Vantaalaiset ansaitsevat enemmän kotimaista ruokaa!

Maaseudun Tulevaisuus (27.11.) kertoi, että HK Scan on voittanut Vantaan kaupungin ruokapalveluiden tarjouskilpailun tuontilihoilla. Kilpailutuksen tulos tarkoittaa, että jatkossa Vantaalla tarjottavassa julkisessa ruuassa on entistä enemmän ulkomaista lihaa. Ruuassa käytetään mm. Ruotsista ja Virosta peräisin olevaa broileria ja saksalaista naudanlihaa.

Kaupunginvaltuustossa keskusteltiin elokuussa laajasti siitä, tarvitaanko Vantaalle hankintastrategia, jossa edellytettäisiin, että ruokahankinnoissa edistetään kotimaista ruokaa. Valtuustossa mielestäni väreili hyvinkin yhtenäinen henki sen puolesta, että tulevissa strategioissa ja resurssiviisauden tiekartoissa painotetaan jatkossa toimenpiteitä, joilla nimenomaan edistetään Vantaalla tarjottavassa julkisessa ruuassa kotimaisuusasteen kasvua ja vastuullisia elintarvikehankintoja.

Näyttää kuitenkin siltä, että tämän keskustelun ja niin sanotusti poliittisen ohjauksen lopputulos oli kuitenkin tämä julki tullut ikävä uutinen. Vantaan kaupungin oma Vantti ei ole kyennyt omassa kilpailutuksessaan ottamaan huomioon poliittisten päätöksentekijöiden antamaa ohjausta tämän paremmin, saati kuulemaan valtuustossa käytyä hyvää ja rakentavaa keskustelua aiheen ympäriltä. Seurauksena nyt se, että kilpailutuksen tuloksen huomioon ottaen esimerkiksi päiväkotiaterioiden kotimaisuusaste saattaa pahimmillaan jopa pienentyä.

Julki tullut tulos kilpailutuksesta vie Vantaata mielestäni entistä kauemmas kehityksestä, jota kuluttajat arvostavat. Iso osa kuluttajista kertoo haluavansa suosia kotimaista ruokaa. Kotimainen ruoka edistää myös työllisyyttä, koska kotimaassa kasvatettu, valmistettu ja kulutettu ruoka hyödyntää laajasti monia eri osapuolia.

On mielestäni myös kummallista väittää, että erilaiset säädökset julkisista hankinnoista estäisivät kotimaisen ruuan suosimisen hankinnoissa. Esimerkiksi naapurikuntamme Kerava teki jo viime keväänä päätöksen siirtyä käyttämään päiväkodeissa, kouluissa ja vanhustenhuollossa suomalaista alkuperää olevaa lihaa. Tähän esimerkkiin verrattuna Vantaan ruokapalveluiden uusi tilanne ja tuontilihan suosiminen on osoitus huonosta tilannetajusta ja siitä, ettei asukkaiden ääntä ole kilpailutuksesta päätettäessä aidosti arvostettu.

Minna Räsänen

Mistä saa palvelua?

Viihtyisä asuinympäristö on vireä, vihreä ja turvallinen. Sieltä löytyy asukkaiden eri elämäntilanteisiin sopivia palveluita. Ovat ne sitten kouluja, kirjastoja, liikuntapaikkoja tai terveysasemia.  Asumistyytyväisyyteen vaikuttaa myös se, löytyykö asuinalueelta oma ruokakauppa. Kaikilla ei ole autoa, joten on hyvä, että läheltä löytyy paikka, josta voi hakea maidot ja kiireisimmät ruokatarvikkeet nopeasti.

Viime viikolla tutustuin kiertoajelun merkeissä eri asuinalueisiin Vantaalla. Kiertoajelun aikana näin useampia vanhoja pieniä kaupparakennuksia, jotka oli muutettu toisiin tarkoituksiin tai odottivat hiljaisina, ehkä hiukan ränsistyneinäkin tulevaisuutta.  Näitä vanhoja kaupparakennuksia oli varsinkin omakotitalopainotteisilla asuinalueilla, joissa palvelut eivät muutenkaan ole saavutettavissa samoilla etäisyyksillä kotiovelta kuin suuremmissa keskuksissa kuten esimerkiksi Myyrmäessä tai Tikkurilassa.

Vanhat, ennen vireänä toimineet palvelualueet eli ”ostarit”, ovat Vantaalla useassa paikassa kehittämisen tarpeessa. Ruokaa ja juomaa ostarilta saattaa edelleen saada, mutta ruokakaupat palveluineen on vuosien aikana siirtyneet pois tai keskittyneet automatkan päässä oleviin kauppakeskuksiin. Pienet lähikaupat ovat lähes poistuneet näkyviltä ja yksi ihmiselle tärkeä palvelu on karannut pikkuhiljaa kauemmas kodista.

Asuinalueiden kauppapaikkoja voidaan määritellä kunnassa kaavoituksella ja rakentamisella. Eri asia on se, onko keskellä omakotitaloaluetta sijaitseva kauppapaikka tarpeeksi houkutteleva alan yrittäjille. Kaupan keskittyminen kauppakeskuksiin pienten kivijalka- tai kyläkauppojen sijaan on ilmeistä. Ja lähiöiden asukkaille se saattaa tarkoittaa sitä, että kauppamatka vaatii julkisen liikenteen tai oman auton käyttöä.

Lähikauppojen katoaminen on yksi osa palveluiden muutosta. Tätä muutosta on myös palveluiden digitalisaatio ja itsepalvelun kasvava määrä.  Nykyisin voin varata kirjastokorttini avulla kirjani suoraan kirjastoon ja lainata ne automaatista suoraan ilman henkilökohtaista palvelua. Matkalippuni voin tilata suoraan kännykkääni ja ostokseni kotiovelleni ilman henkilökohtaista palvelukokemusta.

Internet ja kännykkä, ne ovat avanneet maailmaan aivan uudenlaiseen palvelukulttuuriin, jonka herrana ja hidalgona toimin yhä useammin minä itse.  Näppärää ja nopeaa, ainakin silloin kun sovellukset, laitteet ja verkkoyhteydet toimivat moitteettomasti. Itsepalvelun lisääntyminen tuo paljon vapautta. Kääntöpuolena palveluiden vallankumoukselle voi kuitenkin olla tilanne, jossa kaivattu palvelu ei enää ole lainkaan saavutettavissa.

Mistä hakea nopeasti puuttuva sokeripaketti ilman automatkaa? Missä kohdata naapuria arjen pyörteissä yhtä helpolla tavalla kuin kassajonossa odotellessa henkilökohtaista palvelua? Vastaus on lähikauppa, eikö totta?

Näin ruskeasantalaisena voin olla iloinen omasta pienestä Ristipuron K-marketista. Lähikauppa, joka palvelee, ainakin vielä toistaiseksi, ilman itsepalvelukassoja. Sanotaan moi, kun seuraavan kerran kassajonossa nähdään!

Minna Räsänen

 

Lisää kotimaista ruokaa Vantaalle!

Kerava on päättänyt siirtyä käyttämään päiväkodeissa, kouluissa ja vanhustenhuollon keittiöissä vain suomalaista lihaa.  Vantaallakin tarjotaan joka päivä julkisia tuhansia ruoka-aterioita. Kaupungin raaka-ainehankinnoissa on mielestäni suosittava entistä enemmän Suomessa valmistettua ja tuotettua ruokaa.

Suurimpaan osaan vantaalaisista kouluista ja päiväkodeista ruoan tuottaa Vantti. Vantti myös kilpailuttaa raaka-ainehankinnat säännöllisesti. Vantaalaisissa vanhainkodeissa, sairaaloissa, palvelutaloissa ja kotipalvelussa syödään niin sanotusti julkista ruokaa Vantin tuottamana. Näiden aterioiden raaka-ainehankintaa voidaan ohjata kunnallisella päätöksenteolla.

Vantaan elintarvikehankinnoissa on syytä ottaa huomioon niin ruoan maku, kuin myös sen alkuperä, ympäristö, hyvinvointi, turvallisuus ja terveyskysymykset. Ruoan alkuperällä on väliä. Kotimaassa kasvatettu, valmistettu ja kulutettu ruoka hyödyttää kaikkia osapuolia. Suomessa kuluttajat arvostavat kotimaista ruokaa, miksei siis Vantaallakin voitaisi yhä enenevissä määrin sitoutua käyttämään kotimaisia kasviksia ja lihaa, unohtamatta luomua ja lähiruokaa.

Vantaalaisille aitoa lähellä tuotettua ruokaa ovat muun muassa vantaalaisten elintarvikealan yritysten tuottamat laadukkaat tuotteet. Kaupungin tulisi yhä enenevissä määrin kiinnittää julkisissa ruokahankinnoissaan huomiota lähiruuan merkitykseen. Julkisen ruoan hankintaosaamista on Vantaalla kehitettävä. Tämä osaltaan vahvistaa elintarviketeollisuuden toimintaedellytyksiä Vantaalla. Keravan kaupungin tekemistä päätöksistä olisi mielestäni hyvä ottaa mallia myös Vantaalle.

Minna Räsänen
ehdolla kuntavaaleissa Vantaalla numerolla 21