Roskien dumppaaminen luontoon estettävä

Aivan Ruskeasannan hautausmaan kupeessa noin 20 askelta lähimetsään päin, paljastuu asukkaalle kammottava näky. Maassa lojuu jätesäkkejä täynnä erilaista roskaa lasista lähtien. Läheisessä lammessa kelluu jääkaappi, autonrenkaita ja muuta sinne dumpattua jätettä. Keskellä kulkuväylää töröttävät hylätyt sohvankappaleet ja ojaan on heitetty myymättä jääneet joulukuuset muovikääreineen – ties miltä vuodelta. Näin lähimetsien vuosina ja arvostuksen aikana on harmillista, että metsistämme paljastuu näinkin surullinen näky.

Jokaisella vantaalaisella sanotaan olevan metsäalue muutaman sadan metrin päässä kotoa. Metsän läheisyys tekee asuinympäristöstä viihtyisän ja metsässä samoilulla on todettu olevan stressiä vähentävää vaikutusta. Siksi onkin sääli, että näitä ikäviä roskayllätyksiä paljastuu lähes takapihoiltamme.  Harmillisesti tämä Ruskeasannan lampien toivoton tilanne sijoittuu vieläpä aivan Sortti-aseman viereen osoittaen ihmisten piittaamattomuuden kärjistymisen. Tällä alueella asukkaat joutuvat törmäämään siihen, että luontoa käytetään laittomasti omana kaatopaikkana ja uutta roskaa heitetään tasaisin väliajoin suoraan luontoon.

Laittomat kaatopaikat kuriin

Siistinä alue olisi miellyttävä paikka kävellä ja viettää aikaa ja se voisi toimia virkistysalueenakin. Alueen tuhoaminen roskilla ei ilmiönä ole uusi. Sen on paljastanut yhteydenottoni kaupungin ympäristötarkastajiin. On kuitenkin sääli, että jos alue aina siivoamistoimenpiteiden jälkeen päätyy samaan toivottomaan kuntoon. Tämän toistumisen estäminen pitäisi olla mahdollista.

Laittomien kaatopaikkojen ilmiö on saatava kuriin. Sitä estäviä ja ennaltaehkäiseviä keinoja on otettava tehokkaammin käyttöön. Meidän pitäisi pystyä kehittämään ihmisille entistä helpompia tapoja toimittaa roskat sinne, minne ne kuuluvat. Meidän pitäisi pystyä tarjota mahdollisuuksia kierrättää sekä toimittamaan jätettä Sortti-asemalle entistä helpommin. Roskaajien toiminnan vaikeuttaminen esimerkiksi ajoestein tai valvonnalla ovat myös keinoja, joilla lähimetsiä ja virkistysalueita voidaan suojella. Lisäksi roskaamisen haitoista tiedottaminen perinteisen valistuksen ja vuorovaikutuksen keinoin voisi myös olla yksi parannuskeino ongelman poistamisen tehostamiseksi.

Minna Räsänen

Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa toimituksen otsikolla ”Laittomien kaatopaikkojen syntyminen estettävä” lauantaina 18.8.2018

I love Byroslavia

Tällä viikolla me pohjoinen katajainen kansa saimme osaksemme hyvää ja kaunista: Kerrottiinhan meidän olevan maailman onnellisin kansa – Ihanaa! Mikä onkaan hienompaa kuin olla onnellinen.

Keskiviikkona julkaistu YK:n raportti listasi reilut 150 maata onnellisuusjärjestykseen ja Suomi saavutti ykköstilan. Onnellisuusraportissa arvioidaan onnellisuutta muun muassa ihmisten tuloihin, sosiaaliseen tukeen ja sen kuinka pitkään meidän odotetaan elävän perusteella.

Suomi on useampana vuonna ollut onnellisuusbarometrin kärkisijoja kärkkymässä. Nyt vihdoin raportti osoittaa meidän olevan ensimmäistä kertaa onnellisimpia maailmassa. Ja onko tämä ihme? Mielestäni ei. Meillä Suomessa on oikeasti monet asiat todella hyvin –  kiitos hyvinvointiyhteiskunnan ja ihmisiä monilla tavoin suojelevien rakenteiden. Meillä on sääntöjä, normeja ja lakeja, joissa monin eri tavoin usein edistetään jokaisen oikeutta onnelliseen elämään.

Otetaan pari esimerkkiä:

Terveydenhuoltolaki, jonka tehtävänä on turvata sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden järjestäminen. Ja toki niihin pääsy. Onko siis ihme, että elämme täällä pidempään ja luultavasti myös monissa perusasioissa terveempinä kuin muualla? Ihmisen on varmasti onnellisempi terveenä kuin sairaana. Pidetään siis kiinni oikeudestamme laadukkaaseen ja lähellä olevaan, kaikkia tasa-arvoisesti kohtelevaan terveyden- ja sairaudenhoitoon myös siinä tilanteessa, jos se sote-uudistus tulee.

Vaikka raha ei tuo onnea, sen riittävyys kuitenkin helpottaa monien asioiden saavuttamista. Suomessa saadaan lähtökohtaisesti työstä palkkaa. Täällä työelämää säännellään muun muassa työehtosopimuksilla, joissa on määräyksiä työntekijöiden suojelemiseksi sekä aloilla maksettavista minimi palkoista. Yhä useammin tosin tesseissäkin joudutaan puristamaan tosissaan elämiseen riittävää palkkaa, mutta siitäkin huolimatta säännelty nykytila on mielestäni parempi kuin villi viidakko.

Verojen lisäksi me suomalaiset olemme onneksi jo pitkän aikaa maksaneet erilaisia sosiaalivakuutusmaksuja, joista on hyötyä niin yksilöille kuin yhteiskunnalle. Vaikka meillä Suomessakin on köyhyyttä, takaa tämä normisuomi kuitenkin ihmisille oikeuksia myös silloin, kun olemme heikossa tilanteessa. Sääntömme edistävät ihmisten itsenäistä selviytymistä ja ihmisarvoista elämää – ainakin toistaiseksi!

Väitän siis, että maailman onnellisimman kansan salaisuuden takana on monilta osin hyvin toimiva byrokratia. Useat kiellot ja normit ovat loppujen lopuksi tehty meitä ihmisiä varten. Ne luovat turvaa, edellytyksiä ja mahdollisuuksia meille kaikille – siihen onnellisuuteen. Siksi minä rakastan sääntö-Suomea ”byroslaviaa”, monissa asioissa.

Minna Räsänen

 

 

 

 

 

 

 

 

Budjetti on monien toiveiden kompromissi

Oletko tullut ajatelleeksi, että ajotiet, puistojen kävelytiet ja uimahallien polskuttelualtaat ovat kaikki kaupungin kassasta rahoitettuja palveluja? Ne kaikki ovat myös vuosittain tarkastelun alla, kun tehdään kaupungin talousarviota.

Olen ollut vantaalainen 12 vuotta ja on myönnettävä, että tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa todella tutustunut siihen, mihin tässä kaupungissa rahaa käytetään. Vantaan talousarvio vuodelle 2018 annettiin valtuutetuille kaupunginjohtajan esityksenä lokakuussa ja tulevana maanantaina siitä tehdään lopullinen päätös valtuuston kokouksessa.

Talousarvioesityksen valmisteluprosessi on usean kuukauden pituinen matka. Kokemukseni mukaan yksittäisen valtuutetun vaikuttamismahdollisuudet budjettiin ovat tänä aikana laajat, mutta myös rajatut. Kaikilla valtuutetuilla on varmasti yksittäisiä asioita, joita he haluavat valtuutettuna edistää ja kehittää. Tämän lisäksi puolueilla on tavoitteet ja kokonaisuus, joita äänestäjille on vaaleissa luvattu. Siksi edistettävistä ja tärkeiksi koetuista asioista muodostuu budjetin valmisteluvaiheessa kokonainen toiveiden tynnyri. Siitä tynnyristä pyritään lopulta löytämään kompromissina ratkaisut, jotka palvelevat kaikkien vantaalaisten asemaa.  Kyseessä todellakin on politiikkaa.

Budjetin valmistelun jokaisessa vaiheessa on mahdollisuus tuoda esille näkökantoja ja mielipiteitä. Onkin oltava hyvin päämäärätietoinen, että saa tuotua esille toiveet esimerkiksi tietyn tien parantamisesta tai lähellä sijaitsevan koirien ulkoilupuiston kehittämisestä. Kaiken lisäksi lopputulos voi olla, että lopullisessa esityksessä teiden parantaminen on siirretty jatkoselvitykseen ja koirien ulkoilupuistojen osalta aloitetaankin siitä kauimmaisesta, jolloin tärkeäksi koettu tavoite toteutuu, mutta hiukan eri tavoin kuin oli alun perin ajateltu.

Mielestäni tällä kertaa toiveiden tynnyristä on saatu aikaiseksi budjetti, jossa on monia hyviä asioita vantaalaisille. Lapset ja nuoret on huomioitu niin varhaiskasvatuksen rajausten poistamisella kuin nuorisotyöttömyyteen tarttumalla. Lisäksi nuorten maksuton ehkäisy saa lisärahoitusta ja askel sen laajentamiseen koskien kaikkia alle 25-vuotiaita otetaan esille selvityksen muodossa. Koulujen sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi annetaan selkeää rahaa. Koillis-Vantaan uimahallia selvitetään, terveyskeskusmaksuja ei koroteta ja Vantaan veroprosenttikaan ei nouse. Lisäksi lastensuojeluun satsataan lisää rahaa, joka on hyvä, kun ottaa jälleen huomioon tämän viikon uutiset lastensuojelun kestämättömästä tilanteesta.

Vantaalle muuttaa koko ajan lisää asukkaita ja olemme nostaneet arvostustamme asuinkaupunkina. Siksi on tärkeää, että täällä asuvat ihmiset voivat saada hyviä palveluita ja nauttia niistä turvallisessa ja viihtyisässä ympäristössä. Näitä tavoitteita tuleva budjetti mielestäni toteuttaa.  Se, että olemme haluttu kotikaupunki myös jatkossa, edellyttää myös sitä, että meidän huolehdittava elämisen edellytyksistä kuten kohtuuhintaisista asumismuodoista. Asumiskustannukset eivät voi nousta jatkuvasti ja on tärkeää huolehtia, että asuntoja on riittävästi niin sinkuille kuin perheillekin. Näiden asioiden osalta uskon, että kehittämiskohteita riittää myös tuleville vuosille ja tuleviin talousarvioihin.

Minna Räsänen

Riittävät pysäköintimahdollisuudet lisäävät asuinviihtyvyyttä ja turvallisuutta

Kaupunkialueella pysäköiminen on usein rajallisista pysäköintimahdollisuuksista johtuen haasteellista. Tämän tilanteen ovat viime viikkoina kokeneet useat ruskeasantalaiset, jotka ovat saaneet monia pysäköintivirhesakkoja.

Virheellinen pysäköinti on johtunut siitä, että pysäköintitilaa on alueella rajatusti. Siksi ajan saatossa tilanne on johtanut siihen, että asukkaat ovat saattaneet pysäköidä vuosienkin ajan virheellisesti, lopulta sitä edes itse tiedostamatta nk. vakiintuneen tavan mukaan.

Vantaan kaupungin pysäköinninvalvonnalle osoitetut lisäresurssit ovat nyt mahdollistaneet aiempaa laajemman pysäköinninvalvonnan toteuttamisen Vantaalla. Tämä muutos on Ruskeasannassa tarkoittanut sitä, pysäköintivirhemaksuja on annettu alueilla, jossa sitä ei ole tapahtunut ”miesmuistiin”.

Pysäköinninvalvonnalla on oma tehtävänsä asuinalueiden asuinviihtyvyyden ja turvallisuuden edistämisessä ja mielestäni on hyvä, että sitä voidaan nykyresurssein toteuttaa paremmin. Ruskeasannassa on kuitenkin monia alueita, joissa pysäköintimahdollisuudet ovat rajalliset eikä merkittyä, turvallista paikkaa pysäköidä ole saatavilla kodin lähellä. Siksi olisi tärkeää, että alueen pysäköintimahdollisuuksia lisättäisiin. Pysäköintipaikkojen saatavuus läheltä omaa kotia on avainasemassa asuinviihtyvyydessä. Useissa perheissä autot ovat ainakin toistaiseksi välttämätön kulkuväline. Lisäksi selkeästi merkittyjen pysäköintipaikkojen saatavuus lisää liikenneturvallisuutta ja myös edistää asukkaiden tietoisuutta oikeanlaisesta pysäköinnistä.

Tämä niin sanottu Ruskeasannan parkkipaikkakapina on mielestäni oiva esimerkki asukasaktiivisuudesta ja kaupungin organisaation keskusteluyhteyden tiivistämisen tarpeesta.  Yllättävä muutos pysäköinninvalvonnassa ja sen perusteissa ovat aiheuttaneet asukkaissa hämmennystä ja närkästystä, johtaen välittömiin yhteydenottoihin kaupungille. Tietoa sallituista paikoista pysäköidä on ollut välillä kaupungilta vaikeaa saada ja epätietoisuus on kasvanut entisestään.

Asukkaiden tietoisuuden edistäminen kunnan päätöksenteosta ja sen vaikutuksista näinkin yksinkertaiseen asiaan kuin pysäköinninvalvonnan laajentamisesta ja sen vaikutuksista asukkaisiin vaatii Vantaalla kehittämistä. Siitäkin huolimatta, että vastuu auton pysäköimisestä oikein on aina auton kuljettajalla.  Kenenkään etu ei ole se, että asukkaat saavat pysäköintivirhesakkoja, asuinpaikan viihtyvyys laskee ja usko kaupungin vetovoimaan asuinpaikkakuntana on koetuksella.

Toivottavaa mielestäni olisi se, että pysäköintiongelmaan saadaan pidempikestoisia ratkaisuja ja asuinalueelle lisää turvallista tilaa pysäköidä oikein. Tätä ennen uudet liikennemerkit ohjaamaan asukkaiden pysäköintiä turvallisempaan ja kaikkia osapuolia paremmin palvelevaan suuntaan, ovat ele oikeaan suuntaan.

Minna Räsänen

Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa 6.5.2017

Vapaaehtoistoiminta Vantaalle kärkihankkeeksi

Vantaalla tehdään paljon vapaaehtoistyötä erilaisissa järjestöissä kuin myös osana kaupungin virallista organisaatiota kuten lastensuojelun tukihenkilötoiminnassa.

Olen toiminut Vantaan lastensuojelun vapaaehtoisena tukihenkilönä nyt muutaman vuoden ajan. Tällä hetkellä olen parhaillaan ala-astetta käyvän lapsen tukihenkilö.  Tapaamme noin pari kertaa kuukaudessa 2–4 tunnin ajan. Usein tapaamisemme sijoittuvat arki-iltoihin. Juttelemme, käymme uimassa, elokuvissa tai piirrämme. Kerromme kuulumisia ja puhumme asioista, jotka lapselle ovat tärkeitä.

Vantaan kaupunki tarjoaa vapaaehtoisille tukihenkilöille tukea ja koulutusta. Perehdytyksen jälkeen jokaisella vapaaehtoisella on mahdollisuus osallistua lisäkursseille ja tapahtumiin, joissa on vertaistukea saatavilla.

Olen kokenut vapaaehtoistoiminnan antoisana. Tapaamiset tukilapsen seurassa tuovat itselleni iloa, koska tunnen tekeväni jotain hyödyllistä. Vahvistusta tukihenkilön roolin tarpeellisuudesta lapsen tukijana on tullut esille myös lapsen perheen ja sosiaalitoimen kanssa järjestetyissä yhteisissä palavereissa. Kaikki osapuolet ovat olleet toimintatapaan tyytyväisiä. Myös lapsen kokemukset toiminnasta ovat olleet positiivisia.

Vapaaehtoistyön merkitystä ei välttämättä voida mitata suoraan rahassa, mutta se on aidosti merkityksellistä. Siksi sen vahvempaan koordinointiin ja toimintaedellytysten parantamiseen on panostettava. Vapaaehtoistyön hyötyjä on korostettava Vantaalla nykyistä paremmin ja niistä saatuja kokemuksia on osattava käyttää paremmin hyödyksi myös kaupungin normaalia palvelutuotantoa kehittäessä.

Mielestäni vantaalaisten vapaaehtoistoimijoiden yhteistyötä on tuettava. Tämän lisäksi vapaaehtoistoiminnan organisoinnin vahvistaminen tulisi ottaa yhdeksi vantaalaiseksi kärkihankkeeksi. Ilman vapaaehtoistyötä ja sen toimintakanavien selkeää johtamista, ei sen valtavaa yhteiskunnallista voimavaraa saada Vantaalla täysimääräisesti käyttöön.

Minna Räsänen, kuntavaaliehdokas, Vantaa SDP numerolla 21

Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa 29.3.2017

Ylpeys omasta asuinalueesta vahvistaa yhteenkuuluvuutta

Vantaalaisten osallisuutta omien asuinalueiden kehittämiseen on vahvistettava. Asuinalueen maineella on merkitystä asukkaille eli meille kaikille, mutta myös koko kaupungin imagolle.

Vantaan lähiöissä asuu ihmisiä, jotka ovat ylpeitä omasta asuinalueestaan. Vaikuttaa kuitenkin pahasti siltä, että tunnetut lähiöt kuten Hakunila, Länsimäki tai Koivukylä, ovat saaneet niin sanotusti huonon maineen. Vastaavasti osasta vantaalaisista asuinalueista puhutaan lehdistössä ”lintukotoina”.

Vantaalla on pyrittävä siihen, että jokainen kaupungin asuinaluekokonaisuus vahvistaa kuntalaisten yhteisöllisyyttä ja parantaa elämänlaatua. Tämä tehdään turvaamalla palvelut ja kehittämällä esimerkiksi ostoskeskusten yhteyteen enemmän toimitiloja järjestöille ja ihmisten käyttöön.

Yksi keskeinen vaikuttaja asuinalueiden imagoon on koulut. Toimivat ja hyvässä maineessa olevat koulut ovat vahvoja alueellista eriytymistä estäviä ja tasoittavia tekijöitä. Toisaalta koulujen eriarvoistuminen voi puolestaan nopeuttaa alueiden jakautumista entisestään hyvä- ja huonomaineisempiin alueisiin. Tämä on otettava Vantaalla entistä paremmin huomioon ja siksi on tärkeää, että Vantaalla tavoitellaan Suomen parasta peruskoulua ja, että jokaisesta koulusta pidetään huolta.

”Emme kaipaa Vantaalle lisää betonibunkkereita”. Näin minulle kommentoitiin, kun kerroin, että Vantaalle tarvitaan lisää asuntoja.  Olen samaa mieltä. Emme niin. Kukapa harmaista, tylsistä ja kolkoista rakennuksista välittäisi? Kun oikein haaveillaan ja haikaillaan, niin kukapa meistä ei mielellään asuisi palveluiden äärellä, vehreyden ympäröimänä ja ihmisten keskuudessa.  Ystäviä ja tuttuja olisi helppo kohdata lähiraitilla hymyssä suin ja naapurin ovikelloa uskaltaisi soittaa silloin, kun tarvitsee sokeria lainaan.

Niin sanotut vanhat lähiöt ja esimerkiksi niiden keskustat, eivät ole enää nykyajan vaatimustason mukaisia. Hiljentyviä ostoskeskuksia katsellessa on helppo naurahtaa ironisesti tehdylle kampanjalle ”Kukapa nyt Vantaalle muuttaisi” ja korjaamattoman katulampun väristessä yöpimeällä pohtia, mitä reittiä pääsee helpoiten kotiin.

Vantaalla ja lähiöissä on valtavasti käyttämätöntä potentiaalia. Siksi lähiöiden täydennysrakentamista on tehtävä tarkasti suunnitellen ja pitäen huolta, ettei asuinviihtyvyydestä tingitä.

Julkisesti tuetun ja sosiaalisen asuntotuotannon rajoittamista on voitava harkita niin sanottujen halvempien asuinalueiden asumismuotona. Tavoitteena on oltava kohtuuhintainen asuminen, jossa on monipuolisesti erilaisia asumisvaihtoehtoja tarjolla. Omistus- ja omakotitalorakentamista ja kaavoittamista on lisättävä entisestään asuinalueilla, joille aiemmin on kaavoitettu pääasiassa vuokra-asuntoja ja toisinpäin. Tämä edistää tasapainoista asukasrakennetta ja lisää näin ollen myös alueen viihtyvyyttä.

Tärkeätä on, että kaikki ihmisryhmät kokisivat asuinalueensa omakseen. Meille kaikille löytyy tilaa riippumatta uskonnosta, ihonväristä tai elämäntavasta. Silloin, kun asuinalue vastaa parhaiten ihmisten muuttuviin elämäntarpeisiin ja luo sosiaalisia verkostoja, edistetään kaikkien hyvinvointia.

Vantaalainen, joka tuntee asuinalueen omakseen, on useimmin myös kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista sekä ilmiöistä. Osallistumisen kynnys madaltuu ja postitiivisten asioiden vaikutuskehä alkaa toimia itse itseään tukien. Tätä meidän on tavoiteltava Vantaalla.

Minna Räsänen
ehdolla kuntavaaleissa Vantaalla numerolla 21

Kohti kevään vaaleja!

Onko sinullakin ollut joskus elämässäsi sellainen tunne, että kaikki ei ole aivan kohdallaan? Haluaisit muutosta, korjata vääryyden tai ratkaista ongelman? Tai joku asia on onnistunut niin hyvin, että tekisi mieli vain hymyillä kuin hangon keksi?

Huhtikuussa järjestetään kuntavaalit. Kunnissa päätetään jokaiselle meistä tärkeistä asioista. On kyseessä asuminen, terveydenhuolto, verotus tai vaikkapa kotiin vievä tie – jokaiseen näistä asioista vaikuttaa kunnissa tehtävät päätökset.

Politiikka tarkoittaa minulle väylää ja mahdollisuutta osallistua yhteiskuntaan ja vaikuttaa tärkeiksi kokemieni asioiden puolesta. Haluaisin olla mukana rakentamassa Vantaata, joka saa asukkaansa hymyilemään, innostumaan ja kokemaan ylpeyttä.

Äänestäminen on tapa, jolla politiikkaan vaikutetaan.

Teot, esitykset ja perehtyminen ovat välineitä, joilla politiikan tekijät, ihan tavalliset ihmiset, voivat muuttaa ympärillämme tapahtuvia asioita tai ilmiöitä.

Minä haluaisin, että Vantaalla asuvat ihmiset voisivat olla tyytyväisiä siihen millainen kotikaupunki heillä on. Arvostan itse Vantaalle muualta muuttaneena kohtuuhintaista asumista ja lähipalveluita. Seuraan huolestuneena keskustelua terveyskeskusjonojen pituuksista ja lastensuojelun ongelmista. Uskon vahvasti siihen, että lapsiin ja nuoriin panostaminen kannattaa. Tämä tehdään kouluissa, joissa laadukasta opetusta riittävillä resursseilla tehdään turvallisessa ja terveellisessä ympäristössä.

Matka on alussa, katsotaan mihin suuntaan Vantaata päädytään ensi tämän kevään aikana viemään.

Minna Räsänen