Vuosi 2018 taputeltu – mitä uusi vuosi tuo tullessaan?

Mitä on kuulunut vuoden 2018 valtuutetun vuoteen? Mitä on jäänyt mieleen ja mistä lähtökohdista lähdetään ensi vuoteen?

Osallisuus on viihtyisän kaupungin edellytys
Vantaalaisten osallisuuden vahvistaminen, mukaanotto kaupungin päätöksentekoon, neuvominen ja auttaminen.  Nämä asiat tulevat ensimmäisenä mieleen, kun valtuutettuna ja lautakunnan jäsenenä on asioita ratkaissut päätöksentekijänä.

Asuinalueiden viihtyvyys kiteytyy pitkälti palveluihin ja siihen, millaisia kokemuksia meillä asukkailla on siitä, kuinka hyvin näkemyksiämme kuunnellaan. Vuorovaikutuksen merkitystä ei voi vähätellä. Kuten keväällä jo kirjoitin on osallisuus muutakin kuin sanoja paperilla. Vantaan kasvaessa ja tiivistyessä ovat ongelmat mm. parkkipaikkojen riittävyydestä, korkeiden kerrostalojen rakentumisesta sekä liikenneyhteyksien toimivuudesta pinnalla jatkuvasti. Ne ovat asioita, jotka näkyvät ja koskettavat ihmisten arkea.

Vuoden 2019 aikana Vantaalla keskitytään muun muassa asuinalueiden eriarvoistumiskehityksen vähentämiseen. Sitä varten marrakuussa päätetyssä budjetissa myönnettiin erityistä positiivisen erityiskohtelun rahoitusta, joilla jo esiintyviin ongelmiin etsitään ratkaisuja.  Panostamalla koulutukseen, työllistymiseen ja asuinalueiden turvallisuuteen voidaan vahvistaa sitä, että jokainen vantaalainen viihtyisi kotikaupungissaan entistä paremmin.

Hyvinvointia perheille ja lapsille ja terveyttä nuorille

Maksuton leikkipuistoruokailu toteutuu ja se on hieno juttu!  Jo useampana kesänä esimerkiksi sosiaalisen median eri vantaalaisissa ryhmissä on kaivattu puistoruokailua. Ihmetelty sitä, että miksi Helsingissä palvelu on olemassa ja Vantaalta aikaisemmin lopetettu.

Vantaa on lapsiperheiden kaupunki ja palveluiden on tuettava perheiden elämää. Siksi olen iloinen, että ensi kesänä maksutonta leikkipuistoruokailua pilotoidaan. Sen avulla voidaan tarjota pienille lapsiperheille mahdollisuus yhteisölliseen ruokailukokemukseen leikkipuistossa, mutta myös vähentää kaupungissamme asuvien pienten ihmisten nälkää.  Meillä on varmasti perheitä, joissa kesäaikaan ja koulujen ollessa kiinni voi lämpimän aterian järjestäminen perheen pienimmille lomalaisille olla hankalaa.

Terveyspalveluiden saatavuudesta on kuluneenakin vuonna puhuttu paljon, koska sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on ollut tapetilla.  Nähtäväksi jää mitä sotelle tapahtuu, mutta sen perusperiaatteen on oltava se, että ihminen ei jää järjestelmän jalkoihin.

Onneksi kaikesta tästä sote-sopasta huolimatta vantaalaiset saavat ensikin vuonna terveyspalveluita ja niitä myös laajennetaan ja käsipareja saadaan lisää mm. vanhusten hoivaan. Maksuttoman ehkäisyn laajentaminen Väestöliiton suosituksen mukaisesti 25-ikävuoteen tuo ison harppauksen eteenpäin nuorten seksuaaliterveyden edistämissä.

Ihmisten näköistä politiikkaa vuonna 2019

Ensi vuosi näyttää näin valtuutetun silmin hyvin mielenkiintoiselta. Vantaa jatkaa kasvuaa ja senkin kannalta oleellinen Uudenmaan uusi maakuntakaava tulee hyväksyttäväksi. Sillä on merkitystä niin ympäristöön, liikkumiseen kuin rakentamiseen.
Kaupungin tarjoamissa palveluissa sekä kehittymisessä tulee varmasti näkymään myös uudet tulet. Vantaa saa uuden hallinto-organisaation, kun vuonna 2018 kaupunginjohtajana aloittanut Ritva Viljasen luotsaama organisaatiouudistus tulee voimaan.

Ensimmäisen kauden valtuutettuna nyt takana on ensimmäistä kertaa kokonainen kalenterivuosi tammikuusta-joulukuuhun. Kaupungin vuosikierto on näin ollen nyt tullut tutuksi. Ensi vuonna pääsenkin taas tutustumaan uusiin haasteisiin, kun aloitan demareiden valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtajana.  Tiedossa on siis jälleen uusia oppimisen paikkoja!

Budjetista päätetään marraskuussa – riittääkö rahaa leikkipuistoruokailuun, tehdäänkö maauimalavaraus?

Loka-marraskuu on näin kaupunginvaltuutettuna jännittävää aikaa. Käsittelyssä on talousarvio tulevalle vuodelle. Siinä määritellään, mihin rahaa laitetaan ja millaisia palveluita vantaalaisille tarjotaan.

Tähän mennessä tapahtunutta:

Kaupunginjohtaja Ritva Viljanen esitteli talousarvioesityksen meille valtuutetuille lokakuun alussa.

Budjetissa oli monta hyvää kohtaa esimerkiksi:
> Perheiden ja lasten elämään liittyvä isoja asioita kuten uusien kouluja ja päiväkoteja.

> Asuinalueille muun muassa segregaatio-ohjelman kautta, jolla yritetään estää asuinalueiden entistä syvempi eriytyminen.

>Se uimahalli Koillis-Vantaalle!

>  Maksuttoman ehkäisyn laajentaminen, josta olin erityisen iloinen. Esityksessä oli otettu huomioon maksuttoman ehkäisyn laajentaminen koskemaan alle 25-vuotiaita. Uskon, että se maksaa itsensä takaisin, kun tarpeettomat abortit vähenevät. Nuorten seksuaaliterveyteen panostaminen on satsaus elämän mittaiselle matkalle.

Kuinka käy vero%:n?

Kunnallisveroa ei olla Vantaalla nostamassa.  Kuitenkin rahat ei riitä kaikkeen, joten kaupunki on aikeissa ottaa lisää velkaa toteuttaakseen isoja uudistuksia kuten kouluja, päiväkoteja, remontoidaan, korjataan, rakennetaan uutta.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Budjetti on parhaillaan niin sanotusti meidän poliittisten päättäjien käsissä. Jokaisella valtuutetulla ja poliittisilla puolueilla on mahdollisuus sanoa sanansa budjettiin. Onko esityksessä tehdyt satsaukset oikeita vai vääriä, mitä pitäisi muuttaa?

Demareiden valtuustoryhmä perehtyi taloussuunnitelma kirjaan viime viikonloppuna. Kävimme usean tunnin ajan kirjaa läpi sivu sivulta. Pohdimme niin sitovia tavoitteita kuin toimialakohtaisia suunnitelmia. Kokosimme yhdessä niin sanotun korilistan. Se on lista asioista, jossa on mukana ajatuksiamme ja esityksiämme muutoksiksi budjettiin.

Kyseisestä korilistasta haluan nostaa esille muutaman itseäni miellyttävän pointin:

Koillis-Vantaan uimahalli – selvitetään samalla mahdollisuutta maauimalaan

  • Tämä on mielestäni loistava idea. Kun uutta uimahallia rakennetaan, niin miksi samalla ei pystyttäisi vastaamaan myös maauimalan tarpeeseen? En ole rakennusalan ammattilainen, mutta voisin kuvitella, että kuopan kaivaminen ulos rakennustöiden yhteydessä ”samalla”, olisi taloudellisestikin fiksua. Ja saisimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Uuden uimahallin ja myös maauimalan!

Maksullinen pysäköinti ja ylipäätään pysäköimisongelmiin tarttuminen

  • Pysäköintiongelmat, sakottaminen ja pysäköinnin valvonta ovat olleet asukkaiden joukossa esillä jo pitkään. Siksi demariryhmämme päättikin esittää, että maksullisesta pysäköinnistä pitäisi kerätä asukkailta palautetta, ennen kuin sitä laajennetaan. Sen lisäksi asuinalueilla pitäisi myös selvittää, onko parkkipaikkaongelmien selättämiseksi mahdollisuutta luonnollisten pysäköintialueiden ”käyttöönottoon”.

Järjestöille avustuksia ja maksuttoman puistoruokailun edistämistä

Vantaalla toimivien järjestöjen avustuksiin ei ole tehty suurempia nostoja aikoihin. Järjestöt kuitenkin tekevät kaupungissamme arvokasta työtä ja vapaaehtoistoiminta on elävän kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä. Siksipä siis toimintaan voitaisiin satsata hiukan enemmän kuin aiempina vuosina ja lisäksi.

Teimme valtuustoryhmänä aloitteen syyskuussa maksuttomasta puistoruokailusta valtuustoaloitteen, mutta päätimme yrittää edistää asiaa myös talousarvioneuvotteluissa – jännitetään miten käy!

Näiden lisäksi meiltä löytyi kirjauksia ja lisäyksiä muun muassa : lisää suomi2 opettajia Variaan, lisää käsipareja vanhustenhoitoon, toteutetaan meluntorjuntakohteita, panostetaan nuorten työllistymiseen, edistetään terveellistä sisäilmaa, huolehditaan Musiikkiopiston mahdollisuuksista järjestää konsertteja, panostetaan kuntalaisten osallisuuteen jne. jne.

Seuraavaksi tämä meidän korilistan sisältö ja demareiden esitykset käsitellään poliittisten ryhmien välisissä neuvotteluissa. Kaikki muutkin puolueet ovat omat esityksensä tehneet ja poliittisissa neuvotteluissa näistä eri toiveista ja vaatimuksista keskustellaan. Osasta päästään kompromissiin, osasta on annettava periksi, osa siirtyy tulevaisuuteen ja osasta varmasti vielä äänestetään valtuustosalissa marraskuussa.

Millainen on lopputulos?

Se jää nähtäväksi marraskuun valtuuston jälkeen.

Minna Räsänen

 

 

 

Tätä et tiennyt – 3 faktaa pahoinvoivista vantaalaisista

Vastakohtien Vantaa

Asuisinpa Vantaalla – vai asuisinko, jos olisin nämä asiat tiennyt etukäteen? Oma ylpeä vantaalaisuuteni sai eilen kipeää osumaa, kun kaupungin hyvinvointikatsaus tipautti minut asukkaiden tuntemuksista ja elämäntavoista nopeasti maan pinnalle. Tätäkö arkemme oikeasti on? Asumme entistä pienemmissä asuinnoissa koko ajan eriytyvissä kaupunginosissa.  Ja samaan aikaan toisaalla puhumme trendikkäästä ja vetovoimaisesta tulevaisuuden kaupungista. Vastakohtien kaupunki, sitä tämä varmasti on. Ja siitä kertoo myös Vantaan hyvinvointikatsauksen 2017 tilastotiedot. Ne eivät maalaa kaupungista monilta osin kovinkaan ruusuista kuvaa:

Vantaalaiset rakastavat tupakointia

Röökaaminen on rumaa, haisee pahalle ja aiheuttaa vakavia riskejä omalle terveydelle ja hyvinvoinnille sekä toki myös läheisille, jos he tupakansavulle altistuvat.
Usein päihdeaineita käytettäessä kyse on riippuvuudesta ja varmasti myös opituista tavoista. Ehkäpä perinteinen valistustyö olisi syytä palauttaa vantaalaisten keskuuteen? Voisiko sen avulla pyrkiä kohti terveellisempiä elämäntapoja? Hienoa on kuitenkin se, että alkoholia Vantaalla juodaan harvemmin kuin verrokkikaupungeissa. Juomamääristä ei tosin itselläni ole tietoa. Pari kolme kertaa vuodessa vetäistyt änkyrähumalat saattavat olla yhtä vaarallisia kuin useammin harjoitettu alkoholin nauttiminen – Eikö totta?

Vantaalaisia lapsia kiusataan eniten Suomessa

Äiti, en tahdo mennä kouluun. Tämä konkarimuusikko Tommi Läntisen kappale kiusaamisesta on varmasti yksi oman ikäpolveni ”tunnusbiiseistä” kouluajoilta. Olisiko Vantaallakin syytä ottaa keskusradiot käyttöön ja pistää kyseinen kappale soimaan? Ja olisi varmaan syytä pohtia lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilankin konsultointia kiusaamisen estämiseksi ja asian ratkaisemiseksi.

Ei ole oikein, että lapset ilmoittavat tulevansa vantaalaisissa kouluissa kiusatuiksi useammin kuin muualla Suomessa.

Mistä tämä kertoo? Liian suurista luokkaryhmistä, riittämättömistä opetusresursseista, liian vähäisestä ennaltaehkäisevästä toiminnasta? Koulujen tasolla kiusaamista seurataan, mutta ongelmiin puuttuminen on kiusaamistilanteissa selkeästi tuloksia lukiessa vaikeaa. Oppilaiden, kotien ja koulujen hyvinvoinnin parantamiseksi tähän ongelmaan on löydettävä ratkaisuja. Jokaisella lapsella on oikeus saada käydä koulua ilman pelkoa.

Vantaalla on paljon köyhyyttä

Työssäkäyvä köyhä (working poor) -ilmiö on vantaalaisten keskuudessa tuttu. Tuloerot ovat Vantaalla pieniä, mutta siitä huolimatta meillä asuu paljon köyhiä. Tämä on tilanne, vaikka tulonjako on tasaista kaupungissamme (ei huippujohtajia, vaan tasaista massaa) ja vantaalaiset käyvät ahkerasti töissä. Meillä maksetaan toimeentulotukea enemmän, kuin muissa isoissa kaupungeissa ja toimeentulotukea maksetaan usein myös pitkäaikaisesti.

Osasyyksi voidaan varmasti kepin nokkaan nostaa asumisen korkea hinta. Jos töistä saatu palkka ei riitä elämiseen eikä vuokraan, niin totta kai asumistuen riittämättömyyttä paikataan toimeentulotuella. Tämä jos mikä, on yksi suuri peruste edistää kohtuuhintaisen asuntotuotannon rakentamista kaupunkiimme.

Politiikalla on väliä – vain onko?

Näiden edellä mainittujen asioiden muuttamiseksi parempaan suuntaan tarvitaan politiikkaa. On tehtävä päätöksiä, joilla tuetaan terveyttä, hyvinvointia ja ihmisten toimeentuloa. Tarvitaan politiikkaa ja poliitikkoja, jotka osaavat ajatella kauaskantoisesti ja arvioida päätöksenteon vaikuttavuutta ihan sinne ihmisen kotiovelle saakka.

– Kyllä, vantaalaisilla on oikeus vaatia parempaa elämää ja sen rakentamisen edellytyksiä voi vaatia poliittisilta päättäjiltä. Paitsi Äh! Ei vantaalaisia politiikakaan saati äänestäminen kiinnosta!

Minna Räsänen
kaupunginvaltuutettu, (sd)

ps. Vantaan kaupunginvaltuusto käsittelee Vantaan Hyvinvointikatsausta 2017 kokouksessaan 5.3.2018.

LISÄYS TEKSTIIN SUNNUNTAINA 4.3.2018
Vantaan Puskaradiossa (Facebookissa toimiva ryhmä),  nosti tekstini esille kysymyksiä ja kommentteja. Lisäksi myös ihmeteltiin, mihin tekstin ”faktat” perustuvat. Yritän tuoda ne lyhyesti tässä esille:

Kirjoituksessa käytin pohjana Vantaan valtuustossa maanantaina 5.3. käsittelyssä olevaa Vantaan Hyvinvointikatsaus 2017 -materiaalia.

Vantaalaiset rakastavat tupakointia:
Vantaalla on paljon 20-64 -vuotiaita päivittäin tupakoivia (15,8 %) Verrokkeina olivat muut suuret kaupungit kuten Espoo, Oulu, Helsinki, Tampere – Joista siis Vantaa piti Turun kanssa ykkössijaa.
Tämän lisäksi Vantaalla tupakointi on yleisintä ammatillisissa oppilaitoksissa 20,4 %,  (koko maa 23, 4 %).

Alkoholista: Aikuisten alkoholin liikakäyttö on vahentynyt (27,4 %) Tässä samoihin suuriin kaupunkeihin verrattuna Vantaan luku oli alin.

Vantaalaisia lapsia kiusataan eniten Suomessa:
Vantaalaiset lapset kokevat kiusaamista useammin kuin lapset koko maassa keskimäärin:
Perusopetus 4. ja 5 lk 22,6 %, (koko maa 19,4 %)
Perusopetus 8. ja 9 lk 27,7 % (koko maa 24,4 %)

Vantaalla on paljon köyhyyttä:
Toimeentulotukea saavien osuus 18.-25 -vuotiaiden osalta on selvästi suurten kaupunkien korkein (18,9 %) ja myös toimeentulotukea pitkäaikaisesti saavien osuus sekä 18.-25 -vuotiaissa että 25-64 -vuotiaissa oli suurten kaupunkien korkein (6,8 %).

Ja vielä äänestämisestä:
Esim. kuntavaalit, äänessaktiivisuus oli 52,3 % , joka oli kaikista alhaisin verrattuna muihin isoihin kuntiin kuten esim. Helsinki (61,8%), Espoo (60,1 %) ja Tampere (59,3 %)

Vantaata on suunniteltava ja rakennettava yhteistyöllä

Vantaa suurenee vauhdilla. Uusien asuinalueiden luomisen ja kehittämisen lisäksi myös vanhemmilla asuinalueilla ja kaupunkikeskustoissa on jo selkeästi nähtävillä vahvaa tiivistämisrakentamista.  Tämä näkyy ja tulee näkymään entistä korkeimpina kerrostaloina, luultavasti pahenevina pysäköintiongelmina ja, että pientaloalueet muuttavat luonnettaan entistä monipuolisemmiksi asuinalueiksi. Kaupunkikeskustat kasvavat entisestään ja radanvarteen sekä liikenteen pääväylien varrelle pyritään entistä hanakammin löytämään tilaa tornitaloille ja ihmisille.

Lähtökohdat ja strategiset linjaukset kaupungin kasvuun ja millaisessa asuinympäristössä tulevaisuudessa asumme löytyvät politiikasta ja siitä, millaista asunto- ja maankäyttöä kaupungissamme toteutetaan.  Jotta Vantaan vetovoima ja sitä kautta myös asukkaille toteutetut palvelut ja hyvinvoinnin edellytykset voidaan säilyttää, on pidettävä huolta siitä, että Vantaa kasvaa fiksusti ja asukkaiden ääntä kuunnellen sekä ymmärtäen.

Vantaan Sanomissa (10.2) Hiekkaharjun omakotitaloyhdistyksen puheenjohtaja Robert Kullström ilmaisi huolensa siitä, toteutuuko asukkaiden mielipiteiden kuuleminen kaava-asioissa oikeasti. Kullström nosti mielestäni esille tärkeän kuntalaisten osallisuuteen ja vaikutusmahdollisuuksiin vahvasti liittyvän asian. Pelkästään mielipiteen kuuleminen ja ylös kirjaaminen ei luo tunnetta siitä, että esille nostetut asiat tulisivat huomioiduksi tai ymmärretyksi.

Tarvitsemme kaupunkiimme lisää koteja ihmisille, palveluita ja työpaikkoja. Näiden rakentamisessa on huomioitava monia erilaisia näkökantoja. Meidän poliittisten päättäjien on myös valittava linjamme siinä, miten ja millä tavoin kaavoitusta ja asuinalueita kehitetään ja esimerkiksi uusien kotien rakentamista edistetään.  Asuinympäristöjen rakentamisessa ja kehittämisessä on mielestäni kaikkien etu se, että sitä tehdään yhteistyössä asukkaiden ja kaupungin välillä. Kaupunki on olemassa ihmisiä varten.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenenä koen tärkeäksi, että vuorovaikutus asukkaiden kanssa on kaavoitustyössä jatkuvaa, rakentavaa ja kehittävää. Siksi olen iloinen siitä, että Kulleropuiston kaavassa ainakin osa asukkaista on ottanut rohkeasti kantaa alueen tulevaisuuden näkymiin.  Asukkaiden aktiivisuus ja panos tulevaisuuden Vantaan rakentamisessa on arvokasta. Se on mielestäni myös merkki siitä, että Vantaata halutaan suunnitella ja rakentaa yhdessä entistä paremmaksi kotikaupungiksi. Tämänkaltaisesta esimerkistä ja asukkaiden luovuudesta on mielestäni hyvä ottaa mallia ympäri Vantaata. Uskon, että yhteistyön toimintatapoja vahvistamalla saamme kasvavan Vantaan myös pysymään meille kaikille hyvänä kotikaupunkina.

Minna Räsänen
(Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa 14.2.2018)

Kaupunkisuunnittelun vuosi starttasi

Vuoden ensimmäinen kaupunkisuunnittelulautakunnan kokous aloitti vuoden sähäkästi useamman tunnin kokouksella. Illan aikana hyväksyttiin muun muassa kaupunkisuunnittelun työohjelma tälle vuodelle. Asiasta käytiin hyvää keskustelua ja itsekin käytin puheenvuoroa muun muassa ”vanhojen” lähiöiden kehittämisestä. Tästä olin puhunut muun muassa Koivukylässä asukkaiden kanssa muutama viikko sitten, kun osallistuin valaistuskävelyyn.

Työohjelma on laaja kokonaisuus, johon suosittelen tutustumaan! Kokouksessa päätettiin poistaa työohjelmasta yksimielisesti  Rukinpyörän asemakaavatyö Itä-Hakkilasta.  Asian yhteydessä keskusteltiin myös käynnissä olevasta yleiskaavatyöstä. Sen merkitys on kaavoituksessakin tulevaisuudessa iso. Tätäkin työtä suosittelen seuraamaan!

Mielenkiintoisena asiana oli myös Puu-Kivistön asuinkorttelin tontinluovutus- ja suunnittelukilpailun avaaminen. Kivistöön ollaan siis rakentamassa puukorttelia, jossa yhdistyy ekologiset arvot ja yhteisöllinen ja mahdollisesti myös aika autoton asuinkortteli. Uusia asuntoja alueelle on tulossa noin 600 kappaletta.
Lähtökohdat ja esittely vaikuttivat mielenkiintoisilta. Itse toin esille myös sen, että olisi hyvä, että alueen suunnittelussa otettaisiin huomioon mahdollisuus käyttää kotimaista puuta korttelin rakentamisessa. Uskon, että tämä voisi olla hyvä tapa korostaa myös kotimaisen metsä- ja puuteollisuuden merkitystä ja hyödyntämistä suomalaisessa rakentamisessa.  Nähtäväksi jää millaisia kilpailuosallistujia tulee ja, mistä lopulta valinta päästään tekemään.

Hiekkaharjussa sijaitsevasta Kulleropuiston asemakaavasta on käyty paljon keskustelua ja kirjoittelua muun muassa Vantaan Sanomissa. Asia oli lautakunnan käsittelyssä jo joulukuussa, jolloin kaava jäi pöydälle. Tänään lautakunnan jäsenillä oli mahdollisuus kysellä asiasta lisää. On mielestäni selvää, että asukkaiden osallisuutta ja demokratiaa on syytä Vantaalla päätöksenteossa edistää ja vaalia.Tätä näkökulmaa pidin esillä myös lautakunnassa.

Kulleropuiston asemakaava jäi nyt jo toistamiseen pöydälle. Siihen palataan seuraavassa kokouksessa jo parin viikon päästä. Tärkeää on, että tiivistämisrakentamista Vantaalla toteutetaan ja Hiekkaharju kulku-yhteyksineen on oivallinen paikka asua ja myös rakentaa lisää. Itseäni asiassa eniten mietityttää se, kuinka hyvin asemakaava saadaan aikaiseksi niin, että se palvelee sekä Vantaata, asuntojen lisärakentamistarvetta, mutta turvaa myös tulevaisuudessa viihtyisän asuinympäristön alueen asukkaille.

Tästä tämäkin lautakuntatyön vuosi pyörähti siis käyntiin. Luvassa on varmasti vuoden aikana mielenkiintoisia päätöksiä – Vantaa kasvaa vauhdilla ja asukkaat on pidettävä mukana!

Minna Räsänen

Osallisuus on tunne, ei vain sanoja paperilla

Vantaan kaupunginvaltuusto käsittelee ensi maanantaina Osallistuva Vantaa –mallia, joka on osa kaupungin strategiaa. Mallin tavoitteena on lisätä osallisuutta ja tarjota asukkaille erilaisia tapoja ja tilaisuuksia ottaa osaa kaupungin päätöksentekoon ja edistää sekä tukea demokratiaa.  Tavoite on hieno ja päämäärä tärkeä – käytännön onnistumiseen on vain panostettava lujasti.

Kuntalaissa on todettu, että kunnan asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Lakikirjaus ja sen pohjalta toteutetut mallit eivät kuitenkaan riitä, jos päätöksentekoa ei osata tuoda esille ihmisiä kiinnostavalla tavalla.  Nyt onkin tärkeää Vantaalla pohtia sitä, kuinka vuorovaikutusta ja tunnetta siitä, että voi oikeasti vaikuttaa, pystytään parhaiten luomaan.

Osallisuus on paljon muutakin kuin sanoja paperilla – se on selvää. Mielestäni tärkeintä on se, kuinka voimme Vantaallakin luoda tilanteita, joissa kuka tahansa meistä asukkaista voi tuntea yhteisöllisyyttä ja mukanaoloa sekä saada omat mielipiteensä kuuluviin. Ehkäpä vielä sillä tavoin, että osallistumistilanne on mukava, miellyttävä ja siitä jää olo, että haluaa tulla toisenkin kerran. Jos onnistumme tässä, onnistumme myös osattomuuden, eriarvoisuuden ja tyytymättömyyden torumisessa.

Olen osallistunut itse muutamaan tilaisuuteen, joissa kaupunki on kerännyt mielipiteitä asukkailta mm. kaavoituksesta tai asuinalueen turvallisuuteen liittyen. Esimerkiksi viime viikkoinen Koivukylän valaistuskävely on mielestäni oiva esimerkki siitä, kuinka kaupungin rakenteet tulevat tutuksi ja asukkaiden mielipiteet kuuluksi.

Minua kuitenkin huolettaa se, kuinka näiden kaikkien Vantaallakin järjestettyjen tilaisuuksien palaute ja ja niissä esitetyt mielipiteet päätyvät eteenpäin. Tai saadaanko niiden pohjalta tehtyä asukkaiden näköisiä ratkaisuesityksiä kaupungin päätöksentekoon ja esimerkiksi lautakuntatyöskentelyyn? Äänestysnapin painamisella on valtuustosalissa iso merkitys niihin asioihin, joita tapahtuu ihan lähellä asukkaiden arkea.   Jotta näitä arjen asioita voidaan parhaiten edistää, kasvaa viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitys entisestään. Tiedonsaanti asukkaille on tehtävä helpoksi ja osallistumistavat nopeammiksi.

Vuorovaikutuksen on oltava aktiivista ja reagoivaa kaupungin ja asukkaiden välillä koko ajan. Mieluiten vielä toteutettuna helpolla tavalla ja niin, että osallistuminen on myös kevyesti ja matalalla kynnyksellä mahdollista. Tähän erilaiset digitaaliset menetelmät tarjoavat useita ratkaisuja; tietoa ja palautetta voidaan kerätä helposti ja palveluita parantaa sekä nopeuttaa. Emme kuitenkaan voi unohtaa kasvokkain tapahtuvaa mielipiteiden vaihtoa. Palautetta ei voi kerätä yksin koneilla tai osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kasvattaa vain verkossa.

Osallistuva Vantaa -malli on mielestäni hyvä pohja prosessille, jota kotikaupungissamme on hyvä toteuttaa. Meidän on pidettävä huolta ja myös vaadittava, että osallisuuden edistämisen idean on yllettävä asukkaiden lisäksi myös jokaiseen kaupungissa tehtävään työprosessiin. Silloin se ei jää irralliseksi ja ulkopuoliseksi todellisuudesta eikä kuilu strategian ja käytännön toimien välillä kasva. Jos näin ei käy, on uhkana mielestäni se, että hyvätkin ideat tai suunnitelmat jäävät lopulta ilman todellista vaikutusta. Väitän, että itse kunkin mielenkiinto lopahtaa, jos toistuvasti kokee, etteivät asiat etene. Silloin tavoite osallisuuden edistämisestä voi hienoista malleista huolimatta jäädä vain näennäiseksi.

Minna Räsänen
kaupunginvaltuutettu

Budjetti on monien toiveiden kompromissi

Oletko tullut ajatelleeksi, että ajotiet, puistojen kävelytiet ja uimahallien polskuttelualtaat ovat kaikki kaupungin kassasta rahoitettuja palveluja? Ne kaikki ovat myös vuosittain tarkastelun alla, kun tehdään kaupungin talousarviota.

Olen ollut vantaalainen 12 vuotta ja on myönnettävä, että tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa todella tutustunut siihen, mihin tässä kaupungissa rahaa käytetään. Vantaan talousarvio vuodelle 2018 annettiin valtuutetuille kaupunginjohtajan esityksenä lokakuussa ja tulevana maanantaina siitä tehdään lopullinen päätös valtuuston kokouksessa.

Talousarvioesityksen valmisteluprosessi on usean kuukauden pituinen matka. Kokemukseni mukaan yksittäisen valtuutetun vaikuttamismahdollisuudet budjettiin ovat tänä aikana laajat, mutta myös rajatut. Kaikilla valtuutetuilla on varmasti yksittäisiä asioita, joita he haluavat valtuutettuna edistää ja kehittää. Tämän lisäksi puolueilla on tavoitteet ja kokonaisuus, joita äänestäjille on vaaleissa luvattu. Siksi edistettävistä ja tärkeiksi koetuista asioista muodostuu budjetin valmisteluvaiheessa kokonainen toiveiden tynnyri. Siitä tynnyristä pyritään lopulta löytämään kompromissina ratkaisut, jotka palvelevat kaikkien vantaalaisten asemaa.  Kyseessä todellakin on politiikkaa.

Budjetin valmistelun jokaisessa vaiheessa on mahdollisuus tuoda esille näkökantoja ja mielipiteitä. Onkin oltava hyvin päämäärätietoinen, että saa tuotua esille toiveet esimerkiksi tietyn tien parantamisesta tai lähellä sijaitsevan koirien ulkoilupuiston kehittämisestä. Kaiken lisäksi lopputulos voi olla, että lopullisessa esityksessä teiden parantaminen on siirretty jatkoselvitykseen ja koirien ulkoilupuistojen osalta aloitetaankin siitä kauimmaisesta, jolloin tärkeäksi koettu tavoite toteutuu, mutta hiukan eri tavoin kuin oli alun perin ajateltu.

Mielestäni tällä kertaa toiveiden tynnyristä on saatu aikaiseksi budjetti, jossa on monia hyviä asioita vantaalaisille. Lapset ja nuoret on huomioitu niin varhaiskasvatuksen rajausten poistamisella kuin nuorisotyöttömyyteen tarttumalla. Lisäksi nuorten maksuton ehkäisy saa lisärahoitusta ja askel sen laajentamiseen koskien kaikkia alle 25-vuotiaita otetaan esille selvityksen muodossa. Koulujen sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi annetaan selkeää rahaa. Koillis-Vantaan uimahallia selvitetään, terveyskeskusmaksuja ei koroteta ja Vantaan veroprosenttikaan ei nouse. Lisäksi lastensuojeluun satsataan lisää rahaa, joka on hyvä, kun ottaa jälleen huomioon tämän viikon uutiset lastensuojelun kestämättömästä tilanteesta.

Vantaalle muuttaa koko ajan lisää asukkaita ja olemme nostaneet arvostustamme asuinkaupunkina. Siksi on tärkeää, että täällä asuvat ihmiset voivat saada hyviä palveluita ja nauttia niistä turvallisessa ja viihtyisässä ympäristössä. Näitä tavoitteita tuleva budjetti mielestäni toteuttaa.  Se, että olemme haluttu kotikaupunki myös jatkossa, edellyttää myös sitä, että meidän huolehdittava elämisen edellytyksistä kuten kohtuuhintaisista asumismuodoista. Asumiskustannukset eivät voi nousta jatkuvasti ja on tärkeää huolehtia, että asuntoja on riittävästi niin sinkuille kuin perheillekin. Näiden asioiden osalta uskon, että kehittämiskohteita riittää myös tuleville vuosille ja tuleviin talousarvioihin.

Minna Räsänen

Mistä saa palvelua?

Viihtyisä asuinympäristö on vireä, vihreä ja turvallinen. Sieltä löytyy asukkaiden eri elämäntilanteisiin sopivia palveluita. Ovat ne sitten kouluja, kirjastoja, liikuntapaikkoja tai terveysasemia.  Asumistyytyväisyyteen vaikuttaa myös se, löytyykö asuinalueelta oma ruokakauppa. Kaikilla ei ole autoa, joten on hyvä, että läheltä löytyy paikka, josta voi hakea maidot ja kiireisimmät ruokatarvikkeet nopeasti.

Viime viikolla tutustuin kiertoajelun merkeissä eri asuinalueisiin Vantaalla. Kiertoajelun aikana näin useampia vanhoja pieniä kaupparakennuksia, jotka oli muutettu toisiin tarkoituksiin tai odottivat hiljaisina, ehkä hiukan ränsistyneinäkin tulevaisuutta.  Näitä vanhoja kaupparakennuksia oli varsinkin omakotitalopainotteisilla asuinalueilla, joissa palvelut eivät muutenkaan ole saavutettavissa samoilla etäisyyksillä kotiovelta kuin suuremmissa keskuksissa kuten esimerkiksi Myyrmäessä tai Tikkurilassa.

Vanhat, ennen vireänä toimineet palvelualueet eli ”ostarit”, ovat Vantaalla useassa paikassa kehittämisen tarpeessa. Ruokaa ja juomaa ostarilta saattaa edelleen saada, mutta ruokakaupat palveluineen on vuosien aikana siirtyneet pois tai keskittyneet automatkan päässä oleviin kauppakeskuksiin. Pienet lähikaupat ovat lähes poistuneet näkyviltä ja yksi ihmiselle tärkeä palvelu on karannut pikkuhiljaa kauemmas kodista.

Asuinalueiden kauppapaikkoja voidaan määritellä kunnassa kaavoituksella ja rakentamisella. Eri asia on se, onko keskellä omakotitaloaluetta sijaitseva kauppapaikka tarpeeksi houkutteleva alan yrittäjille. Kaupan keskittyminen kauppakeskuksiin pienten kivijalka- tai kyläkauppojen sijaan on ilmeistä. Ja lähiöiden asukkaille se saattaa tarkoittaa sitä, että kauppamatka vaatii julkisen liikenteen tai oman auton käyttöä.

Lähikauppojen katoaminen on yksi osa palveluiden muutosta. Tätä muutosta on myös palveluiden digitalisaatio ja itsepalvelun kasvava määrä.  Nykyisin voin varata kirjastokorttini avulla kirjani suoraan kirjastoon ja lainata ne automaatista suoraan ilman henkilökohtaista palvelua. Matkalippuni voin tilata suoraan kännykkääni ja ostokseni kotiovelleni ilman henkilökohtaista palvelukokemusta.

Internet ja kännykkä, ne ovat avanneet maailmaan aivan uudenlaiseen palvelukulttuuriin, jonka herrana ja hidalgona toimin yhä useammin minä itse.  Näppärää ja nopeaa, ainakin silloin kun sovellukset, laitteet ja verkkoyhteydet toimivat moitteettomasti. Itsepalvelun lisääntyminen tuo paljon vapautta. Kääntöpuolena palveluiden vallankumoukselle voi kuitenkin olla tilanne, jossa kaivattu palvelu ei enää ole lainkaan saavutettavissa.

Mistä hakea nopeasti puuttuva sokeripaketti ilman automatkaa? Missä kohdata naapuria arjen pyörteissä yhtä helpolla tavalla kuin kassajonossa odotellessa henkilökohtaista palvelua? Vastaus on lähikauppa, eikö totta?

Näin ruskeasantalaisena voin olla iloinen omasta pienestä Ristipuron K-marketista. Lähikauppa, joka palvelee, ainakin vielä toistaiseksi, ilman itsepalvelukassoja. Sanotaan moi, kun seuraavan kerran kassajonossa nähdään!

Minna Räsänen

 

Vantaan valtuusto 12.6.2017

Valtuustopuheeni:

Arvoisat kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, valtuutetut

Täytyy sanoa, että näin ensimmäisen kauden valtuutettuna ja heti ensimmäisessä kokouksessa on mielenkiintoista päästä käsiksi jo yhteen tärkeimmistä asioista eli tulevan vuoden talousarvioon sen kehyksen myötä.

Viime valtuustokaudella toteutettu talouden tasapainottamis- ja velkaohjelma ei näyttäytynyt aina vantaalaiselle asukkaalle täysin ymmärrettävinä päätöksinä. Tämä ikuinen kuntatalouden ja samalla myös kuntapoliitikon ongelmahan on se, että mihin ne kaupungin rahat suunnataan.

Tähän liittyen on mielestäni hyvä, että valtaosa tässä valtuustossa vaikuttavista valtuustoryhmistä on löytänyt yhteisymmärryksen keskeisimpien talouslinjausten osalta. Mielestäni on hyvä, että talouden realiteetit on nostettu jo nyt pöydälle ja, että niihin keskitytään vakavasti jo valtuustokauden alusta.

Liittyen vuoden 2018 talousarvion kehykseen ja sitovien tavoitteiden esityksiin sekä niiden jatkovalmisteluun haluaisin nostaa muutaman asian esille tämän valtuustosalin kautta.

Meille jokaiselle tuli loppuviikosta sähköpostiin uutiskirje Vantaan tilastopalveluista, jossa esiteltiin muun muassa kaupungin väestörakenteen muutoksia ja kuntavaalien äänestysdataa. Jo pelkästään näistä tilastoista voidaan lukea tuloksia Vantaallakin lisääntyvästä eriarvoistumiskehityksestä.

Meillä on asuinalueita, joissa äänestysprosentit kuntavaaleissa jäivät huomattavasti toisia asuinalueita pienemmiksi.  Ja meillä on päiväkoteja ja kouluja, joissa esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten lasten osuus on 50 tai peräti 60 prosenttia. Segregaatio on todellisuutta ja sitä ei voida jättää huomioimatta poliittisessa päätöksenteossa eikä tulevia talousratkaisuja tehdessä.

Meillä on rikkaita, meillä on köyhiä, meillä on kantaväestöä ja maahanmuuttajia, täällä syntyneitä ja tänne muualta muuttaneita ja näyttää siltä, että kaikki nämä ryhmät eriytyvät enemmän ja enemmän omille asuinalueilleen.

Meidän on pakko ottaa entistä enemmän kantaa alueelliseen eriytymiseen ja vaikutettava kaupunkisuunnittelun ohella vahvasti asunto- ja koulutuspolitiikassa siten, että eriarvoistumiskehitystä hidastetaan, ennaltaehkäistään ja jo syntyneitä vinoutumia korjataan.  Palveluiden keskittäminen sinne, missä niille on erityinen tarve, ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä ja sosiaalista segregaatiota.

Hyvät valtuutetut

Parempi- ja huono-osaisten tai etnisten ryhmien keskittyminen samoille asuinalueille ei voi pidemmän päälle olla kestävää kaupunkipolitiikkaa. Eikä se lisää Vantaan kaupungin elinvoimaa. Siksi asumismuotojen moninaisuuden lisäämisen on oltava ensisijaista.

Ja meidän on valtuutettuina osoitettava tässä esimerkkiä poliittisissa päätöksissämme – NIMBY -ajattelulle ei voida antaa sijaa vaan meidän on nähtävä kokonaisuus ja perustettava päätöksemme siihen.

Asuinalueiden viihtyvyyteen on panostettava. Uusien ja kehittyvien asuinalueiden kuten Aviapoliksen ja Kivistön ohella meidän on kehitettävä vanhoja lähiöitä suunnitelmallisesti. Koulujen ja rakennusten rappeutumista on estettävä peruskorjaamalla niitä ahkerasti.

Kenenkään lapsen etu ei ole se, että hän käy koulua, jossa pihakivet heiluvat ja seinätiilet murenevat tai, koulun alueesta kertova infotaulu on nähnyt parhaimmat päivänsä joskus 90-luvulla.  Nämä kuulostavat suhteellisen pieniltä asioilta, mutta kun näitä on paljon ja ne kasaantuvat, niillä on suurempi merkitys kuin mitä voimme kuvitella.

Osaltaan asuinalueiden eriytymiskehityksestä kertoviin huolestuttaviin piiriteisiin voidaan liittää myös alueelta tulevat lastensuojeluilmoitukset. Jos haluamme vähentää eriytymiskehitystä, on lapsista ja nuorista huolehtiminen isossa roolissa.

Kuten strategisten sitovien tavoitteiden esityksissä olikin, on kuntalaisten osallisuuden ja vuorovaikutuksellisuuden kehittäminen pidettävä vahvasti mukana. Tämä on mielestäni hyvä. Yksi tätä tavoitetta tukeva asia ja ennaltaehkäisevä toimintatapa voisi olla Vantaan kaupungin lastensuojelun tukihenkilötoiminnan vahvistaminen. Lasten hyvinvoinnin eteen on tehtävä panostuksia.

Vantaan lastensuojelun tukihenkilöinä, eli siis tavallisina asukkaina, jotka haluavat tehdä vapaaehtoistoimintaa, on tällä hetkellä 22 henkilöä ja tukiperheinä 64 perhettä. Yhteensä nämä vapaaehtoiset tukihenkilöt vaikuttavat 126 lapsen elämään. Vertailun vuoksi, Helsingissä tukihenkilöitä on peräti 240 henkilöä.

Mielestäni on mielenkiintoista, että kaupunkien väliset erot tukihenkilötoiminnassa mukana olevista vapaaehtoisista on näin suuri. En jaksa uskoa sitä, että vantaalaiset olisivat jotenkin ”laiskempia” osallistumaan tämän kaltaiseen toimintaan. Pahoin pelkään, ettei toiminnasta vain tiedetä tarpeeksi.  Siksi tässä on mielestäni yksi kehittämiskohde; tiedon ja vuorovaikutuksen lisääminen kaupungin tarjoamista mahdollisuuksista vaikuttaa oman asuinalueen viihtyvyyteen kuin myös asukkaiden, esimerkiksi lasten, elämään.

Mielestäni asuinalueilla asukkaiden osallisuutta on edistettävä ja turvallisuudentunnetta lisättävä – Ja tämä meidän on tehtävä yhdessä asukkaiden kanssa. Ja toivon, että toimintamallien suunnittelemisessa ja tulevan vuoden talousarvion laadintatyössä uskalletaan olla aiempaa rohkeampia kokeilemaan uusia tapoja osallisuuden lisäämiseen olemassa olevin taloudellisin reunaehdoin, ja pohtia koko kaupungin organisaatiossa aidosti sitä, kuinka pystymme edistämään parhaiten vantaalaisten elämää.

Kiitos.

Minna Räsänen

Riittävät pysäköintimahdollisuudet lisäävät asuinviihtyvyyttä ja turvallisuutta

Kaupunkialueella pysäköiminen on usein rajallisista pysäköintimahdollisuuksista johtuen haasteellista. Tämän tilanteen ovat viime viikkoina kokeneet useat ruskeasantalaiset, jotka ovat saaneet monia pysäköintivirhesakkoja.

Virheellinen pysäköinti on johtunut siitä, että pysäköintitilaa on alueella rajatusti. Siksi ajan saatossa tilanne on johtanut siihen, että asukkaat ovat saattaneet pysäköidä vuosienkin ajan virheellisesti, lopulta sitä edes itse tiedostamatta nk. vakiintuneen tavan mukaan.

Vantaan kaupungin pysäköinninvalvonnalle osoitetut lisäresurssit ovat nyt mahdollistaneet aiempaa laajemman pysäköinninvalvonnan toteuttamisen Vantaalla. Tämä muutos on Ruskeasannassa tarkoittanut sitä, pysäköintivirhemaksuja on annettu alueilla, jossa sitä ei ole tapahtunut ”miesmuistiin”.

Pysäköinninvalvonnalla on oma tehtävänsä asuinalueiden asuinviihtyvyyden ja turvallisuuden edistämisessä ja mielestäni on hyvä, että sitä voidaan nykyresurssein toteuttaa paremmin. Ruskeasannassa on kuitenkin monia alueita, joissa pysäköintimahdollisuudet ovat rajalliset eikä merkittyä, turvallista paikkaa pysäköidä ole saatavilla kodin lähellä. Siksi olisi tärkeää, että alueen pysäköintimahdollisuuksia lisättäisiin. Pysäköintipaikkojen saatavuus läheltä omaa kotia on avainasemassa asuinviihtyvyydessä. Useissa perheissä autot ovat ainakin toistaiseksi välttämätön kulkuväline. Lisäksi selkeästi merkittyjen pysäköintipaikkojen saatavuus lisää liikenneturvallisuutta ja myös edistää asukkaiden tietoisuutta oikeanlaisesta pysäköinnistä.

Tämä niin sanottu Ruskeasannan parkkipaikkakapina on mielestäni oiva esimerkki asukasaktiivisuudesta ja kaupungin organisaation keskusteluyhteyden tiivistämisen tarpeesta.  Yllättävä muutos pysäköinninvalvonnassa ja sen perusteissa ovat aiheuttaneet asukkaissa hämmennystä ja närkästystä, johtaen välittömiin yhteydenottoihin kaupungille. Tietoa sallituista paikoista pysäköidä on ollut välillä kaupungilta vaikeaa saada ja epätietoisuus on kasvanut entisestään.

Asukkaiden tietoisuuden edistäminen kunnan päätöksenteosta ja sen vaikutuksista näinkin yksinkertaiseen asiaan kuin pysäköinninvalvonnan laajentamisesta ja sen vaikutuksista asukkaisiin vaatii Vantaalla kehittämistä. Siitäkin huolimatta, että vastuu auton pysäköimisestä oikein on aina auton kuljettajalla.  Kenenkään etu ei ole se, että asukkaat saavat pysäköintivirhesakkoja, asuinpaikan viihtyvyys laskee ja usko kaupungin vetovoimaan asuinpaikkakuntana on koetuksella.

Toivottavaa mielestäni olisi se, että pysäköintiongelmaan saadaan pidempikestoisia ratkaisuja ja asuinalueelle lisää turvallista tilaa pysäköidä oikein. Tätä ennen uudet liikennemerkit ohjaamaan asukkaiden pysäköintiä turvallisempaan ja kaikkia osapuolia paremmin palvelevaan suuntaan, ovat ele oikeaan suuntaan.

Minna Räsänen

Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa 6.5.2017