Eilen maanantaina 4.3. Vantaan kaupunginvaltuuston kokouksessa käsiteltiin jälleen Hyvinvointikatsausta. Siitä käy ilmi se, kuinka vantaalaiset voivat.
Kiinnitin itse huomiota katsauksessa, kuinka työikäiset liikkuvat. Vantaalla panostetaan lasten- ja nuorten sekä eläkeläisten liikkumiseen, mutta kyllä työnikäisetkin tarvitsevat omia palveluja. Eikö vain? Ja kaikkien etu on se, että myös työikäiset ovat aktiivisia ja pitävät huolta itsestään liikunnalla, ovat ehkä vähän terveempiä plus antavat esimerkkiä omille lapsilleen.
Ohessa aiheesta pitämäni valtuustopuhe:
”Hyvät valtuutetut,
Puhunpa hetken itsestäni. Minä olen työikäinen, liikunnasta syrjäytynyt nainen. Olen näiden meille esitettyjen hyvinvointi- ja liikunta -raporttien mukaan huolestuttava ilmiö, johon on tartuttava.
Minua ei liikuta mikään. Sykkeeni vapaa-ajalla saa nousemaan varmaankin vain nämä valtuuston kokoukset silloin kun politiikkaa väännetään. Vaikka työikäisille järjestetään Vantaalla yli 50 liikuntakurssia viikoittain, eivät ne ole minua kohdanneet. Ja väitän, että meitä väliinputoajia on muitakin.
Tähän ongelmaan on mielestäni tartuttava. Liikunnalla ja terveydellä on selkeä yhteys. Liikkumattomuus altistaa sairauksille. Ja kyllä, tunnistan tässäkin itseni. Ylipaino on riski itsessään ja tuki- ja liikuntaelinsairaudet varmastikin odottavat oven takana, puhumattakaan diabetesriskistä. Tällä hetkellä maksan vielä veroja Vantaalle, mutta jos terveys prakaa, jää sekin vähemmälle. Tämäkin on yksi syy, miksi meidän on panostettava työikäisten liikuntaharrastusten ja tottumusten tukemiseen. Me tarvitaan liikkuvia työikäisiä, koska he ovat terveitä veronmaksajia plus tulevaisuudessa he ovat entistä terveempiä senioreita.
Aikuisten, työikäisten liikunnan harrastamisen on oltava helposti saavutettavaa. Uskallan väittää, että nykyisessä 24/7 yhteiskunnassa, jossa työpäivät venyvät kellon ympäri tai työtunnit ovat hajallaan pitkin päivää, ohjattua matalan kynnyksen erilaisia liikuntamahdollisuuksia pitäisi olla tarjolla lähellä, nopeasti, ilman sitoutumispakkoa tai seurajäsenyyttä sekä mahdollisimman monipuolisesti kellon eri aikoina.
Lisäksi työikäisten liikuntatarjonnassa olisi otettava huomioon myös äidit ja isät, jotka viettävät kotona aikaa pienten lasten kanssa vanhempainvapailla. Kuinka paljon näistä jo nyt yli 50 viikoittaisesta työikäisten liikuntakurssista on niitä kursseja, joihin pienen piltin voi ottaa mukaan? Äidin ja isän näkeminen liikkumassa antaa varmasti myös lapselle kuvaa sen tärkeydestä ja voi sytyttää liikuntainnostuksen.
On mielestäni todella hyvä, että Vantaalla lasten ja ikäihmisten liikkumiseen aktivoidaan ja panostetaan. Sen lisäksi nämä meille tänään esitellyt raportit antavat aihetta sille, että nyt on syytä tarttua meidän työikäisten, liikunnasta syrjäytyneiden henkilöiden aktivointiin. Siksi toivon, että Vantaan toiminnan painopisteissä pohdittaisiin tulevaisuudessa entistä enemmän myös sitä, mikä liikuttaa työikäistä vantaalaista ja kuinka ehkäistään liikunnasta syrjäytymistä.
Kiitos!”
Minna Räsänen