Liikunnasta syrjäytynyt työikäinen nainen

Eilen maanantaina 4.3. Vantaan kaupunginvaltuuston kokouksessa käsiteltiin jälleen Hyvinvointikatsausta. Siitä käy ilmi se, kuinka vantaalaiset voivat.

Kiinnitin itse huomiota katsauksessa, kuinka työikäiset liikkuvat. Vantaalla panostetaan lasten- ja nuorten sekä eläkeläisten liikkumiseen, mutta kyllä työnikäisetkin tarvitsevat omia palveluja. Eikö vain? Ja kaikkien etu on se, että myös työikäiset ovat aktiivisia ja pitävät huolta itsestään liikunnalla, ovat ehkä vähän terveempiä plus antavat esimerkkiä omille lapsilleen.

Ohessa aiheesta pitämäni valtuustopuhe:

”Hyvät valtuutetut,

Puhunpa hetken itsestäni. Minä olen työikäinen, liikunnasta syrjäytynyt nainen. Olen näiden meille esitettyjen hyvinvointi- ja liikunta -raporttien mukaan huolestuttava ilmiö, johon on tartuttava.

Minua ei liikuta mikään. Sykkeeni vapaa-ajalla saa nousemaan varmaankin vain nämä valtuuston kokoukset silloin kun politiikkaa väännetään. Vaikka työikäisille järjestetään Vantaalla yli 50 liikuntakurssia viikoittain, eivät ne ole minua kohdanneet. Ja väitän, että meitä väliinputoajia on muitakin.

Tähän ongelmaan on mielestäni tartuttava. Liikunnalla ja terveydellä on selkeä yhteys.  Liikkumattomuus altistaa sairauksille.  Ja kyllä, tunnistan tässäkin itseni. Ylipaino on riski itsessään ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varmastikin odottavat oven takana, puhumattakaan diabetesriskistä. Tällä hetkellä maksan vielä veroja Vantaalle, mutta jos terveys prakaa, jää sekin vähemmälle.  Tämäkin on yksi syy, miksi meidän on panostettava työikäisten liikuntaharrastusten ja tottumusten tukemiseen. Me tarvitaan liikkuvia työikäisiä, koska he ovat terveitä veronmaksajia plus tulevaisuudessa he ovat entistä terveempiä senioreita.

Aikuisten, työikäisten liikunnan harrastamisen on oltava helposti saavutettavaa. Uskallan väittää, että nykyisessä 24/7 yhteiskunnassa, jossa työpäivät venyvät kellon ympäri tai työtunnit ovat hajallaan pitkin päivää, ohjattua matalan kynnyksen erilaisia liikuntamahdollisuuksia pitäisi olla tarjolla lähellä, nopeasti, ilman sitoutumispakkoa tai seurajäsenyyttä sekä mahdollisimman monipuolisesti kellon eri aikoina.

Lisäksi työikäisten liikuntatarjonnassa olisi otettava huomioon myös äidit ja isät, jotka viettävät kotona aikaa pienten lasten kanssa vanhempainvapailla.  Kuinka paljon näistä jo nyt yli 50 viikoittaisesta työikäisten liikuntakurssista on niitä kursseja, joihin pienen piltin voi ottaa mukaan? Äidin ja isän näkeminen liikkumassa antaa varmasti myös lapselle kuvaa sen tärkeydestä ja voi sytyttää liikuntainnostuksen.

On mielestäni todella hyvä, että Vantaalla lasten ja ikäihmisten liikkumiseen aktivoidaan ja panostetaan. Sen lisäksi nämä meille tänään esitellyt raportit antavat aihetta sille, että nyt on syytä tarttua meidän työikäisten, liikunnasta syrjäytyneiden henkilöiden aktivointiin. Siksi toivon, että Vantaan toiminnan painopisteissä pohdittaisiin tulevaisuudessa entistä enemmän myös sitä, mikä liikuttaa työikäistä vantaalaista ja kuinka ehkäistään liikunnasta syrjäytymistä.

Kiitos!”

Minna Räsänen

 

 

Äiti – yhteiskunnan voimavara!

Tulevana sunnuntaina vietetään useissa kodeissa äitienpäivää. Suomalaisten perinne äitienpäivän viettoon juontaa juurensa vuoteen 1918. Tuolloin äitien asema yhteiskunnassa oli hyvin erilainen kuin nyt.

Tasa-arvon lisääntyessä ja hyvinvoinnin kasvaessa, voidaan ajatella, että nykyäidillä asiat on paremmin. Voisi kuvitella, että yhteiskunnassa tämä näkyisi lapsimäärien kasvuna. Mutta asia on päinvastoin. Lapsia syntyy entistä vähemmän ja äideiksi tullaan koko ajan yhä vanhempana.  Väestönkasvu on Suomessa hidastunut. Kuka huolehtii meistä vanhempina, jos nuoria sukupolvia ei ole olemassa?

Naisten ja äitien asemaan on yhteiskunnassa edelleen kiinnitettävä huomiota. Ei ole oikein, että naisten työmarkkina-asema ja esimerkiksi palkkaus ovat heikommat kuin miehillä. Äitien paluuta takaisin työelämään on helpotettava, eläkettä on kerryttävä ja perheiden työn ja arjen yhteensovittamista helpotettava.

Myös kunnilla on mahdollisuus pitää äitejä kuin kukkaa kämmenellä ja edistää äitien ja naisten asemaa. Yksi konkreettinen teko on maan hallituksen subjektiiviseen päivähoitoon tekemien rajausten poisto. Vantaalla voisimme poistaa voimassa olevat rajoitukset ja ottaa rohkeasti askeleet kohti maksuttoman varhaiskasvatuksen suuntaa.

Aiemmin oli  ”tapana”, että avioliiton solmimisen jälkeen  lapsi kuului samaan pakettiin automaattisesti. Nykyisin moni valitsee myös toisin. Avioliittojen päättyminen on hyväksyttävämpää. Vantaalla on vuoden 2015/2016 väestöraportin mukaan 15 % yksinhuoltajaperheitä. Näistä yksinhuoltajaperheistä valtaosa (86 %) pyörii äidin voimin. Tämä nykyajan vallitseva tilanne sekä perhemuotojen monimuotoisuus on huomioitava perheille tarjolla olevissa palveluissa sekä niiden suunnitelussa.

Valmisruoka vapautti äidit liikkeelle

Äitien ja naisten aseman vahvistuminen Suomessa on asia, jota ei voi arvostaa mielestäni liikaa.  Työtä tällä saralla on toki jäljellä. Yksi syy, joka tätä kehittymistä on osaltaan edesauttanut on elintarviketeollisuuden innovaatiot ruokkia perhettä einesruualla.

Pikkuhiljaa, kun kodeissa ruuanlaittoon kulutettu aika väheni, lisäsi se vapautta tehdä asioita enemmän kodin ulkopuolella. Valmisruuan tarjoamat mahdollisuudet ovat helpottaneet naisten siirtymistä töihin kodin ulkopuolelle osallistua enemmän yhteiskuntaan ja kouluttautua.

Perinteiset sukupuoliroolit ovat vuosikymmenten aikana hälventyneet ainakin osittain. Nykyisin ruuanlaitosta perheissä vastataan varmasti paljon enemmän yhdessä kuin vielä vuonna 1918. Eikä siihen, että voit ruokkia itsesi ja perheenjäsenesi vallan mallikkaasti välttämättä enää tarvita edes hellaa. Kaupoissa on hyllymetreittäin eri jalostusasteisia valmisruokia tarjolla.

Edelleenkin valmisruoka voi tuoda kiireeseen helpotusta ja antaa perheissä aikaa yhteiseen tekemiseen.  Tosin nykytutkimustulokset kertovat, että yhä useammin lapset viettävät pitkiä aikoja yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Perheiden yhteistä aikaa ja lasten hyvinvointia voidaan lisätä yhteiskunnan taholta ja poliittisilla päätöksillä.

Ehkäpä tänä äitienpäivänä kodeissa ei tarvitse tehdä kakkuja alusta asti itse, vaan helpottaa ajankäyttöä ja ostaa valmiina.  Äitiä voi kiittää ja palkita myös yhteisellä koko perheen kävelyretkellä. Eikä näiden esimerkkien tarvitse perheissa tapahtua vain tulevana sunnuntaina – Äitienpäivää voi viettää ja arvostusta osoittaa joka päivä!

Minna Räsänen

24/7 yhteiskunta kaipaa inhimillistä otetta

Työelämän kiristyneet olosuhteet, sirpaloituminen, tehokkuus- ja aikavaatimukset sekä yleinen epävarmuuden lisääntyminen ovat asioita, jotka vaikuttavat henkisesti ja fyysisesti yksilön hyvinvointiin.

Jos yksilö on kovilla, mitä se tekee esimerkiksi lähiyhteisölle, perheelle? Kuinka sujuu arki perheessä, jossa on lapsia, vuorotyötä, pitkiä työputkia ja epäsäännöllisiä vapaa-aikoja?

Yksi muutos kohti entistä joustavampaa yhteiskuntaa ja työelämää nähtiin viime vuonna, kun kauppojen aukiolo vapautettiin. Uudistuksen myötä yhä useampi iso kauppakeskus on avannut ovensa ja pitää niitä auki jopa vuorokauden ympäri.  Aina auki oleva yhteiskunta vaatii pyöriäkseen ihmisiä, jotka mahdollistavat ja tuottavat palveluita.

Työelämän ja yhteiskunnan muutosprosessit ovat toteutuneita tosiasioita, mutta onko ihmisten vapaa-ajan, elämän ja perheen huomioiminen jäänyt yhteiskunnassa liian vähäiseksi?

Suomessa arvostetaan edelleen vapaa-aikaa ja perhe-elämää. Yhtälö, jossa ihmiset sitoutuvat yhä enemmän työhönsä vaikuttaa väistämättä perheen hyvinvointiin. Pahimmillaan yhteinen aika vähenee.

Työn ja perhearjen yhteensovittaminen vaatii tekoja.  Jokainen ihminen tarvitsee mahdollisuuden hetkiin, jolloin yhteistä aikaa voidaan viettää läheisten seurassa.  Vastuu tämän yhteisen ajan löytämisestä ei saa jäädä pelkästään yksilölle, vaan myös yhteiskunnan ja työnantajien on helpotettava työn ja arjen yhteensovittamista.

Yhteiskunnan etu ei ole, että vanhemmiksi tullaan yhä vanhempana. Tai, että lapset koetaan taloudellisina riskeinä ja uraa jarruttavina tekijöinä. Tämä ei ole oikein.  Yhteiskunta ei saa vähentää ihmisen inhimillisyyttä. Päinvastoin nykyisen palvelurakenteen on joustettava.

Siinä missä kauppojen aukioloaikaa vapautettiin, ei näkynyt suuria muutoksia perheille tarjolla olevien palveluiden laajenemisessa.  Esimerkiksi päiväkotien aukiolo-ajat ovat perheille haaste.  Lasten vuorohoitopaikat, jotka välillä tuntuvat olevan kiven alla, ovat nykyisin entistä tärkeämpiä palveluilta monille perheille.

Aikuisten voidaan olettaa pärjäävän nykymenossa. Totuus on kuitenkin se, että yhteiskunnan murros on johtanut lasten yksinäisyyden lisääntymiseen. Tiedämme tutkimusten valossa, että yksinäisyys ja valvomaton ajankäyttö saattavat altistaa lapsia erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin.

Tätä kehitystä vastaan taistelemisessa korostuu entisestään vuorohoitopaikkojen laajempi saatavuus.  Eikä hoitopaikkoja saisi rajata koskemaan enää vain alle kouluikäisiä. Alakouluikäinen on liian pieni viettämään yöt tai myöhäisillat yksin.  Vantaalla on tavoiteltava, että jokainen lapsi joka tarvitsee hoitopaikkaa myös iltaisin, sen myös helposti saa.

Vantaan kaupunki ei voi pysäyttää työelämän muutoksia. Eikä myöskään 24/7 arkea. Se, mitä tämä kaupunki voi tehdä on, että helpotetaan eri toimilla ja päätöksillä vantaalaisten perheiden elämää. Tarjoamalla oikea-aikaisesti ja läheltä palveluita, jotka tukevat ihmisten elämää ja perheiden arkea, tulevaisuudesta tulee ainakin hiukan inhimillisempi ihmisten kannalta.

Ihmisen arkipäivän hallintaan vaikuttaa työn ja perheen lisäksi muun muassa kaupunkisuunnittelu, joukko- ja työmatkaliikenne, palvelujen sijoittelu ja aukioloajat. Vantaan on huolehdittava, että ihmisten elämisen edellytyksistä pidetään huolta jatkossakin. Vain näin, voimme olla ylpeästi vantaalaisia.

Minna Räsänen
ehdolla kuntavaaleissa Vantaalla numerolla 21