Ajatuksia äideistä

Nykyisin äitienpäivät ovat erilaisia kuin lapsuudessa. Aika usein se tarkoittaa soittoa äidille, koska tietenkin olen unohtanut lähettää onnittelukortin. Arjen tuoksinassa se on löytynyt useampana vuonna eteisen pöydältä kuin äidin postiluukusta. Vaikka se kuinka on ollut ostettuna valmiiksi jo hyvissä ajoin!

Onneksi joka päivä voi olla äitienpäivä. Vaikka oma elämä onkin ollut vuosikaudet satojen kilometrien päässä lapsuudenkodista on äiti edelleen  usein läsnä ihan arkisissa asioissa. Viimeksi eilen soitin äidille ja kysyin kesäkukille istutusohjeita. Minä olen omiin parvekelaatikkoihini istuttanut kukkia vielä huomattavan paljon vähemmän elämäni aikana kuin hän, joten neuvot lekasoran ja kanankakan oikeisiin suhteisin tulivat tarpeeseen.

Oman äitini lisäksi minulla on ollut ilo saada jakaa elämääni myös ystävien, jotka ovat äitejä, kanssa. Siihen porukkaan kuuluu äitejä, jotka ovat kipuilleet lapsettomuuden kanssa, mutta nykyisin nauttivat perhe-elämästä. On äitejä, joilla on jo aikuisia lapsia. On ihan juuri äideiksi tulleita ja niitä, jotka ovat jo niin sanotusti toisella kierroksella: saaneet yhden lapsen lähes aikuiseksi ja viettävät nyt pienen alakoululaisen kanssa kouluaikoja uudelleen. Äitienpäivänä muistan myös ystävääni, jonka kolme lasta eivät enää voi juuri hänelle äitienpäiväkorttia henkilökohtaisesti antaa. Sen sijaan luultavasti tänäkin vuonna, he vievät kukat oman äidin haudalle. Yhtä monenlaista äitiä ja tarinaa kuin erilaista ystävääkin on elämässäni suuri onni.

Äitiys on vastuuta

Äitiys on iso asia. Kaikkia tuntemiani äitejä yhdistää mielestäni ainakin nämä kaksi asiaa: Ylpeys ja vastuu. Ylpeys on hyvää ylpeyttä. Sellaista hiljaista, joka näkyy pienistä eleistä ja katseista, kun vanhempi seuraa jälkikasvun menoa. Tai se kuuluu äänensävystä, kun kerrotaan lapsen kuulumisista, siitä matkasta, joka on kulkemassa kohti aikuisuutta. Päivittäisestä oppimisesta ja tilanteista, joissa vanhempi voi olla lapsen elämässä mukana ohjaten ja opastaen.

Äitiys tuo mukanaan vastuuta ja sen kantaminen näkyy varsinkin ”ulkopuolisille” tilanteissa, kun äiti kuulee, että lapsella on hätä. Väitän, että kaikilla äideillä on hiukan samanlainen ilme kasvoillaan silloin, kun lapsen normaalista poikkeava ääni kuuluu pihamaalta. Tai nykyisin aika usein kännykän toisesta päästä. Siinä hetkessä tärkein asia äidille on lapsi ja kaikki muut ovat toisarvoisia. Se on aika hienoa, että voi elämässä selkeästi olla hetkessä vain ja ainoastaan toista ihmistä varten. Ehkäpä siis äitiyden ytimessä on sekin, eikö totta?

Äitienpäivä voi olla monille myös kaipauksen ja ikävän päivä. Oma äiti saattaa olla jo esimerkiksi kuollut, tai ei itse syystä tai toisesta ole pystynyt olemaan äiti. Äidin tai äitinä olemisen kaipuu on sellainen asia, josta usein on helpompi vaieta kuin puhua. Siihen ei kuitenkaan mielestäni ole mitään syytä. Äitiys on tosi kova ja arvostettava juttu, ja siksi sen puuttuminen tai ikävöiminen on mielestäni täysin sallittua.

Tänään vietämme jälleen äitienpäivää. Omassa lapsuudessani äitienpäivään liittyi usein jännitystä ja iloa sekä tietenkin herkkuja. Olinko saanut pidettyä tekemäni äitienpäiväkortin ja -lahjan piilossa, mitä äiti sanoisi. Ainahan äiti sanoi kiitos. Halasi ja pussasi.  Sen jälkeen usein koitti myös minulle päivän paras hetki, kun aloitettiin koristelemaan äitienpäiväkakkua.

Näiden äitienpäivään liittyvien ajatusten ja muistojen kanssa, haluan toivottaa Hyvää ja aurinkoista äitienpäivää omalle äidille ja muillekin muille 1,6 miljoonalle äidille Suomessa!

Minna Räsänen

ps. Jos sinulle on aikaa, tutustu Tilastokeskuksen äidit 2018 -tilastoon. Kivaa faktaa äideistä Suomessa.

Äiti – yhteiskunnan voimavara!

Tulevana sunnuntaina vietetään useissa kodeissa äitienpäivää. Suomalaisten perinne äitienpäivän viettoon juontaa juurensa vuoteen 1918. Tuolloin äitien asema yhteiskunnassa oli hyvin erilainen kuin nyt.

Tasa-arvon lisääntyessä ja hyvinvoinnin kasvaessa, voidaan ajatella, että nykyäidillä asiat on paremmin. Voisi kuvitella, että yhteiskunnassa tämä näkyisi lapsimäärien kasvuna. Mutta asia on päinvastoin. Lapsia syntyy entistä vähemmän ja äideiksi tullaan koko ajan yhä vanhempana.  Väestönkasvu on Suomessa hidastunut. Kuka huolehtii meistä vanhempina, jos nuoria sukupolvia ei ole olemassa?

Naisten ja äitien asemaan on yhteiskunnassa edelleen kiinnitettävä huomiota. Ei ole oikein, että naisten työmarkkina-asema ja esimerkiksi palkkaus ovat heikommat kuin miehillä. Äitien paluuta takaisin työelämään on helpotettava, eläkettä on kerryttävä ja perheiden työn ja arjen yhteensovittamista helpotettava.

Myös kunnilla on mahdollisuus pitää äitejä kuin kukkaa kämmenellä ja edistää äitien ja naisten asemaa. Yksi konkreettinen teko on maan hallituksen subjektiiviseen päivähoitoon tekemien rajausten poisto. Vantaalla voisimme poistaa voimassa olevat rajoitukset ja ottaa rohkeasti askeleet kohti maksuttoman varhaiskasvatuksen suuntaa.

Aiemmin oli  ”tapana”, että avioliiton solmimisen jälkeen  lapsi kuului samaan pakettiin automaattisesti. Nykyisin moni valitsee myös toisin. Avioliittojen päättyminen on hyväksyttävämpää. Vantaalla on vuoden 2015/2016 väestöraportin mukaan 15 % yksinhuoltajaperheitä. Näistä yksinhuoltajaperheistä valtaosa (86 %) pyörii äidin voimin. Tämä nykyajan vallitseva tilanne sekä perhemuotojen monimuotoisuus on huomioitava perheille tarjolla olevissa palveluissa sekä niiden suunnitelussa.

Valmisruoka vapautti äidit liikkeelle

Äitien ja naisten aseman vahvistuminen Suomessa on asia, jota ei voi arvostaa mielestäni liikaa.  Työtä tällä saralla on toki jäljellä. Yksi syy, joka tätä kehittymistä on osaltaan edesauttanut on elintarviketeollisuuden innovaatiot ruokkia perhettä einesruualla.

Pikkuhiljaa, kun kodeissa ruuanlaittoon kulutettu aika väheni, lisäsi se vapautta tehdä asioita enemmän kodin ulkopuolella. Valmisruuan tarjoamat mahdollisuudet ovat helpottaneet naisten siirtymistä töihin kodin ulkopuolelle osallistua enemmän yhteiskuntaan ja kouluttautua.

Perinteiset sukupuoliroolit ovat vuosikymmenten aikana hälventyneet ainakin osittain. Nykyisin ruuanlaitosta perheissä vastataan varmasti paljon enemmän yhdessä kuin vielä vuonna 1918. Eikä siihen, että voit ruokkia itsesi ja perheenjäsenesi vallan mallikkaasti välttämättä enää tarvita edes hellaa. Kaupoissa on hyllymetreittäin eri jalostusasteisia valmisruokia tarjolla.

Edelleenkin valmisruoka voi tuoda kiireeseen helpotusta ja antaa perheissä aikaa yhteiseen tekemiseen.  Tosin nykytutkimustulokset kertovat, että yhä useammin lapset viettävät pitkiä aikoja yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Perheiden yhteistä aikaa ja lasten hyvinvointia voidaan lisätä yhteiskunnan taholta ja poliittisilla päätöksillä.

Ehkäpä tänä äitienpäivänä kodeissa ei tarvitse tehdä kakkuja alusta asti itse, vaan helpottaa ajankäyttöä ja ostaa valmiina.  Äitiä voi kiittää ja palkita myös yhteisellä koko perheen kävelyretkellä. Eikä näiden esimerkkien tarvitse perheissa tapahtua vain tulevana sunnuntaina – Äitienpäivää voi viettää ja arvostusta osoittaa joka päivä!

Minna Räsänen