Mistä syntyy joulun ilo?

Mitä joulukuu tarkoittaa sinulle? Aivan tavallista kuukautta monien muiden kuukausien tavoin vai suurta juhlaa? Millä tavoin sinä valmistaudut pikkuhiljaa päättyvään vuoteen, vai tarvitseeko siihen edes erityisesti valmistautua?

Koen itse, että joulukuuhun ja joulun lähestymiseen on kovin vaikea suhtautua välinpitämättömästi. Tämä ehkä sen vuoksi, että usein mennyt vuosi koetaan huipentuvan jouluun. Yhteisessä tonttulakkeja ja joulupukkeja vilisevässä virrassa on helppo antautua jouluvalmistelujen vietäväksi. Aivan kuin koko yhteiskunta olisi valjastettu suureen kulutusjuhlaan, joten sen kokemiselta ei voi välttyä. Paksuja kuvastoja elektroniikasta, vaatteista ja leluista tippuu postiluukusta ja erilaisiin joulumainoksiin törmää päivittäin.  Jouluisia reseptejä vanhoista ja uusista makumaailmoista kuulee radiosta ja näkee telkkarissa. Joulumyyjäisiä sekä konsertteja mainostetaan sosiaalisessa mediassa ja pikkujouluja vietetään päiväkodeista lähtien.

Samaan aikaan, kun lähes jokaisessa tuutissa kannustetaan viettämään joulua, nauttimaan ja hankkimaan uutta, jää varjoon se tosiasia, että kaikilla ei ole tähän iloitteluun tilaisuutta osallistua.

Meillä on yhä suurempi joukko ihmisiä, jotka elävät köyhyydessä ja, joille joulunaika muistuttaa hankalasta asemasta entistä enemmän.

Lapsiperheiden köyhyys on kasvanut Suomessa ja se on yksi suurimpia lasten eriarvoisuuden aiheuttajia. Vanhempien toimeentulo-ongelmat vaikuttavat lasten hyvinvointiin ja pienentävät esimerkiksi mahdollisuuksia osallistua. Tämä ongelma syvenee niin kauan, kun tuloerot jatkavat yhteiskunnassa kasvuaan ja sosiaaliturvaa heikennetään. Siksi on entistä tärkeämpää, että heikoimmassa tilanteessa olevista ihmisistä pidetään huolta.

Niissä kodeissa ja perheissä, joissa toimeentulo on tiukassa, tai sitä ei oikeastaan ole, voi joulun aika olla haastavaa. Kaikissa perheissä ei osteta lahjoja, saati täytetä jääkaappeja herkuilla. Uudet legot tai etelänmatkat ovat asioita, joista ei ehkä edes osata haaveilla. Aika menee siihen, että lasketaan päiviä seuraavaan tilipäivään ja pohditaan, kuinka jälleen selvitään.

Olisi hienoa, jos jouluun valmistautumisessa ja sitä viettäessä nousisivat esille materian lisäksi enemmän aineettomien asioiden mittaamaton arvo.  Se, että voi hengähtää ja viettää aikaa ystävien ja läheisten kanssa on asia, jota näin joulun alla on hyvä itsellekin välillä muistuttaa, ja niistä syntyy joulun ilo. Aina ei tarvitse suorittaa tai kuluttaa niin paljon, rauhoittuminen ja läsnäolo harvemmin maksavat mitään.

Minna Räsänen

 

 

 

 

 

Huolehditaan, ettei kukaan jää yksin

Lapsiperheiden köyhyys on Suomessa lisääntynyt. Asiasta on syytä puhua. Ja puhuttaessa on muistettava, että vanhempien toimeentuloon liittyvien haasteiden heikentäessä jo perheiden tavalliseen elämään liittyvää arkea, se vaikeuttaa lasten elämään myös oman kodin ulkopuolella.

Se, että perhe elää köyhyysrajan alapuolella ja kitkuttelee kuukaudesta toiseen pienillä tuloilla ei toki tarkoita, että lapsi eläisi ilman hoivaa tai rakkautta. On kuitenkin suurempi mahdollisuus siihen, että perheen köyhyys lisää riskiä eriarvoisuuden kokemusten lisääntymiseen. Ja jos näin käy, tai jos lapsi jää toistuvasti ilman elämyksiä tai mahdollisuuksia osallistua, voivat seuraukset olla musertavia.

Jos lapsi jää aina pois kavereiden kanssa vietettävistä retkistä tai syntymäpäiväjuhlista, voi tämä erilaisuus aiheuttaa kiusaamista, eristämistä ja vähättelyä lapsen ympärillä. Lapsen köyhyys voi pahimmillaan luoda esteitä ystävyydelle. Toisten erilaisuutta voi olla joskus vaikeaa ymmärtää. Ennakkoluuloista voi syntyä turhia pelkoja ja syyt kiusaamiseen voivat johtua vain väärän merkkisistä farkuista. Ja näinhän ei toki saisi olla.

Kouluilla ja päiväkodeilla on iso vaikutus lasten ja nuorten päivittäiseen elämään. Näin syyskauden alussa luodaan monissa koululuokissa ja päivähoitoryhmissä uusia ystävyyssuhteita. Ja aikuisilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, luodaanko kaikille lapsille tasapuoliset mahdollisuudet ystävystyä ja osallistua yhdessä järjestettävään toimintaan.

Onko kutsu tulla viettämään aikaa koulupäivän jälkeen tai tarhakavereiden syntymäpäiväjuhlille aidosti kaikille lapsille avoin? Toivoisin, että tätä pohdittaisiin silloin, kun suunnitelmia tehdään. Voisiko tänä syksynä syntymäpäiväkutsut viettääkin ilman kalliita lahjoja tai osallistumismaksuja elämyspuistoihin?

Mielestäni on hyvä miettiä sitä, kuinka meistä jokainen voi edistää sitä, että lapsille luodaan mahdollisimman esteetön tapa olla mukana ja osallistua. Samalla on hyvä varmistaa, ettei ketään kiusata ja, ettei kukaan jäisi yksin.

Minna Räsänen

Sisäilmaongelmat ovat yhteiskunnalle haaste

Kuluneella viikolla laaja sisäilmakeskustelu sai jälleen uutta tuulta purjeisiinsa, kun Kätilöopiston kiireellisestä sulkemisesta uutisoitiin näyttävästi. Kätilöopiston rakennukseen liittyvistä ongelmista, kosteusvaurioista ja henkilökunnan sairastumisista on kerrottu jo vuosien ajan. Korjausratkaisuja on suoritettu, mutta nyt lopulliset tutkimustulokset näyttivät, ettei asiassa ole enää mitään tehtävissä. Sairaala suljetaan 3-6 kuukauden sisällä. Henkilökunnan terveys on ollut koetuksella eikä sairastumisilta ole valitettavasti vältytty.

Huonon sisäilmaan ja rakennusten homeongelmiin liittyvät oireet ovat olleet Suomessa kasvussa. Jokaisella on oltava oikeus turvalliseen ja terveelliseen työskentely-ympäristöön, niin työntekijöillä kuin myös koululaisilla. Kun oireita ilmenee, on päivän selvää, että ihmiset olevat huolissaan.

Kätilöopiston kaltaisen rakennuksen sulkeminen kiireellisesti sisäilmaongelmien vuoksi avaa myös osaltaan uudella lailla silmät sisäilmahaasteiden yhteiskunnalliseen laajuuteen ja vaikuttavuuteen. Kätilöopistossa paljastuneet sisäilmaongelmat vaikuttavat laajasti myös vantaalaisiin.  Uusia vantaalaisia syntyi viime vuonna yhteensä 2520 ja näistäkin syntyneistä osa syntyi Kätilöopistolla.

Kätilöopisto on yksi pääkaupunkiseudun suurimmista synnytysyksiköistä. Sen sulkeminen aiheuttaa väistämättä muutoksia muun muassa Naistenklinikan ja Jorvin synnytysyksiköihin.  Tulevalle synnyttäjälle tämä voi näkyä muuttuvana synnytyspaikkana ja ehkä myös ruuhkaisempina synnytystiloina ja mahdollisesti koetun palvelutason muutoksena.

Näihin perustellen Kätilöopiston tapaus osoittaa, etteivät sisäilmaongelmat ole pelkästään yksittäisten yksiköiden tai yksilöiden ongelmia. Altistuminen terveydelle vaaraksi olevalle sisäilmalle voi tapahtua jo lapsen elämän ensi metreillä, jatkua päiväkodista kouluun ja sen jälkeen seurata perässä työelämään.  Onko mahdollista, että meille Suomeen on syntymässä sukupolvi, joka kärsii huonosta sisäilmasta koko elämänsä ajan? Kyseessä on laaja ja yhteiskunnallisesti merkittävä kokonaisuus, joka vaatii poliittisilta päättäjiltä aikaa, perehtymistä, resursseja ja oikeita päätöksiä, jotta se saadaan hoidettua asianmukaisesti.

Mielestäni Kätilöopiston tarina on osaltaan ymmärrettävä kuvaus sisäilmaongelmien tunnistamisen ja ratkaisemisen vaikeudesta. Vuosien vaatimukset asian korjaamiseksi, tutkimukset ja tehdyt remontit ja lopputulos oli tämä.

Tällä hetkellä useammassa vantaalaisessa koulussa on menossa tutkimuksia, joissa yritetään selvittää johtuvatko päivänsä tiloissa viettäneiden henkilöiden oireet huonosta sisäilmasta, homeesta vai jostain muusta. Vanhempien hätä lasten turvallisuudesta on todellinen ja työntekijöiden altistuminen terveydelle vaaraksi olevalle asialle on myös työsuojelullinen haaste.

Tuskin kukaan meistä haluaa, että koulu- tai päiväkotirakennukset Vantaalla aiheuttavat niissä päivänsä viettäville pahimmillaan loppuelämän mukana kulkevia sairauksia. Siksi mielestäni on tärkeää, että asioihin suhtaudutaan vakavasti ja selvitetään, onko koulurakennuksessa esimerkiksi kosteusvaurioista johtuvaa hometta.

Osallistuin viime keskiviikkona 26.4.2017 Mikkolan koululla järjestettyyn tilaisuuteen, jossa käytiin läpi akuuttia tilannetta. Tutkimuksia ja korjauksia on tehty. Uusimmat tutkimustulokset osoittivat, ettei koulussa ole kosteus- eikä homevaurioita. Siitä huolimatta oireita on ja näiden oireiden aiheuttajalähdettä yritetään selvittää kuumeisesti. Vaikka tilannetta on selvitetty ja tutkimustuloksista ei ole löytynyt mitään hälyttävää, ei vastauksia lisääntyviin oireisiin ole löydetty. Eikä näin ollen vanhempien huoli ole vieläkään väistynyt.

Avaimet terveelliseen ja turvalliseen rakennukseen -hankkeen  raportista ilmenee, että suomaisista kunnista suuri osa arvioi, että heillä ei ole riittävästi sisäilma-asioihin liittyvää asiantuntemusta ja osaamista. Vain kolmanneksella kunnista on ohjeistusta tai yhtenäiset periaatteet toimenpiteiden kiireellisyyden arviointiin.

Tästä raportin kohdasta on Vantaankin hyvä ottaa mielestäni oppia entistä enemmän. Epätietoisuus asioiden etenemisestä tilanteessa, jossa lapsensa epäilee sairastavan huonosta sisäilmasta aiheutuvaa sairautta tai altistuvan sille, on kaikkia osapuolia kohtaan väärin.

Minna Räsänen

 

24/7 yhteiskunta kaipaa inhimillistä otetta

Työelämän kiristyneet olosuhteet, sirpaloituminen, tehokkuus- ja aikavaatimukset sekä yleinen epävarmuuden lisääntyminen ovat asioita, jotka vaikuttavat henkisesti ja fyysisesti yksilön hyvinvointiin.

Jos yksilö on kovilla, mitä se tekee esimerkiksi lähiyhteisölle, perheelle? Kuinka sujuu arki perheessä, jossa on lapsia, vuorotyötä, pitkiä työputkia ja epäsäännöllisiä vapaa-aikoja?

Yksi muutos kohti entistä joustavampaa yhteiskuntaa ja työelämää nähtiin viime vuonna, kun kauppojen aukiolo vapautettiin. Uudistuksen myötä yhä useampi iso kauppakeskus on avannut ovensa ja pitää niitä auki jopa vuorokauden ympäri.  Aina auki oleva yhteiskunta vaatii pyöriäkseen ihmisiä, jotka mahdollistavat ja tuottavat palveluita.

Työelämän ja yhteiskunnan muutosprosessit ovat toteutuneita tosiasioita, mutta onko ihmisten vapaa-ajan, elämän ja perheen huomioiminen jäänyt yhteiskunnassa liian vähäiseksi?

Suomessa arvostetaan edelleen vapaa-aikaa ja perhe-elämää. Yhtälö, jossa ihmiset sitoutuvat yhä enemmän työhönsä vaikuttaa väistämättä perheen hyvinvointiin. Pahimmillaan yhteinen aika vähenee.

Työn ja perhearjen yhteensovittaminen vaatii tekoja.  Jokainen ihminen tarvitsee mahdollisuuden hetkiin, jolloin yhteistä aikaa voidaan viettää läheisten seurassa.  Vastuu tämän yhteisen ajan löytämisestä ei saa jäädä pelkästään yksilölle, vaan myös yhteiskunnan ja työnantajien on helpotettava työn ja arjen yhteensovittamista.

Yhteiskunnan etu ei ole, että vanhemmiksi tullaan yhä vanhempana. Tai, että lapset koetaan taloudellisina riskeinä ja uraa jarruttavina tekijöinä. Tämä ei ole oikein.  Yhteiskunta ei saa vähentää ihmisen inhimillisyyttä. Päinvastoin nykyisen palvelurakenteen on joustettava.

Siinä missä kauppojen aukioloaikaa vapautettiin, ei näkynyt suuria muutoksia perheille tarjolla olevien palveluiden laajenemisessa.  Esimerkiksi päiväkotien aukiolo-ajat ovat perheille haaste.  Lasten vuorohoitopaikat, jotka välillä tuntuvat olevan kiven alla, ovat nykyisin entistä tärkeämpiä palveluilta monille perheille.

Aikuisten voidaan olettaa pärjäävän nykymenossa. Totuus on kuitenkin se, että yhteiskunnan murros on johtanut lasten yksinäisyyden lisääntymiseen. Tiedämme tutkimusten valossa, että yksinäisyys ja valvomaton ajankäyttö saattavat altistaa lapsia erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin.

Tätä kehitystä vastaan taistelemisessa korostuu entisestään vuorohoitopaikkojen laajempi saatavuus.  Eikä hoitopaikkoja saisi rajata koskemaan enää vain alle kouluikäisiä. Alakouluikäinen on liian pieni viettämään yöt tai myöhäisillat yksin.  Vantaalla on tavoiteltava, että jokainen lapsi joka tarvitsee hoitopaikkaa myös iltaisin, sen myös helposti saa.

Vantaan kaupunki ei voi pysäyttää työelämän muutoksia. Eikä myöskään 24/7 arkea. Se, mitä tämä kaupunki voi tehdä on, että helpotetaan eri toimilla ja päätöksillä vantaalaisten perheiden elämää. Tarjoamalla oikea-aikaisesti ja läheltä palveluita, jotka tukevat ihmisten elämää ja perheiden arkea, tulevaisuudesta tulee ainakin hiukan inhimillisempi ihmisten kannalta.

Ihmisen arkipäivän hallintaan vaikuttaa työn ja perheen lisäksi muun muassa kaupunkisuunnittelu, joukko- ja työmatkaliikenne, palvelujen sijoittelu ja aukioloajat. Vantaan on huolehdittava, että ihmisten elämisen edellytyksistä pidetään huolta jatkossakin. Vain näin, voimme olla ylpeästi vantaalaisia.

Minna Räsänen
ehdolla kuntavaaleissa Vantaalla numerolla 21