluiden uusi tilanne ja tuontilihan suosiminen on osoitus huonosta tilannetajusta ja siitä, ettei asukkaiden ääntä ole kilpailutuksesta päätettäessä aidosti arvostettu.

Minna Räsänen

Budjetti on monien toiveiden kompromissi

Oletko tullut ajatelleeksi, että ajotiet, puistojen kävelytiet ja uimahallien polskuttelualtaat ovat kaikki kaupungin kassasta rahoitettuja palveluja? Ne kaikki ovat myös vuosittain tarkastelun alla, kun tehdään kaupungin talousarviota.

Olen ollut vantaalainen 12 vuotta ja on myönnettävä, että tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa todella tutustunut siihen, mihin tässä kaupungissa rahaa käytetään. Vantaan talousarvio vuodelle 2018 annettiin valtuutetuille kaupunginjohtajan esityksenä lokakuussa ja tulevana maanantaina siitä tehdään lopullinen päätös valtuuston kokouksessa.

Talousarvioesityksen valmisteluprosessi on usean kuukauden pituinen matka. Kokemukseni mukaan yksittäisen valtuutetun vaikuttamismahdollisuudet budjettiin ovat tänä aikana laajat, mutta myös rajatut. Kaikilla valtuutetuilla on varmasti yksittäisiä asioita, joita he haluavat valtuutettuna edistää ja kehittää. Tämän lisäksi puolueilla on tavoitteet ja kokonaisuus, joita äänestäjille on vaaleissa luvattu. Siksi edistettävistä ja tärkeiksi koetuista asioista muodostuu budjetin valmisteluvaiheessa kokonainen toiveiden tynnyri. Siitä tynnyristä pyritään lopulta löytämään kompromissina ratkaisut, jotka palvelevat kaikkien vantaalaisten asemaa.  Kyseessä todellakin on politiikkaa.

Budjetin valmistelun jokaisessa vaiheessa on mahdollisuus tuoda esille näkökantoja ja mielipiteitä. Onkin oltava hyvin päämäärätietoinen, että saa tuotua esille toiveet esimerkiksi tietyn tien parantamisesta tai lähellä sijaitsevan koirien ulkoilupuiston kehittämisestä. Kaiken lisäksi lopputulos voi olla, että lopullisessa esityksessä teiden parantaminen on siirretty jatkoselvitykseen ja koirien ulkoilupuistojen osalta aloitetaankin siitä kauimmaisesta, jolloin tärkeäksi koettu tavoite toteutuu, mutta hiukan eri tavoin kuin oli alun perin ajateltu.

Mielestäni tällä kertaa toiveiden tynnyristä on saatu aikaiseksi budjetti, jossa on monia hyviä asioita vantaalaisille. Lapset ja nuoret on huomioitu niin varhaiskasvatuksen rajausten poistamisella kuin nuorisotyöttömyyteen tarttumalla. Lisäksi nuorten maksuton ehkäisy saa lisärahoitusta ja askel sen laajentamiseen koskien kaikkia alle 25-vuotiaita otetaan esille selvityksen muodossa. Koulujen sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi annetaan selkeää rahaa. Koillis-Vantaan uimahallia selvitetään, terveyskeskusmaksuja ei koroteta ja Vantaan veroprosenttikaan ei nouse. Lisäksi lastensuojeluun satsataan lisää rahaa, joka on hyvä, kun ottaa jälleen huomioon tämän viikon uutiset lastensuojelun kestämättömästä tilanteesta.

Vantaalle muuttaa koko ajan lisää asukkaita ja olemme nostaneet arvostustamme asuinkaupunkina. Siksi on tärkeää, että täällä asuvat ihmiset voivat saada hyviä palveluita ja nauttia niistä turvallisessa ja viihtyisässä ympäristössä. Näitä tavoitteita tuleva budjetti mielestäni toteuttaa.  Se, että olemme haluttu kotikaupunki myös jatkossa, edellyttää myös sitä, että meidän huolehdittava elämisen edellytyksistä kuten kohtuuhintaisista asumismuodoista. Asumiskustannukset eivät voi nousta jatkuvasti ja on tärkeää huolehtia, että asuntoja on riittävästi niin sinkuille kuin perheillekin. Näiden asioiden osalta uskon, että kehittämiskohteita riittää myös tuleville vuosille ja tuleviin talousarvioihin.

Minna Räsänen

Haetaan parasta kaupunginjohtajaa

Vantaan valtuusto valitsee uuden kaupunginjohtajan marraskuussa. Kaupunginjohtajan valintaprosessi on näin valtuutetun silmin katsottuna monimutkainen paletti. Tuntui, että iso pyörä lähti pyörimään välittömästi, kun Nenosen eläkeilmoituksen pöly oli hieman laskeutunut.

Johtajaksi pitää kaupunkiin löytää pätevin, sopivin ja myös poliittisia päättäjiä miellyttävä vahva ja edistyksellinen osaaja. Julkaistussa työpaikkailmoituksessa kerrottiin, että kaupunki etsii kaupunginjohtajaa jatkamaan kasvavan kaupungin menestystä. Etsinnässä on henkilö, joka tietenkin hallitsee johtamisen, strategia- ja talousosaamisen sekä tuntee elinkeinoelämää.

Mielestäni on selvää, että valittavan henkilön on osattava kaupungin johtamiseen liittyvät byrokratian kiemurat, hänellä on oltava hoksnokkaa tulla toimeen niin poliittisten päättäjien kuin kaupungin virkamieskunnan ja henkilöstön kanssa. Henkilön on koettava mielenkiintoa niin yritys- ja elinkeinoelämään kuin myös asukkaiden arkeen liittyviin kokonaisuuksiin. Lisäksi on vielä hallittava koko ison kokonaisuuden käynnissä pitäminen ja kehittäminen voimassa olevien strategialinjausten ja taloudellisten resurssien ehdoilla.

”Ei mitään pikkujuttuja toteutettavaksi yhdelle henkilölle. Saappaat ovat isot ja merkittävät.”

Pelkästään valintaprosessi on pitkä. Ja siihen kuuluu – tietenkin demokratian ja byrokratian hengessä – monia eri vaiheita. Poliittisia päätöksiä kaupunginhallitukselta, valintatoimikunnan kokouksia, tilanteen arviointia ja valtuustoryhmien näkökantojen huomioonottamisia. Odottelua, puhelinsoittoja ja keskustelua poliittisten ryhmien välillä. Lukuisa tunteja työtä tähtäimessä löytää se tehtävään pätevin ja sopivin ihminen uudeksi kaupunginjohtajaksi.

Turku valitsi itselleen uuden kaupunginjohtajan lokakuussa. Äänestys oli valtuustossa tiukka ja valituksi tullut Minna Arve valittiin tehtävään vain 1 äänen erolla. Tämä kertoo mielestäni siitä, kuinka vaikeaa parhaimman kaupunginjohtajan valinta voi olla. Selkeää eroa pätevien hakijoiden väliltä on voi olla hankalaa löytää. Kuka painottaa minkäkin asian tärkeyttä ja ominaisuutta. Ja Turun esimerkki osoittaa, että yhdenkin valtuutetun äänellä on aidosti merkitystä kaupunginjohtajan valinnassa.

Vantaalle kaupunginjohtajaksi haki 10 ihmistä määräajassa. Neljä kutsuttiin haastatteluun. Kaksi heistä, Jukka-Pekka Ujula ja Ritva Viljanen päätyvät valtuustoryhmien tentattavaksi 8.11. Kaupunginjohtajan valinta on tarkoitus käsitellä kaupunginvaltuustossa 13.11.2017.

On mielenkiintoista päästä näkemään ja kokemaan kaupunginjohtajan valinta valtuustosta käsin. Koen, että kaupunginjohtaja omalla roolillaan pystyy parhaimmillaan edistämään juuri sen näköistä Vantaata, jota asukkaat haluavat edistettävät. Lisäksi hänen osaamisensa vaikuttaa myös siihen, kuinka Vantaa näkyy ja kuuluu koko Suomessa. Hän on tavallaan meidän jokaisen kasvot ulospäin tilanteissa, joissa kaupunkia kehitetään myös kuntarajojemme ulkopuolella.

En ole henkilökohtaisesti tavannut kumpaakaan näistä viimeisille viivoille päässeistä ehdokkaista. Toivon, että ennen valintaa kuulen monipuolisesti millaisella otteella he lähtisivät Vantaata johtamaan. Toivon itse tulevalta kaupunginjohtajalta sinnikkyyttä sen eteen, että Vantaa vahvistuu edelleen. Reilua otetta talouden kanssa painittaviin kysymyksiin. Vastuullisuutta huolehtiessa asukkaiden hyvinvoinnista, mutta silti rohkeutta kokeilla uutta. Koen myös, että asukkaiden ja kaupungin välisen vuorovaikutuksen kehittäjänä kaupunginjohtajalla on oivallinen tilaisuus näyttää kyntensä ja olla mukana luomassa uudenlaista osallistavaa kaupunkikulttuuria. Se on mielestäni tehtävä meidän kaikkien kanssa yhdessä ja niin, että jokainen pysyy mukana matkassa.

Minna Räsänen