Työelämän kiristyneet olosuhteet, sirpaloituminen, tehokkuus- ja aikavaatimukset sekä yleinen epävarmuuden lisääntyminen ovat asioita, jotka vaikuttavat henkisesti ja fyysisesti yksilön hyvinvointiin.
Jos yksilö on kovilla, mitä se tekee esimerkiksi lähiyhteisölle, perheelle? Kuinka sujuu arki perheessä, jossa on lapsia, vuorotyötä, pitkiä työputkia ja epäsäännöllisiä vapaa-aikoja?
Yksi muutos kohti entistä joustavampaa yhteiskuntaa ja työelämää nähtiin viime vuonna, kun kauppojen aukiolo vapautettiin. Uudistuksen myötä yhä useampi iso kauppakeskus on avannut ovensa ja pitää niitä auki jopa vuorokauden ympäri. Aina auki oleva yhteiskunta vaatii pyöriäkseen ihmisiä, jotka mahdollistavat ja tuottavat palveluita.
Työelämän ja yhteiskunnan muutosprosessit ovat toteutuneita tosiasioita, mutta onko ihmisten vapaa-ajan, elämän ja perheen huomioiminen jäänyt yhteiskunnassa liian vähäiseksi?
Suomessa arvostetaan edelleen vapaa-aikaa ja perhe-elämää. Yhtälö, jossa ihmiset sitoutuvat yhä enemmän työhönsä vaikuttaa väistämättä perheen hyvinvointiin. Pahimmillaan yhteinen aika vähenee.
Työn ja perhearjen yhteensovittaminen vaatii tekoja. Jokainen ihminen tarvitsee mahdollisuuden hetkiin, jolloin yhteistä aikaa voidaan viettää läheisten seurassa. Vastuu tämän yhteisen ajan löytämisestä ei saa jäädä pelkästään yksilölle, vaan myös yhteiskunnan ja työnantajien on helpotettava työn ja arjen yhteensovittamista.
Yhteiskunnan etu ei ole, että vanhemmiksi tullaan yhä vanhempana. Tai, että lapset koetaan taloudellisina riskeinä ja uraa jarruttavina tekijöinä. Tämä ei ole oikein. Yhteiskunta ei saa vähentää ihmisen inhimillisyyttä. Päinvastoin nykyisen palvelurakenteen on joustettava.
Siinä missä kauppojen aukioloaikaa vapautettiin, ei näkynyt suuria muutoksia perheille tarjolla olevien palveluiden laajenemisessa. Esimerkiksi päiväkotien aukiolo-ajat ovat perheille haaste. Lasten vuorohoitopaikat, jotka välillä tuntuvat olevan kiven alla, ovat nykyisin entistä tärkeämpiä palveluilta monille perheille.
Aikuisten voidaan olettaa pärjäävän nykymenossa. Totuus on kuitenkin se, että yhteiskunnan murros on johtanut lasten yksinäisyyden lisääntymiseen. Tiedämme tutkimusten valossa, että yksinäisyys ja valvomaton ajankäyttö saattavat altistaa lapsia erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin.
Tätä kehitystä vastaan taistelemisessa korostuu entisestään vuorohoitopaikkojen laajempi saatavuus. Eikä hoitopaikkoja saisi rajata koskemaan enää vain alle kouluikäisiä. Alakouluikäinen on liian pieni viettämään yöt tai myöhäisillat yksin. Vantaalla on tavoiteltava, että jokainen lapsi joka tarvitsee hoitopaikkaa myös iltaisin, sen myös helposti saa.
Vantaan kaupunki ei voi pysäyttää työelämän muutoksia. Eikä myöskään 24/7 arkea. Se, mitä tämä kaupunki voi tehdä on, että helpotetaan eri toimilla ja päätöksillä vantaalaisten perheiden elämää. Tarjoamalla oikea-aikaisesti ja läheltä palveluita, jotka tukevat ihmisten elämää ja perheiden arkea, tulevaisuudesta tulee ainakin hiukan inhimillisempi ihmisten kannalta.
Ihmisen arkipäivän hallintaan vaikuttaa työn ja perheen lisäksi muun muassa kaupunkisuunnittelu, joukko- ja työmatkaliikenne, palvelujen sijoittelu ja aukioloajat. Vantaan on huolehdittava, että ihmisten elämisen edellytyksistä pidetään huolta jatkossakin. Vain näin, voimme olla ylpeästi vantaalaisia.
Minna Räsänen
ehdolla kuntavaaleissa Vantaalla numerolla 21