Liikunnasta syrjäytynyt työikäinen nainen

Eilen maanantaina 4.3. Vantaan kaupunginvaltuuston kokouksessa käsiteltiin jälleen Hyvinvointikatsausta. Siitä käy ilmi se, kuinka vantaalaiset voivat.

Kiinnitin itse huomiota katsauksessa, kuinka työikäiset liikkuvat. Vantaalla panostetaan lasten- ja nuorten sekä eläkeläisten liikkumiseen, mutta kyllä työnikäisetkin tarvitsevat omia palveluja. Eikö vain? Ja kaikkien etu on se, että myös työikäiset ovat aktiivisia ja pitävät huolta itsestään liikunnalla, ovat ehkä vähän terveempiä plus antavat esimerkkiä omille lapsilleen.

Ohessa aiheesta pitämäni valtuustopuhe:

”Hyvät valtuutetut,

Puhunpa hetken itsestäni. Minä olen työikäinen, liikunnasta syrjäytynyt nainen. Olen näiden meille esitettyjen hyvinvointi- ja liikunta -raporttien mukaan huolestuttava ilmiö, johon on tartuttava.

Minua ei liikuta mikään. Sykkeeni vapaa-ajalla saa nousemaan varmaankin vain nämä valtuuston kokoukset silloin kun politiikkaa väännetään. Vaikka työikäisille järjestetään Vantaalla yli 50 liikuntakurssia viikoittain, eivät ne ole minua kohdanneet. Ja väitän, että meitä väliinputoajia on muitakin.

Tähän ongelmaan on mielestäni tartuttava. Liikunnalla ja terveydellä on selkeä yhteys.  Liikkumattomuus altistaa sairauksille.  Ja kyllä, tunnistan tässäkin itseni. Ylipaino on riski itsessään ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varmastikin odottavat oven takana, puhumattakaan diabetesriskistä. Tällä hetkellä maksan vielä veroja Vantaalle, mutta jos terveys prakaa, jää sekin vähemmälle.  Tämäkin on yksi syy, miksi meidän on panostettava työikäisten liikuntaharrastusten ja tottumusten tukemiseen. Me tarvitaan liikkuvia työikäisiä, koska he ovat terveitä veronmaksajia plus tulevaisuudessa he ovat entistä terveempiä senioreita.

Aikuisten, työikäisten liikunnan harrastamisen on oltava helposti saavutettavaa. Uskallan väittää, että nykyisessä 24/7 yhteiskunnassa, jossa työpäivät venyvät kellon ympäri tai työtunnit ovat hajallaan pitkin päivää, ohjattua matalan kynnyksen erilaisia liikuntamahdollisuuksia pitäisi olla tarjolla lähellä, nopeasti, ilman sitoutumispakkoa tai seurajäsenyyttä sekä mahdollisimman monipuolisesti kellon eri aikoina.

Lisäksi työikäisten liikuntatarjonnassa olisi otettava huomioon myös äidit ja isät, jotka viettävät kotona aikaa pienten lasten kanssa vanhempainvapailla.  Kuinka paljon näistä jo nyt yli 50 viikoittaisesta työikäisten liikuntakurssista on niitä kursseja, joihin pienen piltin voi ottaa mukaan? Äidin ja isän näkeminen liikkumassa antaa varmasti myös lapselle kuvaa sen tärkeydestä ja voi sytyttää liikuntainnostuksen.

On mielestäni todella hyvä, että Vantaalla lasten ja ikäihmisten liikkumiseen aktivoidaan ja panostetaan. Sen lisäksi nämä meille tänään esitellyt raportit antavat aihetta sille, että nyt on syytä tarttua meidän työikäisten, liikunnasta syrjäytyneiden henkilöiden aktivointiin. Siksi toivon, että Vantaan toiminnan painopisteissä pohdittaisiin tulevaisuudessa entistä enemmän myös sitä, mikä liikuttaa työikäistä vantaalaista ja kuinka ehkäistään liikunnasta syrjäytymistä.

Kiitos!”

Minna Räsänen

 

 

Budjetista päätetään marraskuussa – riittääkö rahaa leikkipuistoruokailuun, tehdäänkö maauimalavaraus?

Loka-marraskuu on näin kaupunginvaltuutettuna jännittävää aikaa. Käsittelyssä on talousarvio tulevalle vuodelle. Siinä määritellään, mihin rahaa laitetaan ja millaisia palveluita vantaalaisille tarjotaan.

Tähän mennessä tapahtunutta:

Kaupunginjohtaja Ritva Viljanen esitteli talousarvioesityksen meille valtuutetuille lokakuun alussa.

Budjetissa oli monta hyvää kohtaa esimerkiksi:
> Perheiden ja lasten elämään liittyvä isoja asioita kuten uusien kouluja ja päiväkoteja.

> Asuinalueille muun muassa segregaatio-ohjelman kautta, jolla yritetään estää asuinalueiden entistä syvempi eriytyminen.

>Se uimahalli Koillis-Vantaalle!

>  Maksuttoman ehkäisyn laajentaminen, josta olin erityisen iloinen. Esityksessä oli otettu huomioon maksuttoman ehkäisyn laajentaminen koskemaan alle 25-vuotiaita. Uskon, että se maksaa itsensä takaisin, kun tarpeettomat abortit vähenevät. Nuorten seksuaaliterveyteen panostaminen on satsaus elämän mittaiselle matkalle.

Kuinka käy vero%:n?

Kunnallisveroa ei olla Vantaalla nostamassa.  Kuitenkin rahat ei riitä kaikkeen, joten kaupunki on aikeissa ottaa lisää velkaa toteuttaakseen isoja uudistuksia kuten kouluja, päiväkoteja, remontoidaan, korjataan, rakennetaan uutta.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Budjetti on parhaillaan niin sanotusti meidän poliittisten päättäjien käsissä. Jokaisella valtuutetulla ja poliittisilla puolueilla on mahdollisuus sanoa sanansa budjettiin. Onko esityksessä tehdyt satsaukset oikeita vai vääriä, mitä pitäisi muuttaa?

Demareiden valtuustoryhmä perehtyi taloussuunnitelma kirjaan viime viikonloppuna. Kävimme usean tunnin ajan kirjaa läpi sivu sivulta. Pohdimme niin sitovia tavoitteita kuin toimialakohtaisia suunnitelmia. Kokosimme yhdessä niin sanotun korilistan. Se on lista asioista, jossa on mukana ajatuksiamme ja esityksiämme muutoksiksi budjettiin.

Kyseisestä korilistasta haluan nostaa esille muutaman itseäni miellyttävän pointin:

Koillis-Vantaan uimahalli – selvitetään samalla mahdollisuutta maauimalaan

  • Tämä on mielestäni loistava idea. Kun uutta uimahallia rakennetaan, niin miksi samalla ei pystyttäisi vastaamaan myös maauimalan tarpeeseen? En ole rakennusalan ammattilainen, mutta voisin kuvitella, että kuopan kaivaminen ulos rakennustöiden yhteydessä ”samalla”, olisi taloudellisestikin fiksua. Ja saisimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Uuden uimahallin ja myös maauimalan!

Maksullinen pysäköinti ja ylipäätään pysäköimisongelmiin tarttuminen

  • Pysäköintiongelmat, sakottaminen ja pysäköinnin valvonta ovat olleet asukkaiden joukossa esillä jo pitkään. Siksi demariryhmämme päättikin esittää, että maksullisesta pysäköinnistä pitäisi kerätä asukkailta palautetta, ennen kuin sitä laajennetaan. Sen lisäksi asuinalueilla pitäisi myös selvittää, onko parkkipaikkaongelmien selättämiseksi mahdollisuutta luonnollisten pysäköintialueiden ”käyttöönottoon”.

Järjestöille avustuksia ja maksuttoman puistoruokailun edistämistä

Vantaalla toimivien järjestöjen avustuksiin ei ole tehty suurempia nostoja aikoihin. Järjestöt kuitenkin tekevät kaupungissamme arvokasta työtä ja vapaaehtoistoiminta on elävän kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä. Siksipä siis toimintaan voitaisiin satsata hiukan enemmän kuin aiempina vuosina ja lisäksi.

Teimme valtuustoryhmänä aloitteen syyskuussa maksuttomasta puistoruokailusta valtuustoaloitteen, mutta päätimme yrittää edistää asiaa myös talousarvioneuvotteluissa – jännitetään miten käy!

Näiden lisäksi meiltä löytyi kirjauksia ja lisäyksiä muun muassa : lisää suomi2 opettajia Variaan, lisää käsipareja vanhustenhoitoon, toteutetaan meluntorjuntakohteita, panostetaan nuorten työllistymiseen, edistetään terveellistä sisäilmaa, huolehditaan Musiikkiopiston mahdollisuuksista järjestää konsertteja, panostetaan kuntalaisten osallisuuteen jne. jne.

Seuraavaksi tämä meidän korilistan sisältö ja demareiden esitykset käsitellään poliittisten ryhmien välisissä neuvotteluissa. Kaikki muutkin puolueet ovat omat esityksensä tehneet ja poliittisissa neuvotteluissa näistä eri toiveista ja vaatimuksista keskustellaan. Osasta päästään kompromissiin, osasta on annettava periksi, osa siirtyy tulevaisuuteen ja osasta varmasti vielä äänestetään valtuustosalissa marraskuussa.

Millainen on lopputulos?

Se jää nähtäväksi marraskuun valtuuston jälkeen.

Minna Räsänen

 

 

 

I love Byroslavia

Tällä viikolla me pohjoinen katajainen kansa saimme osaksemme hyvää ja kaunista: Kerrottiinhan meidän olevan maailman onnellisin kansa – Ihanaa! Mikä onkaan hienompaa kuin olla onnellinen.

Keskiviikkona julkaistu YK:n raportti listasi reilut 150 maata onnellisuusjärjestykseen ja Suomi saavutti ykköstilan. Onnellisuusraportissa arvioidaan onnellisuutta muun muassa ihmisten tuloihin, sosiaaliseen tukeen ja sen kuinka pitkään meidän odotetaan elävän perusteella.

Suomi on useampana vuonna ollut onnellisuusbarometrin kärkisijoja kärkkymässä. Nyt vihdoin raportti osoittaa meidän olevan ensimmäistä kertaa onnellisimpia maailmassa. Ja onko tämä ihme? Mielestäni ei. Meillä Suomessa on oikeasti monet asiat todella hyvin –  kiitos hyvinvointiyhteiskunnan ja ihmisiä monilla tavoin suojelevien rakenteiden. Meillä on sääntöjä, normeja ja lakeja, joissa monin eri tavoin usein edistetään jokaisen oikeutta onnelliseen elämään.

Otetaan pari esimerkkiä:

Terveydenhuoltolaki, jonka tehtävänä on turvata sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden järjestäminen. Ja toki niihin pääsy. Onko siis ihme, että elämme täällä pidempään ja luultavasti myös monissa perusasioissa terveempinä kuin muualla? Ihmisen on varmasti onnellisempi terveenä kuin sairaana. Pidetään siis kiinni oikeudestamme laadukkaaseen ja lähellä olevaan, kaikkia tasa-arvoisesti kohtelevaan terveyden- ja sairaudenhoitoon myös siinä tilanteessa, jos se sote-uudistus tulee.

Vaikka raha ei tuo onnea, sen riittävyys kuitenkin helpottaa monien asioiden saavuttamista. Suomessa saadaan lähtökohtaisesti työstä palkkaa. Täällä työelämää säännellään muun muassa työehtosopimuksilla, joissa on määräyksiä työntekijöiden suojelemiseksi sekä aloilla maksettavista minimi palkoista. Yhä useammin tosin tesseissäkin joudutaan puristamaan tosissaan elämiseen riittävää palkkaa, mutta siitäkin huolimatta säännelty nykytila on mielestäni parempi kuin villi viidakko.

Verojen lisäksi me suomalaiset olemme onneksi jo pitkän aikaa maksaneet erilaisia sosiaalivakuutusmaksuja, joista on hyötyä niin yksilöille kuin yhteiskunnalle. Vaikka meillä Suomessakin on köyhyyttä, takaa tämä normisuomi kuitenkin ihmisille oikeuksia myös silloin, kun olemme heikossa tilanteessa. Sääntömme edistävät ihmisten itsenäistä selviytymistä ja ihmisarvoista elämää – ainakin toistaiseksi!

Väitän siis, että maailman onnellisimman kansan salaisuuden takana on monilta osin hyvin toimiva byrokratia. Useat kiellot ja normit ovat loppujen lopuksi tehty meitä ihmisiä varten. Ne luovat turvaa, edellytyksiä ja mahdollisuuksia meille kaikille – siihen onnellisuuteen. Siksi minä rakastan sääntö-Suomea ”byroslaviaa”, monissa asioissa.

Minna Räsänen

 

 

 

 

 

 

 

 

Liikkeelle liikunnalla!

Viime viikolla postiluukusta kolahti Vantaan liikuntapalveluiden esite ohjatusta liikunnasta tulevalle syksylle ja keväälle.  Esitettä mielenkiinnolla selatessani huomasin, kuinka paljon erilaisia mahdollisuuksia harrastaa liikuntaa Vantaalta löytyykään. Kursseja järjestetään eri puolilla kaupunkia ja hinnatkin ovat kohtuullisia, kun vain vielä löytyisi se itselle kiva ja aikatauluihin sopiva harrastusmahdollisuus.

Itse lähtökohtaisesti ”liikkumattomana” työikäisenä henkilönä jäin kaipaamaan tarjonnassa vielä enemmän mahdollisuutta osallistua liikuntaan kevyllä tavalla.  Ilolla huomasin kauppakeskuskävelyt, joka oli mielestäni mainio idea! Tosin, palvelu taisi olla tarkoitettu hiukan eri kohderyhmälle kuin minulle. Kuitenkin, voisiko työikäisiäkin motivoida liikkumaan tulevaisuudessa jollain yhtä hauskalla tavalla?

Esitettä eteenpäin selatessani huomasin, että lopulta vaihtoehdot minunlaiselleni etsijälle harrastuksen löytämiseksi jäivät aika vähäisiksi. Jäin pohtimaan, onko muilla samanlaisia kokemuksia? Onko liikkumiseen edistävää tarjontaa arkisin klo 8-17 Vantaan ulkopuolella työssäkäyvälle henkilölle tarpeeksi?  Toki voin ostaa pääsylipun yksityisen kunto- ja liikuntasalin palveluiden ääreen, mutta entä jos haluaisinkin käyttää julkista palvelua?

Pidän hyvänä sitä, että kaupunki tekee yhteistyötä urheiluseurojen kanssa laajentaakseen esimerkiksi juuri työikäisten liikuntamahdollisuuksia. Lisäksi se, että liikuntaryhmiin on varattuna paikkoja niille henkilöille, jotka tulevat kertamaksulla sisään tunnille on mielestäni hyvä toimintatapa. Se antaa enemmän valinnanvaraa harrastaa liikuntaa juuri silloin, kun se on hektisen arjen kanssa mahdollista lyhyelläkin varoitusajalla.

Ajattelisin, että  ajoissa suunnitellut ja kaupungin järjestämät liikuntatempaukset, esimerkiksi kauppakeskuskävelyiden ”hengessä” myös työikäisille olisivat kokeilemisen arvoinen juttu. Jos innostuin kauppakeskuskävelystä, voisin innostua popup -kävelytestistä, kerran kuukaudessa järjestettävästä ”tule ja koe -liikunnasta” tai vaikka puistojoogasta.

Itse kaipaisin Vantaalle vielä enemmän liikunnan harrastamiseen tilaisuuksia, joiden päivämäärät tietäisin ajoissa, mutta minun ei välttämättä tarvitsisi sitoutua niihin viikkoja etukäteen. Haluaisin lisää mahdollisuuksia kokea matalan kynnyksen liikuntaa, joissa voi kokeilla uusia lajeja helposti, liikkua kivalla tavalla ja saada samalla myös sosiaalisen yhdessäolon kokemuksia.

Liikunnan olisi hyvä olla osa meidän jokaisen hyvinvointia ja vastuu sen järjestämisestä kuuluu myös kunnan peruspalveluihin. Liikunta lisää terveyttä ja tuo iloa (toki myös vähentää kaupungin kustannuksia vähentyvinä sairausmenoina).  Kyse ei siis ole mistään pikkujutusta. Siksi olisi hyvä, että me kaikki pääsisimme helposti liikkumaan Vantaalla.

Minna Räsänen

24/7 yhteiskunta kaipaa inhimillistä otetta

Työelämän kiristyneet olosuhteet, sirpaloituminen, tehokkuus- ja aikavaatimukset sekä yleinen epävarmuuden lisääntyminen ovat asioita, jotka vaikuttavat henkisesti ja fyysisesti yksilön hyvinvointiin.

Jos yksilö on kovilla, mitä se tekee esimerkiksi lähiyhteisölle, perheelle? Kuinka sujuu arki perheessä, jossa on lapsia, vuorotyötä, pitkiä työputkia ja epäsäännöllisiä vapaa-aikoja?

Yksi muutos kohti entistä joustavampaa yhteiskuntaa ja työelämää nähtiin viime vuonna, kun kauppojen aukiolo vapautettiin. Uudistuksen myötä yhä useampi iso kauppakeskus on avannut ovensa ja pitää niitä auki jopa vuorokauden ympäri.  Aina auki oleva yhteiskunta vaatii pyöriäkseen ihmisiä, jotka mahdollistavat ja tuottavat palveluita.

Työelämän ja yhteiskunnan muutosprosessit ovat toteutuneita tosiasioita, mutta onko ihmisten vapaa-ajan, elämän ja perheen huomioiminen jäänyt yhteiskunnassa liian vähäiseksi?

Suomessa arvostetaan edelleen vapaa-aikaa ja perhe-elämää. Yhtälö, jossa ihmiset sitoutuvat yhä enemmän työhönsä vaikuttaa väistämättä perheen hyvinvointiin. Pahimmillaan yhteinen aika vähenee.

Työn ja perhearjen yhteensovittaminen vaatii tekoja.  Jokainen ihminen tarvitsee mahdollisuuden hetkiin, jolloin yhteistä aikaa voidaan viettää läheisten seurassa.  Vastuu tämän yhteisen ajan löytämisestä ei saa jäädä pelkästään yksilölle, vaan myös yhteiskunnan ja työnantajien on helpotettava työn ja arjen yhteensovittamista.

Yhteiskunnan etu ei ole, että vanhemmiksi tullaan yhä vanhempana. Tai, että lapset koetaan taloudellisina riskeinä ja uraa jarruttavina tekijöinä. Tämä ei ole oikein.  Yhteiskunta ei saa vähentää ihmisen inhimillisyyttä. Päinvastoin nykyisen palvelurakenteen on joustettava.

Siinä missä kauppojen aukioloaikaa vapautettiin, ei näkynyt suuria muutoksia perheille tarjolla olevien palveluiden laajenemisessa.  Esimerkiksi päiväkotien aukiolo-ajat ovat perheille haaste.  Lasten vuorohoitopaikat, jotka välillä tuntuvat olevan kiven alla, ovat nykyisin entistä tärkeämpiä palveluilta monille perheille.

Aikuisten voidaan olettaa pärjäävän nykymenossa. Totuus on kuitenkin se, että yhteiskunnan murros on johtanut lasten yksinäisyyden lisääntymiseen. Tiedämme tutkimusten valossa, että yksinäisyys ja valvomaton ajankäyttö saattavat altistaa lapsia erilaisiin sosiaalisiin ongelmiin.

Tätä kehitystä vastaan taistelemisessa korostuu entisestään vuorohoitopaikkojen laajempi saatavuus.  Eikä hoitopaikkoja saisi rajata koskemaan enää vain alle kouluikäisiä. Alakouluikäinen on liian pieni viettämään yöt tai myöhäisillat yksin.  Vantaalla on tavoiteltava, että jokainen lapsi joka tarvitsee hoitopaikkaa myös iltaisin, sen myös helposti saa.

Vantaan kaupunki ei voi pysäyttää työelämän muutoksia. Eikä myöskään 24/7 arkea. Se, mitä tämä kaupunki voi tehdä on, että helpotetaan eri toimilla ja päätöksillä vantaalaisten perheiden elämää. Tarjoamalla oikea-aikaisesti ja läheltä palveluita, jotka tukevat ihmisten elämää ja perheiden arkea, tulevaisuudesta tulee ainakin hiukan inhimillisempi ihmisten kannalta.

Ihmisen arkipäivän hallintaan vaikuttaa työn ja perheen lisäksi muun muassa kaupunkisuunnittelu, joukko- ja työmatkaliikenne, palvelujen sijoittelu ja aukioloajat. Vantaan on huolehdittava, että ihmisten elämisen edellytyksistä pidetään huolta jatkossakin. Vain näin, voimme olla ylpeästi vantaalaisia.

Minna Räsänen
ehdolla kuntavaaleissa Vantaalla numerolla 21

Aikuisopisto turvaa elinikäistä oppimista

Vantaan Aikuisopiston merkitys vantaalaisten osaamisen ja sivistyksen edistäjänä on merkittävä.

Jatkuvat yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset esimerkiksi tiedonvälityksessä vaativat ihmisiltä uuden oppimista ja asioiden haltuunottoa. Myös työelämä muuttuu ja vuosia aiemmin hankittu koulutus ei välttämättä enää riitä vaatimusten lisääntyessä. Näissä tilanteissa aikuisopisto tarjoaa paikan, jossa omia tietoja ja taitoja voi täydentää monilla eri tavoin lyhyistä harrastuskursseista aina tutkinnoissa tarvittaviin laajempiin kokonaisuuksiin.

Väestö ikääntyy ja esimerkiksi digitalisaatio voi tuoda mukanaan haasteita itse kullekin. Meneillään olevasta muutoksesta yhtenä esimerkkinä voidaan pitää jo nyt sitä, kuinka pienten lasten vanhempien on pysyttävä perässä siinä, missä ja miten kouluissa erilaisissa oppimista tukevissa verkkoympäristöissä toimitaan.

Koodaaminen ja verkossa oppiminen voi pienelle lapselle olla helppoa, mutta kuka pitää huolta vanhemmista, että he pysyvät perillä kehityksestä? Uusien välineiden ja foorumeiden haltuun ottaminen ja hallitseminen saattaa aiheuttaa epävarmuutta niin pienten lasten vanhemmille kuin esimerkiksi työssäkäyville kuntalaisille työelämän vaatimusten lisääntyessä.

Vantaan aikuisopiston tehtävänä tulee olla jatkossakin auttaa ja tukea vantaalaisia kohtaamaan tulevaisuuden haasteita niin arjessa, työelämässä, koulutuksessa kuin yhteiskunnassa. Aikuisopistolla on osaamistason lisääjänä tasoittava vaikutus ihmisten osaamisessa ja sivistyksessä. Jotta tässä tavoitteessa pysytään myös jatkossa, vaatii tämä aikuisopiston resurssien turvaamista ja vantaalaisten oppimisympäristön vahvistamista.

Minna Räsänen
ehdolla kuntavaaleissa Vantaalla numerolla 21