Vantaalaisten osallisuutta omien asuinalueiden kehittämiseen on vahvistettava. Asuinalueen maineella on merkitystä asukkaille eli meille kaikille, mutta myös koko kaupungin imagolle.
Vantaan lähiöissä asuu ihmisiä, jotka ovat ylpeitä omasta asuinalueestaan. Vaikuttaa kuitenkin pahasti siltä, että tunnetut lähiöt kuten Hakunila, Länsimäki tai Koivukylä, ovat saaneet niin sanotusti huonon maineen. Vastaavasti osasta vantaalaisista asuinalueista puhutaan lehdistössä ”lintukotoina”.
Vantaalla on pyrittävä siihen, että jokainen kaupungin asuinaluekokonaisuus vahvistaa kuntalaisten yhteisöllisyyttä ja parantaa elämänlaatua. Tämä tehdään turvaamalla palvelut ja kehittämällä esimerkiksi ostoskeskusten yhteyteen enemmän toimitiloja järjestöille ja ihmisten käyttöön.
Yksi keskeinen vaikuttaja asuinalueiden imagoon on koulut. Toimivat ja hyvässä maineessa olevat koulut ovat vahvoja alueellista eriytymistä estäviä ja tasoittavia tekijöitä. Toisaalta koulujen eriarvoistuminen voi puolestaan nopeuttaa alueiden jakautumista entisestään hyvä- ja huonomaineisempiin alueisiin. Tämä on otettava Vantaalla entistä paremmin huomioon ja siksi on tärkeää, että Vantaalla tavoitellaan Suomen parasta peruskoulua ja, että jokaisesta koulusta pidetään huolta.
”Emme kaipaa Vantaalle lisää betonibunkkereita”. Näin minulle kommentoitiin, kun kerroin, että Vantaalle tarvitaan lisää asuntoja. Olen samaa mieltä. Emme niin. Kukapa harmaista, tylsistä ja kolkoista rakennuksista välittäisi? Kun oikein haaveillaan ja haikaillaan, niin kukapa meistä ei mielellään asuisi palveluiden äärellä, vehreyden ympäröimänä ja ihmisten keskuudessa. Ystäviä ja tuttuja olisi helppo kohdata lähiraitilla hymyssä suin ja naapurin ovikelloa uskaltaisi soittaa silloin, kun tarvitsee sokeria lainaan.
Niin sanotut vanhat lähiöt ja esimerkiksi niiden keskustat, eivät ole enää nykyajan vaatimustason mukaisia. Hiljentyviä ostoskeskuksia katsellessa on helppo naurahtaa ironisesti tehdylle kampanjalle ”Kukapa nyt Vantaalle muuttaisi” ja korjaamattoman katulampun väristessä yöpimeällä pohtia, mitä reittiä pääsee helpoiten kotiin.
Vantaalla ja lähiöissä on valtavasti käyttämätöntä potentiaalia. Siksi lähiöiden täydennysrakentamista on tehtävä tarkasti suunnitellen ja pitäen huolta, ettei asuinviihtyvyydestä tingitä.
Julkisesti tuetun ja sosiaalisen asuntotuotannon rajoittamista on voitava harkita niin sanottujen halvempien asuinalueiden asumismuotona. Tavoitteena on oltava kohtuuhintainen asuminen, jossa on monipuolisesti erilaisia asumisvaihtoehtoja tarjolla. Omistus- ja omakotitalorakentamista ja kaavoittamista on lisättävä entisestään asuinalueilla, joille aiemmin on kaavoitettu pääasiassa vuokra-asuntoja ja toisinpäin. Tämä edistää tasapainoista asukasrakennetta ja lisää näin ollen myös alueen viihtyvyyttä.
Tärkeätä on, että kaikki ihmisryhmät kokisivat asuinalueensa omakseen. Meille kaikille löytyy tilaa riippumatta uskonnosta, ihonväristä tai elämäntavasta. Silloin, kun asuinalue vastaa parhaiten ihmisten muuttuviin elämäntarpeisiin ja luo sosiaalisia verkostoja, edistetään kaikkien hyvinvointia.
Vantaalainen, joka tuntee asuinalueen omakseen, on useimmin myös kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista sekä ilmiöistä. Osallistumisen kynnys madaltuu ja postitiivisten asioiden vaikutuskehä alkaa toimia itse itseään tukien. Tätä meidän on tavoiteltava Vantaalla.
Minna Räsänen
ehdolla kuntavaaleissa Vantaalla numerolla 21