Julkaistu

Mistä saa palvelua?

Viihtyisä asuinympäristö on vireä, vihreä ja turvallinen. Sieltä löytyy asukkaiden eri elämäntilanteisiin sopivia palveluita. Ovat ne sitten kouluja, kirjastoja, liikuntapaikkoja tai terveysasemia.  Asumistyytyväisyyteen vaikuttaa myös se, löytyykö asuinalueelta oma ruokakauppa. Kaikilla ei ole autoa, joten on hyvä, että läheltä löytyy paikka, josta voi hakea maidot ja kiireisimmät ruokatarvikkeet nopeasti.

Viime viikolla tutustuin kiertoajelun merkeissä eri asuinalueisiin Vantaalla. Kiertoajelun aikana näin useampia vanhoja pieniä kaupparakennuksia, jotka oli muutettu toisiin tarkoituksiin tai odottivat hiljaisina, ehkä hiukan ränsistyneinäkin tulevaisuutta.  Näitä vanhoja kaupparakennuksia oli varsinkin omakotitalopainotteisilla asuinalueilla, joissa palvelut eivät muutenkaan ole saavutettavissa samoilla etäisyyksillä kotiovelta kuin suuremmissa keskuksissa kuten esimerkiksi Myyrmäessä tai Tikkurilassa.

Vanhat, ennen vireänä toimineet palvelualueet eli ”ostarit”, ovat Vantaalla useassa paikassa kehittämisen tarpeessa. Ruokaa ja juomaa ostarilta saattaa edelleen saada, mutta ruokakaupat palveluineen on vuosien aikana siirtyneet pois tai keskittyneet automatkan päässä oleviin kauppakeskuksiin. Pienet lähikaupat ovat lähes poistuneet näkyviltä ja yksi ihmiselle tärkeä palvelu on karannut pikkuhiljaa kauemmas kodista.

Asuinalueiden kauppapaikkoja voidaan määritellä kunnassa kaavoituksella ja rakentamisella. Eri asia on se, onko keskellä omakotitaloaluetta sijaitseva kauppapaikka tarpeeksi houkutteleva alan yrittäjille. Kaupan keskittyminen kauppakeskuksiin pienten kivijalka- tai kyläkauppojen sijaan on ilmeistä. Ja lähiöiden asukkaille se saattaa tarkoittaa sitä, että kauppamatka vaatii julkisen liikenteen tai oman auton käyttöä.

Lähikauppojen katoaminen on yksi osa palveluiden muutosta. Tätä muutosta on myös palveluiden digitalisaatio ja itsepalvelun kasvava määrä.  Nykyisin voin varata kirjastokorttini avulla kirjani suoraan kirjastoon ja lainata ne automaatista suoraan ilman henkilökohtaista palvelua. Matkalippuni voin tilata suoraan kännykkääni ja ostokseni kotiovelleni ilman henkilökohtaista palvelukokemusta.

Internet ja kännykkä, ne ovat avanneet maailmaan aivan uudenlaiseen palvelukulttuuriin, jonka herrana ja hidalgona toimin yhä useammin minä itse.  Näppärää ja nopeaa, ainakin silloin kun sovellukset, laitteet ja verkkoyhteydet toimivat moitteettomasti. Itsepalvelun lisääntyminen tuo paljon vapautta. Kääntöpuolena palveluiden vallankumoukselle voi kuitenkin olla tilanne, jossa kaivattu palvelu ei enää ole lainkaan saavutettavissa.

Mistä hakea nopeasti puuttuva sokeripaketti ilman automatkaa? Missä kohdata naapuria arjen pyörteissä yhtä helpolla tavalla kuin kassajonossa odotellessa henkilökohtaista palvelua? Vastaus on lähikauppa, eikö totta?

Näin ruskeasantalaisena voin olla iloinen omasta pienestä Ristipuron K-marketista. Lähikauppa, joka palvelee, ainakin vielä toistaiseksi, ilman itsepalvelukassoja. Sanotaan moi, kun seuraavan kerran kassajonossa nähdään!

Minna Räsänen

 

Julkaistu

Huolehditaan, ettei kukaan jää yksin

Lapsiperheiden köyhyys on Suomessa lisääntynyt. Asiasta on syytä puhua. Ja puhuttaessa on muistettava, että vanhempien toimeentuloon liittyvien haasteiden heikentäessä jo perheiden tavalliseen elämään liittyvää arkea, se vaikeuttaa lasten elämään myös oman kodin ulkopuolella.

Se, että perhe elää köyhyysrajan alapuolella ja kitkuttelee kuukaudesta toiseen pienillä tuloilla ei toki tarkoita, että lapsi eläisi ilman hoivaa tai rakkautta. On kuitenkin suurempi mahdollisuus siihen, että perheen köyhyys lisää riskiä eriarvoisuuden kokemusten lisääntymiseen. Ja jos näin käy, tai jos lapsi jää toistuvasti ilman elämyksiä tai mahdollisuuksia osallistua, voivat seuraukset olla musertavia.

Jos lapsi jää aina pois kavereiden kanssa vietettävistä retkistä tai syntymäpäiväjuhlista, voi tämä erilaisuus aiheuttaa kiusaamista, eristämistä ja vähättelyä lapsen ympärillä. Lapsen köyhyys voi pahimmillaan luoda esteitä ystävyydelle. Toisten erilaisuutta voi olla joskus vaikeaa ymmärtää. Ennakkoluuloista voi syntyä turhia pelkoja ja syyt kiusaamiseen voivat johtua vain väärän merkkisistä farkuista. Ja näinhän ei toki saisi olla.

Kouluilla ja päiväkodeilla on iso vaikutus lasten ja nuorten päivittäiseen elämään. Näin syyskauden alussa luodaan monissa koululuokissa ja päivähoitoryhmissä uusia ystävyyssuhteita. Ja aikuisilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, luodaanko kaikille lapsille tasapuoliset mahdollisuudet ystävystyä ja osallistua yhdessä järjestettävään toimintaan.

Onko kutsu tulla viettämään aikaa koulupäivän jälkeen tai tarhakavereiden syntymäpäiväjuhlille aidosti kaikille lapsille avoin? Toivoisin, että tätä pohdittaisiin silloin, kun suunnitelmia tehdään. Voisiko tänä syksynä syntymäpäiväkutsut viettääkin ilman kalliita lahjoja tai osallistumismaksuja elämyspuistoihin?

Mielestäni on hyvä miettiä sitä, kuinka meistä jokainen voi edistää sitä, että lapsille luodaan mahdollisimman esteetön tapa olla mukana ja osallistua. Samalla on hyvä varmistaa, ettei ketään kiusata ja, ettei kukaan jäisi yksin.

Minna Räsänen