Kivistöläisten palvelut nytkähtivät eteenpäin

Nyt minulla on ilouutisia! Palvelukeskittymän toteuttaminen Kivistön kaupunginosaan on askeleen lähempänä.

Kivistöläisiä tämä nyt tehty päätös on kiinnostanut kovasti. Kokousta edeltäneeseen palautevyöryyn liittyi vahvasti huoli siitä, kuinka kauan pitää vielä odottaa. Miten pitkään mahdollisesti toteutettava kilpailutus pidentää palvelukeskittymän toteutumista? Kilpailutuksen huonona puolena pidettiin sitä, että sen koettiin viivästyttävän palveluiden saatavuutta entisestään. Siksi myös me poliitikot otimme asiaan vahvasti kantaa – hanke halutaan nopeasti etenemään.

Huomenna ei kuitenkaan ole valmista – ei vaikka toteuttaja olisi ollut heti selvillä. Jos kilpailutukseen päädytään, on sen arvioitu kestävän noin kuusi kuukautta. Toteuttajavalinnan jälkeenkin on vielä varattava aikaa suunnitelmien valmiiksi saattamiseen sekä lupaprosesseihin yms. Kunhan itse rakentamiseen päästään, kestää sekin arvioiden mukaan ainakin 18 kuukautta. Näin ollen, vaikka kaikki menisi hyvin, ei Kivistössä vielä ensi kesänä nähdä valmista palvelukeskusta, mutta tavoitteena on, että rakentaminen alkaa jo ensi vuonna. Pidän itse peukkuja, että valmista olisi noin kolmessa vuodessa!

Avoimuus kunniaan

On päivänselvää, ettei kivistöläisten tarvitse sietää samanlaista soutamista ja huopaamista kuin edellisessä kauppakeskushankkeessa. Vuosikausien odotukselle on saatava piste ja kivistöläisille vihdoin toimivia lähipalveluita. Niiden hinta ei kuitenkaan saa olla avoimuuden puute tai sen merkityksen väheksyminen.

Nyt tehtyjen päätöksien pohjalta uskon, että palveluinfra lähtee Kivistöön liikkeelle ja se toteutetaan niin asukkaita kuin eri toimijoitakin kohtaan oikeudenmukaisin toimintaperiaattein.

Tuliko se kilpailutus vai ei?

Mahdollisesti. Tämä riippuu siitä, kuinka monta eri toimijaa lähtee tosissaan mukaan ilmoitusmenettelyyn ja sitä seuraavaan markkinavuoropuheluun.
Jos halukkaita on useita ja heillä kaikilla toteuttamiskelpoiset ideat, voidaan markkinavuoropuhelun jälkeen järjestetään kilpailu. Tästä päättää myöhemmässä vaiheessa kaupunginhallitus. Mahdollista on se, että markkinavuoropuhelun jälkeen todetaan, ettei kilpailutusta tarvita ja toteuttaja valitaan suoraan. Kilpailun arvioinnin tarpeen joustavuus tuo mahdollisuuden siihen, että projekti voidaan antaa toteutettavaksi myös ilman kilpailutusta. Tämä on mielestäni perusteltua.

Koen, että kaupungin maineen ja hallinnon läpinäkyvyyden kannalta on tärkeää, että asukkaille merkittävissä hankkeissa ei hätiköiden ”suosita” ketään. Siksi avoin ja rehti toimintapa on tärkeää. Nyt tehdyn kaupunkisuunnittelulautakunnan ratkaisun myötä tavoitellaan tilannetta, jossa toteuttajat olisivat selvillä jo syyskuussa.

Olen tyytyväinen tämän päivän ratkaisuun. Se on kompromissi, jonka toteuttamiseen löytyi tahtoa laajasti eri puolueista. Se on hyvä.

Minna Räsänen

Koronan aikana pidetään kaikki mukana

Myönnän. En olisi tammikuussa ensimmäistä kertaa koronasta kuultuani uskonut, että tilanne tulee vielä näin liki. Näin lähelle, että se on läsnä päivittäin, arjessa ja politiikassa.

En tuolloin voinut kuvitella, että vain muutama viikko myöhemmin rajat laitetaan kiinni ja terveydenhuolto valmistautuu kohtaamaan minun elämäni aikana pahimman kriisin ikinä. En ymmärtänyt, mitä kaikkea vaatii se, että koululaisten opetus siirtyy etäopetukseksi. Enkä voinut aavistaa, kuinka nopeasti koronan vaikutukset tuntuvat työelämässä, kun sadattuhannet ihmiset ovat yt-neuvottelujen piirissä ja työnantajat jakavat lomautuslappuja töiden vähentyessä.

Viimeisen kuukauden aikana olen kaupunginvaltuutettuna ollut mukana tekemässä päätöksiä, joilla on vaikutusta jokaisen vantaalaisen elämään. Kokouksia on pidetty erikoisjärjestelyin ja etänä koneen ääressä. Iltoja on vietetty puhelimessa oman puoleen edustajien kanssa ratkoen kysymyksiä ja huolehtien, että vantaalaiset voivat jatkaa arkeaan epidemiasta huolimatta.  Yhteistyötä on tehty rakentavasti yli puoluerajojen. Kaikki tietävät, että nyt tärkeintä on hoitaa kriisiä. Se on asukkaiden etu.

Kaupungin ”koneisto” on venynyt uskomattoman nopeasti suorituksiin, joita on vaadittu, kun palveluja on laitettu kiinni tai niille on kehitetty uusia muotoja. Näiden päätösten kautta on vantaalaisia perheitä tuettu muun muassa myöntämällä maksuvapautusta varhaiskasvatusmaksuista.  On toteutettu koululaisten ruokakassi-palvelu sekä perustettu palvelupuhelinlinja. Vanhuksista pidetään huolta kauppakassipalvelulla. Sairaalaresursseja on vahvistettu ja on perustettu oma korona-terveysasemakin.

”Kaikki työn jatkumista avittavat keinot ovat arvokkaita”

Erittäin hyvän pidän sitä, että kaupungille perustettiin nopeasti resurssikeskus. Sieltä kohdennetaan uusia työtehtäviä kaupungin työntekijöille, joiden ”oma työpiste” on mennyt koronan vuoksi kiinni tai työtä ei pysty suorittamaan. Toimeentulovaikeudet ovat useassa perheessä jo läsnä, kun työtä ei ole. Siksi kaikki työn jatkumista avittavat keinot ovat arvokkaita ja kaupungin vastuu työllistäjänä nousee isoon merkitykseen. Kuntien toimilla on iso merkitys valtakunnallisesti siihen, kuinka korona selätetään.

Kaikkien tehtyjen päätösten tarkoituksena on turvata asukkaiden terveyttä ja hidastaa tämän viheliäisen pöpön leviämistä, jotta terveydenhoitomme pystyy hoitamaan sairastuneet. Tilanne tulee kestämään kauan. Epäselvää on myös se, kuinka pitkäaikaisia viruksesta aiheutuvat vaikutukset ovat kaupungin talouteen ja asukkaiden arkeen tulevaisuudessa. Kriisin hoito vaatii rahaa. On selvää, tälle vuodelle tehdyt taloussuunnitelmat menevät uusiksi. Ensi vuodesta puhumattakaan.

Työn ja toimeentulon turvaaminen kriisin aikana ja sen jälkeen on meille demareille lähtökohta, jonka puolesta tehdään töitä koko ajan. Turvallisuuden tunne siitä, että sairastuessa meistä huolehditaan, kuuluu jokaiselle.  Näihin arvoihin nojaaminen auttaa ainakin minua vantaalaista kuntapoliitikkoa. Kun perusasiat hoidetaan kunnolla, se kantaa myös pitkälle tulevaan kriisin jälkeiseen aikaan.

Minna Räsänen
kaupunginvaltuutettu

Liikunnasta syrjäytynyt työikäinen nainen

Eilen maanantaina 4.3. Vantaan kaupunginvaltuuston kokouksessa käsiteltiin jälleen Hyvinvointikatsausta. Siitä käy ilmi se, kuinka vantaalaiset voivat.

Kiinnitin itse huomiota katsauksessa, kuinka työikäiset liikkuvat. Vantaalla panostetaan lasten- ja nuorten sekä eläkeläisten liikkumiseen, mutta kyllä työnikäisetkin tarvitsevat omia palveluja. Eikö vain? Ja kaikkien etu on se, että myös työikäiset ovat aktiivisia ja pitävät huolta itsestään liikunnalla, ovat ehkä vähän terveempiä plus antavat esimerkkiä omille lapsilleen.

Ohessa aiheesta pitämäni valtuustopuhe:

”Hyvät valtuutetut,

Puhunpa hetken itsestäni. Minä olen työikäinen, liikunnasta syrjäytynyt nainen. Olen näiden meille esitettyjen hyvinvointi- ja liikunta -raporttien mukaan huolestuttava ilmiö, johon on tartuttava.

Minua ei liikuta mikään. Sykkeeni vapaa-ajalla saa nousemaan varmaankin vain nämä valtuuston kokoukset silloin kun politiikkaa väännetään. Vaikka työikäisille järjestetään Vantaalla yli 50 liikuntakurssia viikoittain, eivät ne ole minua kohdanneet. Ja väitän, että meitä väliinputoajia on muitakin.

Tähän ongelmaan on mielestäni tartuttava. Liikunnalla ja terveydellä on selkeä yhteys.  Liikkumattomuus altistaa sairauksille.  Ja kyllä, tunnistan tässäkin itseni. Ylipaino on riski itsessään ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varmastikin odottavat oven takana, puhumattakaan diabetesriskistä. Tällä hetkellä maksan vielä veroja Vantaalle, mutta jos terveys prakaa, jää sekin vähemmälle.  Tämäkin on yksi syy, miksi meidän on panostettava työikäisten liikuntaharrastusten ja tottumusten tukemiseen. Me tarvitaan liikkuvia työikäisiä, koska he ovat terveitä veronmaksajia plus tulevaisuudessa he ovat entistä terveempiä senioreita.

Aikuisten, työikäisten liikunnan harrastamisen on oltava helposti saavutettavaa. Uskallan väittää, että nykyisessä 24/7 yhteiskunnassa, jossa työpäivät venyvät kellon ympäri tai työtunnit ovat hajallaan pitkin päivää, ohjattua matalan kynnyksen erilaisia liikuntamahdollisuuksia pitäisi olla tarjolla lähellä, nopeasti, ilman sitoutumispakkoa tai seurajäsenyyttä sekä mahdollisimman monipuolisesti kellon eri aikoina.

Lisäksi työikäisten liikuntatarjonnassa olisi otettava huomioon myös äidit ja isät, jotka viettävät kotona aikaa pienten lasten kanssa vanhempainvapailla.  Kuinka paljon näistä jo nyt yli 50 viikoittaisesta työikäisten liikuntakurssista on niitä kursseja, joihin pienen piltin voi ottaa mukaan? Äidin ja isän näkeminen liikkumassa antaa varmasti myös lapselle kuvaa sen tärkeydestä ja voi sytyttää liikuntainnostuksen.

On mielestäni todella hyvä, että Vantaalla lasten ja ikäihmisten liikkumiseen aktivoidaan ja panostetaan. Sen lisäksi nämä meille tänään esitellyt raportit antavat aihetta sille, että nyt on syytä tarttua meidän työikäisten, liikunnasta syrjäytyneiden henkilöiden aktivointiin. Siksi toivon, että Vantaan toiminnan painopisteissä pohdittaisiin tulevaisuudessa entistä enemmän myös sitä, mikä liikuttaa työikäistä vantaalaista ja kuinka ehkäistään liikunnasta syrjäytymistä.

Kiitos!”

Minna Räsänen

 

 

Vuosi 2018 taputeltu – mitä uusi vuosi tuo tullessaan?

Mitä on kuulunut vuoden 2018 valtuutetun vuoteen? Mitä on jäänyt mieleen ja mistä lähtökohdista lähdetään ensi vuoteen?

Osallisuus on viihtyisän kaupungin edellytys
Vantaalaisten osallisuuden vahvistaminen, mukaanotto kaupungin päätöksentekoon, neuvominen ja auttaminen.  Nämä asiat tulevat ensimmäisenä mieleen, kun valtuutettuna ja lautakunnan jäsenenä on asioita ratkaissut päätöksentekijänä.

Asuinalueiden viihtyvyys kiteytyy pitkälti palveluihin ja siihen, millaisia kokemuksia meillä asukkailla on siitä, kuinka hyvin näkemyksiämme kuunnellaan. Vuorovaikutuksen merkitystä ei voi vähätellä. Kuten keväällä jo kirjoitin on osallisuus muutakin kuin sanoja paperilla. Vantaan kasvaessa ja tiivistyessä ovat ongelmat mm. parkkipaikkojen riittävyydestä, korkeiden kerrostalojen rakentumisesta sekä liikenneyhteyksien toimivuudesta pinnalla jatkuvasti. Ne ovat asioita, jotka näkyvät ja koskettavat ihmisten arkea.

Vuoden 2019 aikana Vantaalla keskitytään muun muassa asuinalueiden eriarvoistumiskehityksen vähentämiseen. Sitä varten marrakuussa päätetyssä budjetissa myönnettiin erityistä positiivisen erityiskohtelun rahoitusta, joilla jo esiintyviin ongelmiin etsitään ratkaisuja.  Panostamalla koulutukseen, työllistymiseen ja asuinalueiden turvallisuuteen voidaan vahvistaa sitä, että jokainen vantaalainen viihtyisi kotikaupungissaan entistä paremmin.

Hyvinvointia perheille ja lapsille ja terveyttä nuorille

Maksuton leikkipuistoruokailu toteutuu ja se on hieno juttu!  Jo useampana kesänä esimerkiksi sosiaalisen median eri vantaalaisissa ryhmissä on kaivattu puistoruokailua. Ihmetelty sitä, että miksi Helsingissä palvelu on olemassa ja Vantaalta aikaisemmin lopetettu.

Vantaa on lapsiperheiden kaupunki ja palveluiden on tuettava perheiden elämää. Siksi olen iloinen, että ensi kesänä maksutonta leikkipuistoruokailua pilotoidaan. Sen avulla voidaan tarjota pienille lapsiperheille mahdollisuus yhteisölliseen ruokailukokemukseen leikkipuistossa, mutta myös vähentää kaupungissamme asuvien pienten ihmisten nälkää.  Meillä on varmasti perheitä, joissa kesäaikaan ja koulujen ollessa kiinni voi lämpimän aterian järjestäminen perheen pienimmille lomalaisille olla hankalaa.

Terveyspalveluiden saatavuudesta on kuluneenakin vuonna puhuttu paljon, koska sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on ollut tapetilla.  Nähtäväksi jää mitä sotelle tapahtuu, mutta sen perusperiaatteen on oltava se, että ihminen ei jää järjestelmän jalkoihin.

Onneksi kaikesta tästä sote-sopasta huolimatta vantaalaiset saavat ensikin vuonna terveyspalveluita ja niitä myös laajennetaan ja käsipareja saadaan lisää mm. vanhusten hoivaan. Maksuttoman ehkäisyn laajentaminen Väestöliiton suosituksen mukaisesti 25-ikävuoteen tuo ison harppauksen eteenpäin nuorten seksuaaliterveyden edistämissä.

Ihmisten näköistä politiikkaa vuonna 2019

Ensi vuosi näyttää näin valtuutetun silmin hyvin mielenkiintoiselta. Vantaa jatkaa kasvuaa ja senkin kannalta oleellinen Uudenmaan uusi maakuntakaava tulee hyväksyttäväksi. Sillä on merkitystä niin ympäristöön, liikkumiseen kuin rakentamiseen.
Kaupungin tarjoamissa palveluissa sekä kehittymisessä tulee varmasti näkymään myös uudet tulet. Vantaa saa uuden hallinto-organisaation, kun vuonna 2018 kaupunginjohtajana aloittanut Ritva Viljasen luotsaama organisaatiouudistus tulee voimaan.

Ensimmäisen kauden valtuutettuna nyt takana on ensimmäistä kertaa kokonainen kalenterivuosi tammikuusta-joulukuuhun. Kaupungin vuosikierto on näin ollen nyt tullut tutuksi. Ensi vuonna pääsenkin taas tutustumaan uusiin haasteisiin, kun aloitan demareiden valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtajana.  Tiedossa on siis jälleen uusia oppimisen paikkoja!

Budjetista päätetään marraskuussa – riittääkö rahaa leikkipuistoruokailuun, tehdäänkö maauimalavaraus?

Loka-marraskuu on näin kaupunginvaltuutettuna jännittävää aikaa. Käsittelyssä on talousarvio tulevalle vuodelle. Siinä määritellään, mihin rahaa laitetaan ja millaisia palveluita vantaalaisille tarjotaan.

Tähän mennessä tapahtunutta:

Kaupunginjohtaja Ritva Viljanen esitteli talousarvioesityksen meille valtuutetuille lokakuun alussa.

Budjetissa oli monta hyvää kohtaa esimerkiksi:
> Perheiden ja lasten elämään liittyvä isoja asioita kuten uusien kouluja ja päiväkoteja.

> Asuinalueille muun muassa segregaatio-ohjelman kautta, jolla yritetään estää asuinalueiden entistä syvempi eriytyminen.

>Se uimahalli Koillis-Vantaalle!

>  Maksuttoman ehkäisyn laajentaminen, josta olin erityisen iloinen. Esityksessä oli otettu huomioon maksuttoman ehkäisyn laajentaminen koskemaan alle 25-vuotiaita. Uskon, että se maksaa itsensä takaisin, kun tarpeettomat abortit vähenevät. Nuorten seksuaaliterveyteen panostaminen on satsaus elämän mittaiselle matkalle.

Kuinka käy vero%:n?

Kunnallisveroa ei olla Vantaalla nostamassa.  Kuitenkin rahat ei riitä kaikkeen, joten kaupunki on aikeissa ottaa lisää velkaa toteuttaakseen isoja uudistuksia kuten kouluja, päiväkoteja, remontoidaan, korjataan, rakennetaan uutta.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Budjetti on parhaillaan niin sanotusti meidän poliittisten päättäjien käsissä. Jokaisella valtuutetulla ja poliittisilla puolueilla on mahdollisuus sanoa sanansa budjettiin. Onko esityksessä tehdyt satsaukset oikeita vai vääriä, mitä pitäisi muuttaa?

Demareiden valtuustoryhmä perehtyi taloussuunnitelma kirjaan viime viikonloppuna. Kävimme usean tunnin ajan kirjaa läpi sivu sivulta. Pohdimme niin sitovia tavoitteita kuin toimialakohtaisia suunnitelmia. Kokosimme yhdessä niin sanotun korilistan. Se on lista asioista, jossa on mukana ajatuksiamme ja esityksiämme muutoksiksi budjettiin.

Kyseisestä korilistasta haluan nostaa esille muutaman itseäni miellyttävän pointin:

Koillis-Vantaan uimahalli – selvitetään samalla mahdollisuutta maauimalaan

  • Tämä on mielestäni loistava idea. Kun uutta uimahallia rakennetaan, niin miksi samalla ei pystyttäisi vastaamaan myös maauimalan tarpeeseen? En ole rakennusalan ammattilainen, mutta voisin kuvitella, että kuopan kaivaminen ulos rakennustöiden yhteydessä ”samalla”, olisi taloudellisestikin fiksua. Ja saisimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Uuden uimahallin ja myös maauimalan!

Maksullinen pysäköinti ja ylipäätään pysäköimisongelmiin tarttuminen

  • Pysäköintiongelmat, sakottaminen ja pysäköinnin valvonta ovat olleet asukkaiden joukossa esillä jo pitkään. Siksi demariryhmämme päättikin esittää, että maksullisesta pysäköinnistä pitäisi kerätä asukkailta palautetta, ennen kuin sitä laajennetaan. Sen lisäksi asuinalueilla pitäisi myös selvittää, onko parkkipaikkaongelmien selättämiseksi mahdollisuutta luonnollisten pysäköintialueiden ”käyttöönottoon”.

Järjestöille avustuksia ja maksuttoman puistoruokailun edistämistä

Vantaalla toimivien järjestöjen avustuksiin ei ole tehty suurempia nostoja aikoihin. Järjestöt kuitenkin tekevät kaupungissamme arvokasta työtä ja vapaaehtoistoiminta on elävän kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä. Siksipä siis toimintaan voitaisiin satsata hiukan enemmän kuin aiempina vuosina ja lisäksi.

Teimme valtuustoryhmänä aloitteen syyskuussa maksuttomasta puistoruokailusta valtuustoaloitteen, mutta päätimme yrittää edistää asiaa myös talousarvioneuvotteluissa – jännitetään miten käy!

Näiden lisäksi meiltä löytyi kirjauksia ja lisäyksiä muun muassa : lisää suomi2 opettajia Variaan, lisää käsipareja vanhustenhoitoon, toteutetaan meluntorjuntakohteita, panostetaan nuorten työllistymiseen, edistetään terveellistä sisäilmaa, huolehditaan Musiikkiopiston mahdollisuuksista järjestää konsertteja, panostetaan kuntalaisten osallisuuteen jne. jne.

Seuraavaksi tämä meidän korilistan sisältö ja demareiden esitykset käsitellään poliittisten ryhmien välisissä neuvotteluissa. Kaikki muutkin puolueet ovat omat esityksensä tehneet ja poliittisissa neuvotteluissa näistä eri toiveista ja vaatimuksista keskustellaan. Osasta päästään kompromissiin, osasta on annettava periksi, osa siirtyy tulevaisuuteen ja osasta varmasti vielä äänestetään valtuustosalissa marraskuussa.

Millainen on lopputulos?

Se jää nähtäväksi marraskuun valtuuston jälkeen.

Minna Räsänen

 

 

 

I love Byroslavia

Tällä viikolla me pohjoinen katajainen kansa saimme osaksemme hyvää ja kaunista: Kerrottiinhan meidän olevan maailman onnellisin kansa – Ihanaa! Mikä onkaan hienompaa kuin olla onnellinen.

Keskiviikkona julkaistu YK:n raportti listasi reilut 150 maata onnellisuusjärjestykseen ja Suomi saavutti ykköstilan. Onnellisuusraportissa arvioidaan onnellisuutta muun muassa ihmisten tuloihin, sosiaaliseen tukeen ja sen kuinka pitkään meidän odotetaan elävän perusteella.

Suomi on useampana vuonna ollut onnellisuusbarometrin kärkisijoja kärkkymässä. Nyt vihdoin raportti osoittaa meidän olevan ensimmäistä kertaa onnellisimpia maailmassa. Ja onko tämä ihme? Mielestäni ei. Meillä Suomessa on oikeasti monet asiat todella hyvin –  kiitos hyvinvointiyhteiskunnan ja ihmisiä monilla tavoin suojelevien rakenteiden. Meillä on sääntöjä, normeja ja lakeja, joissa monin eri tavoin usein edistetään jokaisen oikeutta onnelliseen elämään.

Otetaan pari esimerkkiä:

Terveydenhuoltolaki, jonka tehtävänä on turvata sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden järjestäminen. Ja toki niihin pääsy. Onko siis ihme, että elämme täällä pidempään ja luultavasti myös monissa perusasioissa terveempinä kuin muualla? Ihmisen on varmasti onnellisempi terveenä kuin sairaana. Pidetään siis kiinni oikeudestamme laadukkaaseen ja lähellä olevaan, kaikkia tasa-arvoisesti kohtelevaan terveyden- ja sairaudenhoitoon myös siinä tilanteessa, jos se sote-uudistus tulee.

Vaikka raha ei tuo onnea, sen riittävyys kuitenkin helpottaa monien asioiden saavuttamista. Suomessa saadaan lähtökohtaisesti työstä palkkaa. Täällä työelämää säännellään muun muassa työehtosopimuksilla, joissa on määräyksiä työntekijöiden suojelemiseksi sekä aloilla maksettavista minimi palkoista. Yhä useammin tosin tesseissäkin joudutaan puristamaan tosissaan elämiseen riittävää palkkaa, mutta siitäkin huolimatta säännelty nykytila on mielestäni parempi kuin villi viidakko.

Verojen lisäksi me suomalaiset olemme onneksi jo pitkän aikaa maksaneet erilaisia sosiaalivakuutusmaksuja, joista on hyötyä niin yksilöille kuin yhteiskunnalle. Vaikka meillä Suomessakin on köyhyyttä, takaa tämä normisuomi kuitenkin ihmisille oikeuksia myös silloin, kun olemme heikossa tilanteessa. Sääntömme edistävät ihmisten itsenäistä selviytymistä ja ihmisarvoista elämää – ainakin toistaiseksi!

Väitän siis, että maailman onnellisimman kansan salaisuuden takana on monilta osin hyvin toimiva byrokratia. Useat kiellot ja normit ovat loppujen lopuksi tehty meitä ihmisiä varten. Ne luovat turvaa, edellytyksiä ja mahdollisuuksia meille kaikille – siihen onnellisuuteen. Siksi minä rakastan sääntö-Suomea ”byroslaviaa”, monissa asioissa.

Minna Räsänen

 

 

 

 

 

 

 

 

Osallisuus on tunne, ei vain sanoja paperilla

Vantaan kaupunginvaltuusto käsittelee ensi maanantaina Osallistuva Vantaa –mallia, joka on osa kaupungin strategiaa. Mallin tavoitteena on lisätä osallisuutta ja tarjota asukkaille erilaisia tapoja ja tilaisuuksia ottaa osaa kaupungin päätöksentekoon ja edistää sekä tukea demokratiaa.  Tavoite on hieno ja päämäärä tärkeä – käytännön onnistumiseen on vain panostettava lujasti.

Kuntalaissa on todettu, että kunnan asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Lakikirjaus ja sen pohjalta toteutetut mallit eivät kuitenkaan riitä, jos päätöksentekoa ei osata tuoda esille ihmisiä kiinnostavalla tavalla.  Nyt onkin tärkeää Vantaalla pohtia sitä, kuinka vuorovaikutusta ja tunnetta siitä, että voi oikeasti vaikuttaa, pystytään parhaiten luomaan.

Osallisuus on paljon muutakin kuin sanoja paperilla – se on selvää. Mielestäni tärkeintä on se, kuinka voimme Vantaallakin luoda tilanteita, joissa kuka tahansa meistä asukkaista voi tuntea yhteisöllisyyttä ja mukanaoloa sekä saada omat mielipiteensä kuuluviin. Ehkäpä vielä sillä tavoin, että osallistumistilanne on mukava, miellyttävä ja siitä jää olo, että haluaa tulla toisenkin kerran. Jos onnistumme tässä, onnistumme myös osattomuuden, eriarvoisuuden ja tyytymättömyyden torumisessa.

Olen osallistunut itse muutamaan tilaisuuteen, joissa kaupunki on kerännyt mielipiteitä asukkailta mm. kaavoituksesta tai asuinalueen turvallisuuteen liittyen. Esimerkiksi viime viikkoinen Koivukylän valaistuskävely on mielestäni oiva esimerkki siitä, kuinka kaupungin rakenteet tulevat tutuksi ja asukkaiden mielipiteet kuuluksi.

Minua kuitenkin huolettaa se, kuinka näiden kaikkien Vantaallakin järjestettyjen tilaisuuksien palaute ja ja niissä esitetyt mielipiteet päätyvät eteenpäin. Tai saadaanko niiden pohjalta tehtyä asukkaiden näköisiä ratkaisuesityksiä kaupungin päätöksentekoon ja esimerkiksi lautakuntatyöskentelyyn? Äänestysnapin painamisella on valtuustosalissa iso merkitys niihin asioihin, joita tapahtuu ihan lähellä asukkaiden arkea.   Jotta näitä arjen asioita voidaan parhaiten edistää, kasvaa viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitys entisestään. Tiedonsaanti asukkaille on tehtävä helpoksi ja osallistumistavat nopeammiksi.

Vuorovaikutuksen on oltava aktiivista ja reagoivaa kaupungin ja asukkaiden välillä koko ajan. Mieluiten vielä toteutettuna helpolla tavalla ja niin, että osallistuminen on myös kevyesti ja matalalla kynnyksellä mahdollista. Tähän erilaiset digitaaliset menetelmät tarjoavat useita ratkaisuja; tietoa ja palautetta voidaan kerätä helposti ja palveluita parantaa sekä nopeuttaa. Emme kuitenkaan voi unohtaa kasvokkain tapahtuvaa mielipiteiden vaihtoa. Palautetta ei voi kerätä yksin koneilla tai osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kasvattaa vain verkossa.

Osallistuva Vantaa -malli on mielestäni hyvä pohja prosessille, jota kotikaupungissamme on hyvä toteuttaa. Meidän on pidettävä huolta ja myös vaadittava, että osallisuuden edistämisen idean on yllettävä asukkaiden lisäksi myös jokaiseen kaupungissa tehtävään työprosessiin. Silloin se ei jää irralliseksi ja ulkopuoliseksi todellisuudesta eikä kuilu strategian ja käytännön toimien välillä kasva. Jos näin ei käy, on uhkana mielestäni se, että hyvätkin ideat tai suunnitelmat jäävät lopulta ilman todellista vaikutusta. Väitän, että itse kunkin mielenkiinto lopahtaa, jos toistuvasti kokee, etteivät asiat etene. Silloin tavoite osallisuuden edistämisestä voi hienoista malleista huolimatta jäädä vain näennäiseksi.

Minna Räsänen
kaupunginvaltuutettu

Budjetti on monien toiveiden kompromissi

Oletko tullut ajatelleeksi, että ajotiet, puistojen kävelytiet ja uimahallien polskuttelualtaat ovat kaikki kaupungin kassasta rahoitettuja palveluja? Ne kaikki ovat myös vuosittain tarkastelun alla, kun tehdään kaupungin talousarviota.

Olen ollut vantaalainen 12 vuotta ja on myönnettävä, että tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa todella tutustunut siihen, mihin tässä kaupungissa rahaa käytetään. Vantaan talousarvio vuodelle 2018 annettiin valtuutetuille kaupunginjohtajan esityksenä lokakuussa ja tulevana maanantaina siitä tehdään lopullinen päätös valtuuston kokouksessa.

Talousarvioesityksen valmisteluprosessi on usean kuukauden pituinen matka. Kokemukseni mukaan yksittäisen valtuutetun vaikuttamismahdollisuudet budjettiin ovat tänä aikana laajat, mutta myös rajatut. Kaikilla valtuutetuilla on varmasti yksittäisiä asioita, joita he haluavat valtuutettuna edistää ja kehittää. Tämän lisäksi puolueilla on tavoitteet ja kokonaisuus, joita äänestäjille on vaaleissa luvattu. Siksi edistettävistä ja tärkeiksi koetuista asioista muodostuu budjetin valmisteluvaiheessa kokonainen toiveiden tynnyri. Siitä tynnyristä pyritään lopulta löytämään kompromissina ratkaisut, jotka palvelevat kaikkien vantaalaisten asemaa.  Kyseessä todellakin on politiikkaa.

Budjetin valmistelun jokaisessa vaiheessa on mahdollisuus tuoda esille näkökantoja ja mielipiteitä. Onkin oltava hyvin päämäärätietoinen, että saa tuotua esille toiveet esimerkiksi tietyn tien parantamisesta tai lähellä sijaitsevan koirien ulkoilupuiston kehittämisestä. Kaiken lisäksi lopputulos voi olla, että lopullisessa esityksessä teiden parantaminen on siirretty jatkoselvitykseen ja koirien ulkoilupuistojen osalta aloitetaankin siitä kauimmaisesta, jolloin tärkeäksi koettu tavoite toteutuu, mutta hiukan eri tavoin kuin oli alun perin ajateltu.

Mielestäni tällä kertaa toiveiden tynnyristä on saatu aikaiseksi budjetti, jossa on monia hyviä asioita vantaalaisille. Lapset ja nuoret on huomioitu niin varhaiskasvatuksen rajausten poistamisella kuin nuorisotyöttömyyteen tarttumalla. Lisäksi nuorten maksuton ehkäisy saa lisärahoitusta ja askel sen laajentamiseen koskien kaikkia alle 25-vuotiaita otetaan esille selvityksen muodossa. Koulujen sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi annetaan selkeää rahaa. Koillis-Vantaan uimahallia selvitetään, terveyskeskusmaksuja ei koroteta ja Vantaan veroprosenttikaan ei nouse. Lisäksi lastensuojeluun satsataan lisää rahaa, joka on hyvä, kun ottaa jälleen huomioon tämän viikon uutiset lastensuojelun kestämättömästä tilanteesta.

Vantaalle muuttaa koko ajan lisää asukkaita ja olemme nostaneet arvostustamme asuinkaupunkina. Siksi on tärkeää, että täällä asuvat ihmiset voivat saada hyviä palveluita ja nauttia niistä turvallisessa ja viihtyisässä ympäristössä. Näitä tavoitteita tuleva budjetti mielestäni toteuttaa.  Se, että olemme haluttu kotikaupunki myös jatkossa, edellyttää myös sitä, että meidän huolehdittava elämisen edellytyksistä kuten kohtuuhintaisista asumismuodoista. Asumiskustannukset eivät voi nousta jatkuvasti ja on tärkeää huolehtia, että asuntoja on riittävästi niin sinkuille kuin perheillekin. Näiden asioiden osalta uskon, että kehittämiskohteita riittää myös tuleville vuosille ja tuleviin talousarvioihin.

Minna Räsänen

Mistä saa palvelua?

Viihtyisä asuinympäristö on vireä, vihreä ja turvallinen. Sieltä löytyy asukkaiden eri elämäntilanteisiin sopivia palveluita. Ovat ne sitten kouluja, kirjastoja, liikuntapaikkoja tai terveysasemia.  Asumistyytyväisyyteen vaikuttaa myös se, löytyykö asuinalueelta oma ruokakauppa. Kaikilla ei ole autoa, joten on hyvä, että läheltä löytyy paikka, josta voi hakea maidot ja kiireisimmät ruokatarvikkeet nopeasti.

Viime viikolla tutustuin kiertoajelun merkeissä eri asuinalueisiin Vantaalla. Kiertoajelun aikana näin useampia vanhoja pieniä kaupparakennuksia, jotka oli muutettu toisiin tarkoituksiin tai odottivat hiljaisina, ehkä hiukan ränsistyneinäkin tulevaisuutta.  Näitä vanhoja kaupparakennuksia oli varsinkin omakotitalopainotteisilla asuinalueilla, joissa palvelut eivät muutenkaan ole saavutettavissa samoilla etäisyyksillä kotiovelta kuin suuremmissa keskuksissa kuten esimerkiksi Myyrmäessä tai Tikkurilassa.

Vanhat, ennen vireänä toimineet palvelualueet eli ”ostarit”, ovat Vantaalla useassa paikassa kehittämisen tarpeessa. Ruokaa ja juomaa ostarilta saattaa edelleen saada, mutta ruokakaupat palveluineen on vuosien aikana siirtyneet pois tai keskittyneet automatkan päässä oleviin kauppakeskuksiin. Pienet lähikaupat ovat lähes poistuneet näkyviltä ja yksi ihmiselle tärkeä palvelu on karannut pikkuhiljaa kauemmas kodista.

Asuinalueiden kauppapaikkoja voidaan määritellä kunnassa kaavoituksella ja rakentamisella. Eri asia on se, onko keskellä omakotitaloaluetta sijaitseva kauppapaikka tarpeeksi houkutteleva alan yrittäjille. Kaupan keskittyminen kauppakeskuksiin pienten kivijalka- tai kyläkauppojen sijaan on ilmeistä. Ja lähiöiden asukkaille se saattaa tarkoittaa sitä, että kauppamatka vaatii julkisen liikenteen tai oman auton käyttöä.

Lähikauppojen katoaminen on yksi osa palveluiden muutosta. Tätä muutosta on myös palveluiden digitalisaatio ja itsepalvelun kasvava määrä.  Nykyisin voin varata kirjastokorttini avulla kirjani suoraan kirjastoon ja lainata ne automaatista suoraan ilman henkilökohtaista palvelua. Matkalippuni voin tilata suoraan kännykkääni ja ostokseni kotiovelleni ilman henkilökohtaista palvelukokemusta.

Internet ja kännykkä, ne ovat avanneet maailmaan aivan uudenlaiseen palvelukulttuuriin, jonka herrana ja hidalgona toimin yhä useammin minä itse.  Näppärää ja nopeaa, ainakin silloin kun sovellukset, laitteet ja verkkoyhteydet toimivat moitteettomasti. Itsepalvelun lisääntyminen tuo paljon vapautta. Kääntöpuolena palveluiden vallankumoukselle voi kuitenkin olla tilanne, jossa kaivattu palvelu ei enää ole lainkaan saavutettavissa.

Mistä hakea nopeasti puuttuva sokeripaketti ilman automatkaa? Missä kohdata naapuria arjen pyörteissä yhtä helpolla tavalla kuin kassajonossa odotellessa henkilökohtaista palvelua? Vastaus on lähikauppa, eikö totta?

Näin ruskeasantalaisena voin olla iloinen omasta pienestä Ristipuron K-marketista. Lähikauppa, joka palvelee, ainakin vielä toistaiseksi, ilman itsepalvelukassoja. Sanotaan moi, kun seuraavan kerran kassajonossa nähdään!

Minna Räsänen

 

Liikkeelle liikunnalla!

Viime viikolla postiluukusta kolahti Vantaan liikuntapalveluiden esite ohjatusta liikunnasta tulevalle syksylle ja keväälle.  Esitettä mielenkiinnolla selatessani huomasin, kuinka paljon erilaisia mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa Vantaalta löytyykään. Kursseja järjestetään eri puolilla kaupunkia ja hinnatkin ovat kohtuullisia, kun vain vielä löytyisi se itselle kiva ja aikatauluihin sopiva harrastusmahdollisuus.

Itse lähtökohtaisesti ”liikkumattomana” työikäisenä henkilönä jäin kaipaamaan tarjonnassa vielä enemmän mahdollisuutta osallistua liikuntaan kevyllä tavalla.  Ilolla huomasin kauppakeskuskävelyt, joka oli mielestäni mainio idea! Tosin, palvelu taisi olla tarkoitettu hiukan eri kohderyhmälle kuin minulle. Kuitenkin, voisiko työikäisiäkin motivoida liikkumaan tulevaisuudessa jollain yhtä hauskalla tavalla?

Esitettä eteenpäin selatessani huomasin, että lopulta vaihtoehdot minunlaiselleni etsijälle harrastuksen löytämiseksi jäivät aika vähäisiksi. Jäin pohtimaan, onko muilla samanlaisia kokemuksia? Onko liikkumiseen edistävää tarjontaa arkisin klo 8-17 Vantaan ulkopuolella työssäkäyvälle henkilölle tarpeeksi?  Toki voin ostaa pääsylipun yksityisen kunto- ja liikuntasalin palveluiden ääreen, mutta entä jos haluaisinkin käyttää julkista palvelua?

Pidän hyvänä sitä, että kaupunki tekee yhteistyötä urheiluseurojen kanssa laajentaakseen esimerkiksi juuri työikäisten liikuntamahdollisuuksia. Lisäksi se, että liikuntaryhmiin on varattuna paikkoja niille henkilöille, jotka tulevat kertamaksulla sisään tunnille on mielestäni hyvä toimintatapa. Se antaa enemmän valinnanvaraa harrastaa liikuntaa juuri silloin, kun se on hektisen arjen kanssa mahdollista lyhyelläkin varoitusajalla.

Ajattelisin, että  ajoissa suunnitellut ja kaupungin järjestämät liikuntatempaukset, esimerkiksi kauppakeskuskävelyiden ”hengessä” myös työikäisille olisivat kokeilemisen arvoinen juttu. Jos innostuin kauppakeskuskävelystä, voisin innostua popup -kävelytestistä, kerran kuukaudessa järjestettävästä ”tule ja koe -liikunnasta” tai vaikka puistojoogasta.

Itse kaipaisin Vantaalle vielä enemmän liikunnan harrastamiseen tilaisuuksia, joiden päivämäärät tietäisin ajoissa, mutta minun ei välttämättä tarvitsisi sitoutua niihin viikkoja etukäteen. Haluaisin lisää mahdollisuuksia kokea matalan kynnyksen liikuntaa, joissa voi kokeilla uusia lajeja helposti, liikkua kivalla tavalla ja saada samalla myös sosiaalisen yhdessäolon kokemuksia.

Liikunnan olisi hyvä olla osa meidän jokaisen hyvinvointia ja vastuu sen järjestämisestä kuuluu myös kunnan peruspalveluihin. Liikunta lisää terveyttä ja tuo iloa (toki myös vähentää kaupungin kustannuksia vähentyvinä sairausmenoina).  Kyse ei siis ole mistään pikkujutusta. Siksi olisi hyvä, että me kaikki pääsisimme helposti liikkumaan Vantaalla.

Minna Räsänen