Lapsiperheiden köyhyys on Suomessa lisääntynyt. Asiasta on syytä puhua. Ja puhuttaessa on muistettava, että vanhempien toimeentuloon liittyvien haasteiden heikentäessä jo perheiden tavalliseen elämään liittyvää arkea, se vaikeuttaa lasten elämään myös oman kodin ulkopuolella.
Se, että perhe elää köyhyysrajan alapuolella ja kitkuttelee kuukaudesta toiseen pienillä tuloilla ei toki tarkoita, että lapsi eläisi ilman hoivaa tai rakkautta. On kuitenkin suurempi mahdollisuus siihen, että perheen köyhyys lisää riskiä eriarvoisuuden kokemusten lisääntymiseen. Ja jos näin käy, tai jos lapsi jää toistuvasti ilman elämyksiä tai mahdollisuuksia osallistua, voivat seuraukset olla musertavia.
Jos lapsi jää aina pois kavereiden kanssa vietettävistä retkistä tai syntymäpäiväjuhlista, voi tämä erilaisuus aiheuttaa kiusaamista, eristämistä ja vähättelyä lapsen ympärillä. Lapsen köyhyys voi pahimmillaan luoda esteitä ystävyydelle. Toisten erilaisuutta voi olla joskus vaikeaa ymmärtää. Ennakkoluuloista voi syntyä turhia pelkoja ja syyt kiusaamiseen voivat johtua vain väärän merkkisistä farkuista. Ja näinhän ei toki saisi olla.
Kouluilla ja päiväkodeilla on iso vaikutus lasten ja nuorten päivittäiseen elämään. Näin syyskauden alussa luodaan monissa koululuokissa ja päivähoitoryhmissä uusia ystävyyssuhteita. Ja aikuisilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, luodaanko kaikille lapsille tasapuoliset mahdollisuudet ystävystyä ja osallistua yhdessä järjestettävään toimintaan.
Onko kutsu tulla viettämään aikaa koulupäivän jälkeen tai tarhakavereiden syntymäpäiväjuhlille aidosti kaikille lapsille avoin? Toivoisin, että tätä pohdittaisiin silloin, kun suunnitelmia tehdään. Voisiko tänä syksynä syntymäpäiväkutsut viettääkin ilman kalliita lahjoja tai osallistumismaksuja elämyspuistoihin?
Mielestäni on hyvä miettiä sitä, kuinka meistä jokainen voi edistää sitä, että lapsille luodaan mahdollisimman esteetön tapa olla mukana ja osallistua. Samalla on hyvä varmistaa, ettei ketään kiusata ja, ettei kukaan jäisi yksin.
Minna Räsänen
