Arjen politiikkaa lautakuntatyössä

Kirjoitin jo tammikuussa kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksesta ja siitä, kuinka jätimme Vantaalla Kulleropuiston kaavan jo toistamiseen pöydälle. Pöydälle jättö juontui siitä, että lautakunnassa oli monia kaavaan liittyviä näkemyksiä.

Mielestäni Kulleropuiston muutosta kaavaan on valmisteltu perusteellisesti ja siihen varmasti on käytetty paljon resursseja. Tästä työstä iso kiitos kaikille sen parissa tuntikausia viettäneille.

Kaava ei tietenkään voi olla täydellinen – harvoin varmaankaan kaavat kaikkien mielestä ovat – koska ne tietenkin muodostuvat monien asioiden kompromisseina.

Kulleropuiston tullessa kaupunkisuunnittelulautakunnassa ensimmäisen kerran eteeni, en voinut olla huomioimatta kaavassa esille tulleita ja asukkaiden toistuvasti nostamia muistutuksia ja huomautuksia. Koin, että alueen asukkaat olivat tehneet paljon työtä ja pyrkineet muokkaamaan kaavaa ja vaikuttamaan sen sisältöön. Samalla näin, että ainakin osa alueen asukkaista oli toistuvasti nostaneet esille sellaisia näkökantoja, jotka myös minusta olivat huomionarvoisia ja, joihin syystä tai toisesta, myös itse kaavoja käsitellessä kiinnitän huomiota.

Jo edellisessä kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa pyrin tuomaan esille näkökulmaani siitä, että olin huolissani asukasdemokratian toteutumisesta sekä siitä, onko kaava toimiva.  Nämä siitäkin huolimatta, että mielestäni on täysin selvää, että Kulleropuiston alue on hyvää rakennusaluetta ja kaikkien etu olisi se, että sille saataisiin rakennettua toimiva kokonaisuus, joka myös tukee kaupunkin strategisia päämääriä ja lisäisi muun muassa uusien kotien rakentumista Vantaalle.

Ennen lautakunnan(kuntien) kokousta esimerkiksi koin, että muun muassa pysäköintiin liittyvät asukkaiden huomiot sekä kaavassa oleva rakennusmassan sijoittelu, eivät tuntuneet minusta toimivilta. Toki ymmärrän, että hyppäsin kaavan valmisteluun ”kesken kaiken”, enkä ensimmäisen kauden lautakunnan jäsenenä voikaan vielä kaikkia ratkaisuja nähdä ”oikealla lailla”, mutta siitä huolimatta jokin minua kaavassa kaiversi.

Kaava jätettiin joulukuussa sekä tammikuussa pöydälle lautakunnassa.

Kävin paikan päällä, juttelin ihmisten kanssa. Selvitin asiaa enemmän ja enemmän. Juttelin eri vaihtoehdoista puoluekavereideni ja muiden puolueiden edustajien kanssa. Olin myös yhteydessä valmistelijoihin ja virkamiehiin. Pyrin ottamaan asioista selvää ja sitä kautta muodostamaan mielipiteeni asiaan.

Kaiken tämän jälkeen oma näkemykseni muotoutui siihen suuntaan, että en ollut kyseistä kaavaa valmis hyväksymään sellaisenaan. Siksi tänään kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa tein  poikkeavan esityksen ja esitin, että kaava vielä kertaalleen palautettaisiin valmisteluun. Perustelin palautusesitystäni mm. sillä, että asuntoja pitäisi porrastaa vielä enemmän sekä sillä, että pysäköintiin liittyviä ongelmat olisi otettava huomioon eikä tehdä ehdoin tahdoin lisää ongelmia ja sillä, että asuinalueita pitäisi pyrkiä suunnittelemaan viihtyisäksi yhdessä asukkaiden kanssa vuorovaikutuksessa. Olin myös valmis kuulemaan kritiikin ja kantamaan poliittisen vastuun siitä, että palautusesitys toteutuessaan olisi vaikuttanut mittavasti kaupungin strategisten päämäärien saavuttamiseen.

Äänestystuloksen jälkeen (6-7) kaava etenee. Tästä prosessista oppineena voin tyytyväisenä katsoa peiliin siinä, että koen tehneeni itse sen, mitä lautakunnan jäsenenä ja kuntapoliitikkona tämän asian eteen tällä kertaa pystyin. Uskon myös, että vaikka tällä kertaa edustamani näkökanta ei ”voittanutkaan”, sen esille tuominen on hyväksi esimerkiksi lautakunnan tulevaisuuden työskentelylle.

Voin myös rehellisesti sanoa, että kuntapolitiikkakin on jännittävää kaikkine käänteineen ja tämä oli myös hyvin mielenkiintoista kokea! Eräässä vaiheessa olin varma siitä, että löydämme yhteisen ratkaisun kaikkien poliittisten puolueiden välillä asian eteenpäin viemiseksi myös niin, että muun muassa minun kaavasta esille nostamani huolet olisivat tulleet niin sanotusti ”vahvemmin” päätöksessä kuulluksi.

Uskallan myös väittää, että prosessin eräässä vaiheessa, kaavan palautus oli jo ”viittä vaille” menossa läpi, että minä ja muut palautusesityksen kannalla olleet olisimme saaneet vahvimman tuen palautusesitykselle. Ja lopulta kävi näin, että palautusesitykseni ei kuitenkaan saanut tarpeeksi kannatusta. Äänestystuloksen tiukkuus kuitenkin kertoo mielestäni sen, että kaupunkisuunnittelulautakunta oli tässä asiassa niin sanotusti vaikean edessä, ja politiikka on asioiden eteenpäin viemisen lisäksi myös jännittäviä hetkiä, rakentavaa ja opettavaa. Arjen kuntapolitiikkaa.

Tällä eteenpäin!

Minna Räsänen
kaupunkisuunnittelulautakunnan ja kaupunginvaltuuston jäsen

Yksi vastaus artikkeliin “Arjen politiikkaa lautakuntatyössä”

  1. Hei Minna!
    Oli hyvä ja perusteltu esitys omasta näkemyksestä sekä lautakunnan käsittelystä.
    tv. Paula

Kommentit on suljettu.