Mihin suuntaa Vantaa?

Kevätkausi sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtajana on nyt ohitse. Viimeinen kaupunginvaltuusto kokoontui maanantaina ja seuraava onkin sitten elokuussa. Olipa aikamoinen kevät, jota kuvastaa hyvin yksi sana: Korona.

Koronaviruksen leviäminen ja kriisin vaikutukset tulivat liki omaan henkilökohtaiseen elämään ja työhön. Lisäksi se toi uutta myös kuntapolitiikkaan alkaen perinteisistä valtuuston kokouskäytännöistä, kun siirryttiin etäkokouksiin.

Kokouksien sisällöt menivät uusiksi tai niitä lykättiin. Tälle vuodelle jouduttiin tekemään jo päätöksiä menorajoituksista – aiemmin päätettyjä asioita jätetään tekemättä/lykätään myöhemmäksi. Ensi vuoden budjettivalmistelut menivät uusiksi talouslukujen heikentyessä, kehykset kapenivat. Ja seuraavien vuosien talousnäkymät menivät uusiksi, koska kriisin vaikutukset ovat kauaskantoisia. Näistä asioista puhuin myös viimeisimmässä valtuuston kokouksessa (puheen löydät täältä)

Syksystä ei tule helppo. Vantaalle perustetun tuottavuus- ja kasvuohjelmatoimikunnan työ tiivistyy. Sen tarkoituksena on kartoittaa toimenpiteitä, säästöjä ja sopeuttamista, joilla tästä talousahdingosta on tarkoitus selvitä. Ohjelman on tarkoitus määritellä Vantaan talouden suuntavuosia myös tämän valtuustokauden ylitse.

Varmaa on se, että talouskurjimusta on edessä. On mietittävä tarkaan, mihin rahahanoja suunnataan, kun tulot tippuvat ja menot ovat lisääntyneet. Kasvava ja ikääntyvä väestömme tarvitsee entistä enemmän sosiaali- ja terveyspalveluita, unohtamatta koulutuksen ja työllisyyden merkitystä. Koronakriisin jälkihoidossa ei myöskään saa unohtaa sosiaalisen- ja taloudellisen eriarvoistumiskehityksen ehkäisyä ja torjuntaa.

Meidän on pystyttävä luomaan iso kuva siitä, millaisen Vantaan me demarit haluamme nousevan ylös tämän koronakriisin jälkeen. On uskaltauduttava unelmoimaan ja tekemään rohkeita päätöksiä. Tärkeintä on se, että me pidämme kaikki mukana.

Iloista kesää!

Minna Räsänen


Vappuna juhlitaan työtä ja työntekijöitä!

Tämä vappu jäänee monien mieleen poikkeuksellisena. Koronapandemia on muuttanut monien kotitalouksien arjen erilaiseksi kerta heitolla.

Lapsia on opetettu kotona ja suuri määrä vanhempia on joutunut lomautetuksi. Toimeentulovaikeudet alkavat näkyä. Vuokran ja laskujen jälkeen rahaa ei enää jää ruokaan. Vantaalla tämä näkyy kasvaneena ihmisten tarpeena ruoka-apuun.

Lehdet kirjoittavat lähes päivittäin artikkeleita työntekijöistä, jotka työskentelevät ”etulinjassa”. Se on hyvä. Näiden yhteiskunnallisesti merkittäviä töitä tekevien työntekijöiden mielipiteitä ja arkea soisi kuvattavan muutenkin enemmän.

On hoitajia ja siivoojia, opettajia ja kaupankassoja. Ihmisiä, joita ilman meidän kaikkien arki olisi paljon vaikeampaa. Ammatteja ja työntekijöitä, joita ilman ei yhteiskunta pyörisi ja me emme pärjäisi.

Useat näistä arjen sankareista työskentelee matalapalkka-aloilla. Aloilla, joissa tehdystä työstä maksettava korvaus ei osoita kovinkaan suurta arvostusta. Ei, vaikka nyt koronakriisi on näyttänyt, kuinka merkittävistä tehtävistä on kyse. 

Minä toivon, että tämä kriisi opettaa meille kaikille enemmän muista. Toivon, että nyt, kun näiden arjen sankareiden tarinoita tuodaan julki, myös alojen arvostus aidosti nousisi. Ei ole oikein, että työstä käteen jäävä palkka ei riitä elämiseen.

Useat matalapalkka-aloilla työskentelevät ovat nyt koronan vuoksi joutuneet lomautetuiksi. Toimeentulovaikeuden syvenevät. Pienistä tuloista ei moni ole pystynyt itselleen säästämään puskurirahastoa pahan päivän varalle. Pahoin pelkään, että Vantaallakin kasvanut ruoka-avun tarvitsijoiden määrä voi osaltaan selittyä tällä. Tilanne pahenee, jos taloustilanne heikkenee ja yritykset päätyvät konkurssiin. Työttömyys ja sen pitkittyminen ovat vakava uhka. Siksi meidän on käytettävä kaikki keinot sekä keksittävä uusia, jotta voimme torjua sitä mahdollisimman tehokkaasti.

Omiin lapsuuteni vappumuistoihin kuuluu tietenkin sima ja munkit. Niitä nautittiin kunnan vuokratalokaksion pienessä keittiössä. Usein vapun juhlistaminen tapahtui päiväkahviaikaan. Siitä syystä, että isän piti lähteä taas illaksi töihin. Kuten aina. Isä oli aina töissä, arkena, lauantaina ja pyhinä. Siksi on hienoa, että ahkerille työn sankareille, on oma keväinen juhlapäivänsä – työväen juhlapäivä.

Iloista vappua!

Minna Räsänen