Tämä vappu jäänee monien mieleen poikkeuksellisena. Koronapandemia on muuttanut monien kotitalouksien arjen erilaiseksi kerta heitolla.
Lapsia on opetettu kotona ja suuri määrä vanhempia on joutunut lomautetuksi. Toimeentulovaikeudet alkavat näkyä. Vuokran ja laskujen jälkeen rahaa ei enää jää ruokaan. Vantaalla tämä näkyy kasvaneena ihmisten tarpeena ruoka-apuun.
Lehdet kirjoittavat lähes päivittäin artikkeleita työntekijöistä, jotka työskentelevät ”etulinjassa”. Se on hyvä. Näiden yhteiskunnallisesti merkittäviä töitä tekevien työntekijöiden mielipiteitä ja arkea soisi kuvattavan muutenkin enemmän.
On hoitajia ja siivoojia, opettajia ja kaupankassoja. Ihmisiä, joita ilman meidän kaikkien arki olisi paljon vaikeampaa. Ammatteja ja työntekijöitä, joita ilman ei yhteiskunta pyörisi ja me emme pärjäisi.
Useat näistä arjen sankareista työskentelee matalapalkka-aloilla. Aloilla, joissa tehdystä työstä maksettava korvaus ei osoita kovinkaan suurta arvostusta. Ei, vaikka nyt koronakriisi on näyttänyt, kuinka merkittävistä tehtävistä on kyse.
Minä toivon, että tämä kriisi opettaa meille kaikille enemmän muista. Toivon, että nyt, kun näiden arjen sankareiden tarinoita tuodaan julki, myös alojen arvostus aidosti nousisi. Ei ole oikein, että työstä käteen jäävä palkka ei riitä elämiseen.
Useat matalapalkka-aloilla työskentelevät ovat nyt koronan vuoksi joutuneet lomautetuiksi. Toimeentulovaikeuden syvenevät. Pienistä tuloista ei moni ole pystynyt itselleen säästämään puskurirahastoa pahan päivän varalle. Pahoin pelkään, että Vantaallakin kasvanut ruoka-avun tarvitsijoiden määrä voi osaltaan selittyä tällä. Tilanne pahenee, jos taloustilanne heikkenee ja yritykset päätyvät konkurssiin. Työttömyys ja sen pitkittyminen ovat vakava uhka. Siksi meidän on käytettävä kaikki keinot sekä keksittävä uusia, jotta voimme torjua sitä mahdollisimman tehokkaasti.
Omiin lapsuuteni vappumuistoihin kuuluu tietenkin sima ja munkit. Niitä nautittiin kunnan vuokratalokaksion pienessä keittiössä. Usein vapun juhlistaminen tapahtui päiväkahviaikaan. Siitä syystä, että isän piti lähteä taas illaksi töihin. Kuten aina. Isä oli aina töissä, arkena, lauantaina ja pyhinä. Siksi on hienoa, että ahkerille työn sankareille, on oma keväinen juhlapäivänsä – työväen juhlapäivä.
Iloista vappua!
Minna Räsänen