Vantaan valtuusto kävi pitkän ja monipolvisen keskustelun MAL-sopimuksen hyväksymisestä. Sopimuksella sinetöitiin Vantaan ratikan tulevaisuus. Vähemmälle huomiolle jäi sopimuksen merkitys asuntopolitiikan ja erityisesti kohtuuhintaisten asuntojen rakentumiseen pääkaupunkiseudulla. MAL ei enää pidä sisällään asuntopoliittisia linjauksia. Tämä on kurja juttu.
Pidin aiheesta Vantaan valtuustossa puheen, johon voit tutustua tästä:
Olemme nyt hyväksymässä MAL-sopimusta, joka on merkittävä askel ratikan saamiseksi Vantaalle. On hienoa, että valtio tukee ratikan rakentamista, joka on askel kohti kestävämpää ja paremmin palvelevaa Vantaata. Ratikka ei ainoastaan helpota asukkaiden liikkumista, vaan se myös avaa uusia mahdollisuuksia koko Vantaan kehittämiselle.
Täällä valtuustossa kuullaan tänäänkin varmasti puheita ratikan kalleudesta ja vaikutuksista Vantaan talouteen. Kyllä, se on kallis, mutta on tärkeää huomata, että ratikan rahoittamiseksi otetaan suunniteltua investointivelkaa.
Ratikka tuo tulevaisuudessa investointina meille merkittävästi takaisin. Sen myötä Vantaa voi kehittyä taloudellisesti, houkutella uusia asukkaita ja yrityksiä sekä parantaa elämänlaatua Vantaalla. Kehitystä toi myös kehärata. Missä olisimmekaan ilman kehäratainvestointia? Kuten varmaan vielä moni tässäkin salissa istuvista valtuutetuista muistaa, myös tuota investointia aikanaan arvosteltiin ankarasti. Tilanne on nyt toinen. Ja uskon, että tilanne on toinen myös Ratikan kanssa. Ratikasta on Vantaalle ja vantaalaisille hyötyä tulevaisuudessa.
MAL-sopimuksessa on aina sovittu myös asuntotuotantoon liittyvistä linjauksista koko pääkaupunkiseudulle. Sopimuksella on turvattu asumisen kaavoituksen määrällinen riittävyys ja monipuolinen asuntotuotanto. Tämä on ollut tärkeää ihmisiä ja eri kokoisia perheitä palvelevan asuntopolitiikan kannalta.
Nyt linja on muuttunut: MAL-sopimus ei enää jatkossa takaa kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen valmistumista pääkaupunkiseudulla. Vastuu tästä jätetään yksinomaan kunnille.
Tästä muutoksesta saamme kiittää nykyistä maan hallitusta, joka on heikentänyt merkittävästi kohtuuhintaisen asuntotuotannon edellytyksiä Suomesta. Jääräpäisyydellään hallitus on ajanut myös rakennusalan yritykset ja maamme talouden yhä syvenemään kriisiin puhumattakaan tämän asuntopolitiikan linjausten vaikutuksista lapsiperheisiin, työssäkäyviin ja asunnottomiin; heihin, joille kohtuuhintaisen kodin löytyminen on tärkeää.
Tämä on asia, josta meidän on täällä Vantaallakin oltava huolissaan. Etenkin, kun juuri kuulimme tänään asunnottomuustilanteen kehityksestä. Uusia ryhmiä on jäämässä asunnottomuuden piiriin – asuntopolitiikan heikentyminen vaikuttaa siis suoraan heihin jotka kamppailevat jo nyt asunnottomuuden kanssa tai ovat sen riskissä.
Ja onneksi meillä Vantaalla mahdollisuus tehdä toisin, jos tahtoa vain riittää. Meidän on varmistettava ihmisille kodit. Meidän on säilytettävä kohtuuhintaisen asuntotuotannon tavoite Vantaan omassa maa-ja asuntopolittiikassa. Se on vantaalaisten etu.