Ne aamut muistan edelleen kirkkaana mielessäni. Äitejä ja isiä, lapsia ja vauvoja. Hiljaisia katseita ja kysymyksiä kuinka yöt on nukuttu. Lukuisia kuppeja kahveja. Vauva ihmettelee lattialla köllötellessä ympärillä tapahtuvia asioita. Seuraa isompien lapsien temmellystä.
Voit itse istua porukan mukana. Hiljaa tai kuulumisia vaihtaen. Voit kysyä neuvoa tai vinkkiä. Välillä kuulet ideoita puolella korvalla. Joku muu huolehtii ohjelmasta. On musiikkia, on laulua.
Oma vanhempainvapaani on vielä hyvin muistissa. Arkipäivien ohjelma rakentui erilaisten perhe-kerhojen ja avoimien päiväkotien toiminnan ympärille. Oli ihana lähteä tapaamaan ihmisiä ulos kodista. Kohdata samanlaisia elämäntilanteita ja saada vertaistukea, kun pääsit jakamaan arkeasi toisten vanhempien kanssa samojen vauvavuoden kysymysten parissa kuin mitä itsekin ihmettelit.
Me tarvitsemme Vantaalle palveluita perheille, joissa vanhemmat saavat mahdollisuuden osallistua ja olla samalla osa porukkaa. Me tarvitsemme perhekerhoja sekä lapsiperheille tiloja ja palveluita, joissa voi kohdata samalla myös alan ammattilaisia. Tarvitsemme perheille paikkoja, joissa apua voi helposti pyytää ja saada matalalla kynnyksellä silloin, kun sitä tarvitsee.
Olen onnekas, koska osa vauvavuonna kohtaamistani vanhemmista ja vauvoista on edelleen mukana elämässäni. Ilman perhekerhoja ja avoimia päiväkoteja näin ei varmasti olisi.