Tulin äidiksi juuri äitienpäivän alla vuonna 2019. Elämä muuttui kertarysäyksellä. Äitiys on ainakin minulle ollut vuorotellen ihanaa ja välillä karmeaa, yhtä tunteiden vuoristorataa. On hetkiä, jolloin kaipaan aikaa, kun olin vastuussa vain itsestäni. Ja toisaalta hetkiä, kuten silloin kuin olen poissa, huomaan vain kaipaavani kotiin pikkuihmisen seuraan.
Äitiys on opettanut minua antamaan periksi ja sietämään ristiriitoja. On helppoa ajatella etukäteen tekevänsä asioita siten kuten pitäisi. Tai ainakin niin, kuinka kirjoissa tai julkisuudessa annetaan ymmärtää tavaksi tehdä oikein.
Vanhemmuutta ei mitata virheiden määrällä
En ihmettele lainkaan sitä, että moni vanhempi väsyy tavoitellessaan täydellistä vanhemmuutta, ollakseen paras ja kokeakseen, että varmasti riittää muulle maailmalle. Yritetään tilaa, jonka joku muu on asettanut ja, jonka kuvittelee olevan se oikea.
Omassa äitiydessäni olen tullut tämän tunteen kanssa tutuksi. Silloin, kun taaperolta jää illalla iltasadut kuulematta tai hammastabletit ruuan jälkeen antamatta, olen varma, että kenellekään muulle ei käy näin. Ja lisäksi saatan sättiä itseäni siitä, että olen vähintäänkin pilannut lapseni tulevaisuuden (sekä suuterveyden.)
”Rakkautta ja rajoja oikeassa suhteessa”
Lisää äitejä mukaan politiikkaan
Kunnes olen tullut järkiini ja muistuttanut itseäni, että hyvää vanhemmuutta ei mitata virheiden määrällä. Loppupeleissä kokonaisuus ratkaisee. Minun ei tarvitse olla super-äiti, joka tekee aina kaiken oikein eikä ikinä mokaa. Riittävän hyvä äitiys riittää. Vanhemmuus on moniulotteista eikä sitä voi tehdä vain yhdellä ainoalla oikealla tavalla. Minä toivon, että omassa äitiydessäni pystynyt tarjoamaan lapselleni lähtökohdat elämään tarjoamalla rakkautta ja rajoja oikeassa suhteessa. Ja se kaikki muu – yritän ottaa päivä ja asia kerrallaan selvää.
Lapseni syntymän jälkeen jokainen päivä on ollut äitienpäivä. Ja hyvä niin. Suomessa on 1,6 miljoonaa äitiä ja siksi äitien asiat ovat koko yhteiskunnan asioita. Kokemukseeni perustuen väitän, että moni asia toisin, jos kuntapolitiikassa olisi mukana enemmän lapsiperhearjen asiantuntijoita. Niitä ihmisiä, jotka parhaillaan käyttävät kuntien tarjoamia perhepalveluita, tietävät lasten varhaiskasvatuksen ja koulujen tilanteet sekä yrittävät pärjätä työn ja muun elämän yhteensovittamisen haasteista lapset mukana. Näiden näkemysten ja kokemusten esille tuominen olisi tehtävien päätöksien vuoksi arvokasta ja siksi olisi tärkeää, että valtuustoissa ja kuntapolitiikassa kuuluisi vahvemmin äitien ääni – eikö vain?
Hyvää äitienpäivää!