Kesäloman hinta

Kesään yhdistyy vesisateen ja kylmän lisäksi monissa suomalaisissa kodeissa lomailua ja kesälomasuunnitelmien laadintaa. Ja usein suunnitelmien toteuttamiseen, vaikka ne eivät olisi edes kovin suuria, vaaditaan rahaa ja aikaa.

Näin juhannuksen jälkeen ja lomakauden ollessa kuumimmillaan on lehtien palstoilta kirjoiteltu suomalaisten lomabudjeteista. Suomalaiset aikovat asiaa tutkineen LähiTapiolan mukaan käyttää kesälomallaan keskimäärin 1120 euroa.

Summa vaikuttaa mielestäni suurelta. Uskon, että monet tekevät lomansa varmasti paljon pienemmilläkin summilla. Puhumattakaan, että lomapalkka kulutetaan monissa kodeissa helposti ihan perustarpeisiin kuten elämiseen, ruokaan ja asumiseen. Lomaan ei välttämättä jää sen yhtään enempää ”extraa” kuin muutenkaan.

Itsekin vertailin tällä viikolla hotellihintoja, elämyspuistorannekkeita, kylpylöitä ja juna- ja bussivaihtoehtoja toiselle paikkakunnalle.

Elämyspuistoranneke lapselle maksaa noin 40 euroa. Hotelliyön sesonkiaikaan saa hyvällä tuurilla 100 eurolla ketjuhotellissa. Kylpylähotelliyöpyminen onkin jo eri juttu (tarkistin 200 euroa!), mutta onneksi päivälippuja vesipuistoihin on olemassa. Reilulla 20 eurolla pääsee polskimaan, jos järvivedet ovat vielä liian kylmiä (ja minulle ne vielä ovat!).

Totesin, että olen onnekas, koska voin toteuttaa kesäsuunnitelmiani ja lähteä hotellimatkalle Turkuun. Moni ei voi.

Helposti lomailuun yhdistettävät asiat ovat monille liian kalliita. Lomailu ei siis aina ole pelkästään iloa, aurinkoa ja yhteisiä hetkiä. Loma voi joskus olla jopa normaaliin verrattuna taloudellisesti ja ajallisesti erityisen haastavaa aikaa.

Koulujen loma-aika voi etelänlomien sijaan tarkoittaa lapselle entistä yksinäisempiä päiviä vanhempien ollessa töissä. Vapaapäiviä, jolloin ei ole mitään tekemistä, koska kaverit ovat lomareissuilla, leireillä tai sukuloimassa. Viikkoja, jolloin päiväsaikaan lämmin ruoka ei ole mahdollista, koska arkena vain kouluruokailu sen mahdollistaa.

Kesäloma-ajat vaativat vanhemmilta aivojumppaa, kun perheen pienempien aikatauluja yritetään sovittaa mummoloiden, ystävien ja leirien kanssa yhteen. Aikatauluja laaditaan, jotta päivät eivät kävisi liian pitkiksi ja olo yksinäiseksi ilman aikuisten turvaa ja ohjattua toimintaa. Tämän kaiken järjestely saattaa tarkoittaa sitä, että aikuiset lomailevat lasten kanssa perätysten ja koko perheen yhteinen loma ei ikinä pääse toteutumaan. Tältä näkökannalta yhteiskunnan tarjoamat puitteet ja työelämän vaatimukset saattavat heikentää perheiden hyvinvointia ja yksilöiden jaksamista.

Yhdeksi lomailusesongin varjopuolia vähentäväksi pieneksi teoksi suosittelenkin nyt allekirjoittamaan Vantaalla vireillä olevan kuntalaisaloitteen. Aloite pyrkii edistämään maksuttoman leikkipaikkaruokailun ja ohjatun toiminnan palauttamista Vantaalle jo ensi kesäksi. Tulevia vantaalaisten lasten ja perheiden kesälomia ajatellen tämä voisi toteutuessaan olla huippu juttu!

Minna Räsänen

Aloite maksuttoman leikkipuistoruokailun ja ohjatun toiminnan palauttamiseksi Vantaan leikkipuistoihin

 

Koulutuspaikka jatko-opintoihin ehkäisee syrjäytymistä

Tällä viikolla monet tänä keväänä peruskoulun päättäneet nuoret ovat saaneet tietoja jatko-opiskelupaikoista. Iloisten uutisten joukkoon mahtuu myös pettymyksiä. Kaikki eivät pääse haluamaansa jatko-opiskelupaikkaan ja tuhansia nuoria jää vuosittain ilman selkeää suunnitelmaan siitä, miten tästä eteenpäin.

Peruskoulun päättyminen on iso muutos nuoren elämässä. Jos opiskelupaikan ovet eivät seuraavalle syksylle syystä tai toisesta avaudu, on pahimmillaan uhkana tippuminen yhteiskunnasta ja kavereiden kelkasta.

Peruskoulusta toiselle asteelle siirtyminen on tärkeä nivelvaihe nuorelle. Sen epäonnistuessa voidaan syitä löytää ennemmin yhteiskunnasta, ei nuoresta. Koulutusleikkaukset tai liian vähäiset resurssit esimerkiksi opintojenohjauksessa, eivät edesauta epävarman nuoren uravalintoja.  Viime vuonna joka kymmenes nuori jäi ilman lukio- tai ammattikoulupaikkaa.

Se on paljon se.

Peruskoulun jälkeisen opiskelupaikan merkitys nuoren koko elämään ja tulevaisuuteen on suuri. Jos opiskelupaikka ei toteudu, on mahdollisuus syrjäytyä suurempi kuin nuorella, joka jatkokoulutuspaikan on saanut.  Jos tauko peruskoulun ja jatkokoulutuksen jälkeisen opiskelun aloittamisen välillä kasvaa vuosikausien pituisiksi, voi uhkana olla, että nuori jää kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tämänkaltaisten esimerkkitilanteiden ennaltaehkäisy on tarpeen. Meillä ole varaa menettää yhtään vantaalaista nuorta teille tietämättömille.

Vantaalla nuorille on tarjolla useita erilaisia jatko-opiskelupaikkoja. Lukion ja ammatillisen oppilaitoksen lisäksi tarjolla on lisäopetusta ja valmistavaa koulutusta sekä työpajatoimintaa. Näiden palveluiden laatuun ja määrään voidaan kunnassa vaikuttaa poliittisella päätöksenteolla.  Syrjäytymisen ehkäisy ja siihen käytettävät panostukset ovat arvovalintoja.

Estettäessä sitä, ettei yksikää nuori vain huku tilastoihin on vahvistettava lasten ja nuorten palveluita. Ja nyt on varmistettava, että esimerkiksi tämän vuoden yhteishaussa ilman opiskelupaikkaa jäävat vantaalaisnuoret otetaan kiinni ja huolehditaan, että tukea ja turvaa on saatavilla.

Jos tiedät vantaalaisen nuoren, joka jäi ilman opiskelupaikkaa, voit etsiä apuja ja neuvoja tilanteeseen muun muassa Vantaan kaupungin verkkosivuilta. Suosittelen tutustumaan ja tarpeen vaatiessa toimimaan heti nuoren tulevaisuuden vuoksi.

Minna Räsänen

 

Vantaan valtuusto 12.6.2017

Valtuustopuheeni:

Arvoisat kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, valtuutetut

Täytyy sanoa, että näin ensimmäisen kauden valtuutettuna ja heti ensimmäisessä kokouksessa on mielenkiintoista päästä käsiksi jo yhteen tärkeimmistä asioista eli tulevan vuoden talousarvioon sen kehyksen myötä.

Viime valtuustokaudella toteutettu talouden tasapainottamis- ja velkaohjelma ei näyttäytynyt aina vantaalaiselle asukkaalle täysin ymmärrettävinä päätöksinä. Tämä ikuinen kuntatalouden ja samalla myös kuntapoliitikon ongelmahan on se, että mihin ne kaupungin rahat suunnataan.

Tähän liittyen on mielestäni hyvä, että valtaosa tässä valtuustossa vaikuttavista valtuustoryhmistä on löytänyt yhteisymmärryksen keskeisimpien talouslinjausten osalta. Mielestäni on hyvä, että talouden realiteetit on nostettu jo nyt pöydälle ja, että niihin keskitytään vakavasti jo valtuustokauden alusta.

Liittyen vuoden 2018 talousarvion kehykseen ja sitovien tavoitteiden esityksiin sekä niiden jatkovalmisteluun haluaisin nostaa muutaman asian esille tämän valtuustosalin kautta.

Meille jokaiselle tuli loppuviikosta sähköpostiin uutiskirje Vantaan tilastopalveluista, jossa esiteltiin muun muassa kaupungin väestörakenteen muutoksia ja kuntavaalien äänestysdataa. Jo pelkästään näistä tilastoista voidaan lukea tuloksia Vantaallakin lisääntyvästä eriarvoistumiskehityksestä.

Meillä on asuinalueita, joissa äänestysprosentit kuntavaaleissa jäivät huomattavasti toisia asuinalueita pienemmiksi.  Ja meillä on päiväkoteja ja kouluja, joissa esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten lasten osuus on 50 tai peräti 60 prosenttia. Segregaatio on todellisuutta ja sitä ei voida jättää huomioimatta poliittisessa päätöksenteossa eikä tulevia talousratkaisuja tehdessä.

Meillä on rikkaita, meillä on köyhiä, meillä on kantaväestöä ja maahanmuuttajia, täällä syntyneitä ja tänne muualta muuttaneita ja näyttää siltä, että kaikki nämä ryhmät eriytyvät enemmän ja enemmän omille asuinalueilleen.

Meidän on pakko ottaa entistä enemmän kantaa alueelliseen eriytymiseen ja vaikutettava kaupunkisuunnittelun ohella vahvasti asunto- ja koulutuspolitiikassa siten, että eriarvoistumiskehitystä hidastetaan, ennaltaehkäistään ja jo syntyneitä vinoutumia korjataan.  Palveluiden keskittäminen sinne, missä niille on erityinen tarve, ehkäisee tehokkaasti syrjäytymistä ja sosiaalista segregaatiota.

Hyvät valtuutetut

Parempi- ja huono-osaisten tai etnisten ryhmien keskittyminen samoille asuinalueille ei voi pidemmän päälle olla kestävää kaupunkipolitiikkaa. Eikä se lisää Vantaan kaupungin elinvoimaa. Siksi asumismuotojen moninaisuuden lisäämisen on oltava ensisijaista.

Ja meidän on valtuutettuina osoitettava tässä esimerkkiä poliittisissa päätöksissämme – NIMBY -ajattelulle ei voida antaa sijaa vaan meidän on nähtävä kokonaisuus ja perustettava päätöksemme siihen.

Asuinalueiden viihtyvyyteen on panostettava. Uusien ja kehittyvien asuinalueiden kuten Aviapoliksen ja Kivistön ohella meidän on kehitettävä vanhoja lähiöitä suunnitelmallisesti. Koulujen ja rakennusten rappeutumista on estettävä peruskorjaamalla niitä ahkerasti.

Kenenkään lapsen etu ei ole se, että hän käy koulua, jossa pihakivet heiluvat ja seinätiilet murenevat tai, koulun alueesta kertova infotaulu on nähnyt parhaimmat päivänsä joskus 90-luvulla.  Nämä kuulostavat suhteellisen pieniltä asioilta, mutta kun näitä on paljon ja ne kasaantuvat, niillä on suurempi merkitys kuin mitä voimme kuvitella.

Osaltaan asuinalueiden eriytymiskehityksestä kertoviin huolestuttaviin piiriteisiin voidaan liittää myös alueelta tulevat lastensuojeluilmoitukset. Jos haluamme vähentää eriytymiskehitystä, on lapsista ja nuorista huolehtiminen isossa roolissa.

Kuten strategisten sitovien tavoitteiden esityksissä olikin, on kuntalaisten osallisuuden ja vuorovaikutuksellisuuden kehittäminen pidettävä vahvasti mukana. Tämä on mielestäni hyvä. Yksi tätä tavoitetta tukeva asia ja ennaltaehkäisevä toimintatapa voisi olla Vantaan kaupungin lastensuojelun tukihenkilötoiminnan vahvistaminen. Lasten hyvinvoinnin eteen on tehtävä panostuksia.

Vantaan lastensuojelun tukihenkilöinä, eli siis tavallisina asukkaina, jotka haluavat tehdä vapaaehtoistoimintaa, on tällä hetkellä 22 henkilöä ja tukiperheinä 64 perhettä. Yhteensä nämä vapaaehtoiset tukihenkilöt vaikuttavat 126 lapsen elämään. Vertailun vuoksi, Helsingissä tukihenkilöitä on peräti 240 henkilöä.

Mielestäni on mielenkiintoista, että kaupunkien väliset erot tukihenkilötoiminnassa mukana olevista vapaaehtoisista on näin suuri. En jaksa uskoa sitä, että vantaalaiset olisivat jotenkin ”laiskempia” osallistumaan tämän kaltaiseen toimintaan. Pahoin pelkään, ettei toiminnasta vain tiedetä tarpeeksi.  Siksi tässä on mielestäni yksi kehittämiskohde; tiedon ja vuorovaikutuksen lisääminen kaupungin tarjoamista mahdollisuuksista vaikuttaa oman asuinalueen viihtyvyyteen kuin myös asukkaiden, esimerkiksi lasten, elämään.

Mielestäni asuinalueilla asukkaiden osallisuutta on edistettävä ja turvallisuudentunnetta lisättävä – Ja tämä meidän on tehtävä yhdessä asukkaiden kanssa. Ja toivon, että toimintamallien suunnittelemisessa ja tulevan vuoden talousarvion laadintatyössä uskalletaan olla aiempaa rohkeampia kokeilemaan uusia tapoja osallisuuden lisäämiseen olemassa olevin taloudellisin reunaehdoin, ja pohtia koko kaupungin organisaatiossa aidosti sitä, kuinka pystymme edistämään parhaiten vantaalaisten elämää.

Kiitos.

Minna Räsänen

Ei oppi ojaan kaada – onnea valmistuneille!

Huomenna lauantaina useat koululaiset päättävät peruskoulunsa ja abiturientit lukionsa. Useat nuoret aikuiset saavat todistuksen pätevyydestään eri ammattialoille; lähihoitajat, autonasentajat, puutarhurit, kokit ja parturi-kampaajat. Sankarit, joilla kaikilla on takana opintoviikkoja, työssäoppimisia, näyttöharjoituksia ja tuhansia tunteja ammattitaidon kerryttämistä kirjoista pänttäämällä ja käytännön harjoituksia tekemällä.

Olen etuoikeutettu. Olen saanut syntyä Suomeen, jossa olen saanut nauttia laadukkaasta opetuksesta päiväkoti-ikäisestä parikymppiseksi nuoreksi. Peruskoulussa luotiin pohja ammatillisiin opintoihin ja merkonomiksi opiskelun ohella pystyin samalla suorittamaan myös lukion ja ylioppilastutkinnon.

Ja kaikki tämä, opetus ja sivistys, lisäpätevyyden ja ammattitaitojen oppiminen on tarjottu ilmaiseksi ilman lukukausimaksuja.

Koulutusjärjestelmämme on ollut ja on avain ihmisten menestymiseen ja onnistumiseen. Se luo pohjaa jokaiselle meistä yksilönä ja kehittää koko yhteiskuntaa vähentämällä eriarvoisuutta.

Maailman muuttuessa myös koulutusjärjestelmämme on pystyttävä uudistumaan. Näiden vaatimusten edessä on huolehdittava siitä, että tutkintojen laajuus ja laatu vastaavat tulevaisuuden tarpeisiin. Tulevaisuudessa ihmisellä voi olla monta ammattia ja useita uria. Moniosaamisen merkitys kasvaa. Siksi koulutuksen ja oppimisen paikoista säästämällä, kiristämällä tai leikkaamalla ei suomalaisen yhteiskunnan rakenteita vahvisteta. Sen sijaan väylät ja rakenteet elinikäisen oppimisen tueksi on saatava toimimaan saumattomasti tutkintojen välillä yhteen. Uskon, että opetuksen laatu korostuu tulevaisuudessa entistä enemmän. Meidän on tavoiteltava entistä korkeampaa koulutustasoa, vankempaa ammattitaitoa ja koulutukseen ja kouluttautumiseen innostavaa ilmapiiriä.

Valmistuin ammattiin 14 vuotta sitten. 14 vuodessa ammatillisen koulutuksen arvostus on noussut, eikä ”amikseen” enää mene kuka tahansa. Ammatillisen koulutuksen vetovoimasta kertoo ammattiin valmistuvien valtaisa määrä tänäkin keväänä – hatunnoston paikka, vaikkei nimilistoja iltapäivälehdissä julkaistakaan. Yhä useammin ammatillinen tutkinto on väylä myös jatko-opintoihin korkea-asteelle ja ammattitaitoiset työmiehet ja -naiset löytävät paikkansa työelämässä ja kouluttautuvat sen ohella lisää – kuten minäkin.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän ansiosta olen pystynyt hankkimaan itselleni AMK-tutkinnon töiden ohessa. Sen tutkinnon myötä myös yliopiston ovet avautuivat minulle ensimmäisen kerran.

Uusien asioiden oppiminen avaa maailmaa ja näkemyksiä.  Siksi jokaisella oppilaalla ja opiskelijalla on syytä juhlaan silloin, kun yksi elinikäisen oppimisen etapeista on saavutettu ja valmistumisen viimeinen askel, todistus käteen ojennettu.

Onnittelut kaikille tänä keväänä valmistuville ja opintiensä eri koulutusasteissa päättäville!

Minna Räsänen