Pysyvätkö asukkaat mukana Vantaan kasvussa?

Ohessa eilen maanantaina 9.4.2018 Vantaan kaupunginvaltuustossa pitämäni puheenvuoro Kulleropuiston asemakaavan päätöskäsittelyssä.

Aiemmat kirjoitukseni aiheeseen liittyen löytyvät:
Vantaata on suunniteltava ja rakennettava yhteistyöllä
Arjen politiikkaa lautakuntatyössä
Osallisuus on tunne, ei vain sanoja paperilla

Arvoisa puheenjohtaja ja valtuustokollegat,

Kulleropuiston kaava on mielestäni oiva esimerkki siitä, miten Vantaa kasvaa ja tiivistyy jatkuvasti. Se on samalla esimerkki siitä, kuinka täällä asuvat ihmiset tämän kaupungin kasvamisen kokevat. Osa pitää hyvänä ja osa ei. Ja fakta on myös se, että iso osa vantaalaisista on täysin hiljaa tässä kokonaisuudessa.

Valtuutettuna minun on kyseenalaistettava sitä, että millä hinnalla tämä kaupungin kasvu tapahtuu. Voimmeko aidosti sanoa luovamme tulevaisuuden kaupunkia ihmisiä varten? Tässä kasvamisen huumassa, onnistummeko oikeasti kuuntelemaan asukkaiden ääntä ja toteuttamaan siitä kumpuavia toiveita poliittiset ja talouden reunaehdot huomioon ottaen viisaasti?

Uskon itse, että Vantaan vetovoimaa ja täällä asuvien ihmisten viihtymistä voidaan parantaa ja kehittää vain huolehtimalla, että Vantaa kasvaa fiksusti ja asukkaiden ääntä aidosti ymmärtäen.

Kulleropuiston asemakaavan osalta minun on pakko tuoda tässä salissa esille epäilykseni siitä, onnistuimmeko vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä asukkaiden kanssa kaavan suunnitteluvaiheessa. Ja tähän peilaten on mielestäni aiheellista myös kysyä, että onko päätös rakentaa juuri näin, kuten asemakaavassa on esitelty, nyt viisasta ja fiksua.

”Kulleropuiston asemakaavan osalta alueen asukkaiden aktiivisuus ja halu vaikuttaa oman asuinalueen kehittymiseen on ollut ilmeistä”

Kulleropuiston asemakaavan osalta alueen asukkaiden aktiivisuus ja halu vaikuttaa oman asuinalueen kehittymiseen on ollut ilmeistä. On mielestäni harmittavaa, että tunne aidosta osallistumisesta ja mielipiteiden huomioonottamisesta ei kuitenkaan heidän keskuudessaan ole tämän vahvempi.

Kysynkin siis, olemmeko mahdollisesti luomassa ihmisille toimivan asuinympäristö sijasta kaupunkia, jossa etusijalle menevätkin esimerkiksi yksityisten sijoittajien toiveet tulevista rakennus- ja sijoituskohteista?

Suunnittelemmeko ja rakennammeko Vantaalle ihmisille koteja, joissa viihtyä ja, joissa juurtua Vantaaseen. Vai valitsemmeko helpon tien ja pystytämme entistä kiireemmin sijoittajille tarkoitettuja helppoja portaita rahalliseen menestykseen? Haluammeko me täällä valtuustossa, että ihmiset viihtyvät Vantaalla, vai edistämmekö sitä, että ihmiset elävät täällä vain olosuhteiden pakosta?

Samaan aikaan, kun näitä kaupungissa luotuja yhteisiä kasvun tavoitteita on kaupunkisuunnittelussa toteutettu, myös tämän asemakaavan osalta, me täällä valtuustossa puhumme paljon siitä, että osallisuus on tärkeä osa vantaalaisuutta. Olemmehan hyväksyneet myös erillisen toimintamallin siihen, kuinka asukasvaikuttamista tulisi osallistuvassa Vantaassa toteuttaa.

Asukkaiden aktiivisuus ja panos Vantaan rakentamisessa on arvokasta.  Meidän on päästävä askel eteenpäin pelkistä suunnitelmista ja lakisääteisen vuorovaikutuksen toteuttamisesta siihen, että asukkaat oikeasti ymmärtävät, mitä täällä kaupungissa tapahtuu. Ja, että heille vahvistuisi tunne siitä, että yhteistyöllä tätä kaupunkia rakennetaan.

Kulleropuiston asemakaava toteuttaa varmasti kaupungille tärkeitä, myös numerollisia tavoitteita. Mutta entäpä alueella asuvien ihmisten kokemukset ja mielipiteet sekä esille tuodut huolenaiheet? Minulla on tunne siitä, että alueen aktiiviset asukkaat ovat jääneet vaille vastauksia esittämiinsä kysymyksiin ja siihen, miksi asemakaava on tämänlaisena meillä valtuustossa päätettävänä. Ja se on mielestäni esimerkki siitä, että me olemme epäonnistuneet tämän kyseisen kaavan valmistelussa.

Valitettavasti näin.

Kiitos.

Minna Räsänen, kaupunginvaltuutettu, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen (sd)

 

Osallisuus on tunne, ei vain sanoja paperilla

Vantaan kaupunginvaltuusto käsittelee ensi maanantaina Osallistuva Vantaa –mallia, joka on osa kaupungin strategiaa. Mallin tavoitteena on lisätä osallisuutta ja tarjota asukkaille erilaisia tapoja ja tilaisuuksia ottaa osaa kaupungin päätöksentekoon ja edistää sekä tukea demokratiaa.  Tavoite on hieno ja päämäärä tärkeä – käytännön onnistumiseen on vain panostettava lujasti.

Kuntalaissa on todettu, että kunnan asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Lakikirjaus ja sen pohjalta toteutetut mallit eivät kuitenkaan riitä, jos päätöksentekoa ei osata tuoda esille ihmisiä kiinnostavalla tavalla.  Nyt onkin tärkeää Vantaalla pohtia sitä, kuinka vuorovaikutusta ja tunnetta siitä, että voi oikeasti vaikuttaa, pystytään parhaiten luomaan.

Osallisuus on paljon muutakin kuin sanoja paperilla – se on selvää. Mielestäni tärkeintä on se, kuinka voimme Vantaallakin luoda tilanteita, joissa kuka tahansa meistä asukkaista voi tuntea yhteisöllisyyttä ja mukanaoloa sekä saada omat mielipiteensä kuuluviin. Ehkäpä vielä sillä tavoin, että osallistumistilanne on mukava, miellyttävä ja siitä jää olo, että haluaa tulla toisenkin kerran. Jos onnistumme tässä, onnistumme myös osattomuuden, eriarvoisuuden ja tyytymättömyyden torumisessa.

Olen osallistunut itse muutamaan tilaisuuteen, joissa kaupunki on kerännyt mielipiteitä asukkailta mm. kaavoituksesta tai asuinalueen turvallisuuteen liittyen. Esimerkiksi viime viikkoinen Koivukylän valaistuskävely on mielestäni oiva esimerkki siitä, kuinka kaupungin rakenteet tulevat tutuksi ja asukkaiden mielipiteet kuuluksi.

Minua kuitenkin huolettaa se, kuinka näiden kaikkien Vantaallakin järjestettyjen tilaisuuksien palaute ja ja niissä esitetyt mielipiteet päätyvät eteenpäin. Tai saadaanko niiden pohjalta tehtyä asukkaiden näköisiä ratkaisuesityksiä kaupungin päätöksentekoon ja esimerkiksi lautakuntatyöskentelyyn? Äänestysnapin painamisella on valtuustosalissa iso merkitys niihin asioihin, joita tapahtuu ihan lähellä asukkaiden arkea.   Jotta näitä arjen asioita voidaan parhaiten edistää, kasvaa viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitys entisestään. Tiedonsaanti asukkaille on tehtävä helpoksi ja osallistumistavat nopeammiksi.

Vuorovaikutuksen on oltava aktiivista ja reagoivaa kaupungin ja asukkaiden välillä koko ajan. Mieluiten vielä toteutettuna helpolla tavalla ja niin, että osallistuminen on myös kevyesti ja matalalla kynnyksellä mahdollista. Tähän erilaiset digitaaliset menetelmät tarjoavat useita ratkaisuja; tietoa ja palautetta voidaan kerätä helposti ja palveluita parantaa sekä nopeuttaa. Emme kuitenkaan voi unohtaa kasvokkain tapahtuvaa mielipiteiden vaihtoa. Palautetta ei voi kerätä yksin koneilla tai osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kasvattaa vain verkossa.

Osallistuva Vantaa -malli on mielestäni hyvä pohja prosessille, jota kotikaupungissamme on hyvä toteuttaa. Meidän on pidettävä huolta ja myös vaadittava, että osallisuuden edistämisen idean on yllettävä asukkaiden lisäksi myös jokaiseen kaupungissa tehtävään työprosessiin. Silloin se ei jää irralliseksi ja ulkopuoliseksi todellisuudesta eikä kuilu strategian ja käytännön toimien välillä kasva. Jos näin ei käy, on uhkana mielestäni se, että hyvätkin ideat tai suunnitelmat jäävät lopulta ilman todellista vaikutusta. Väitän, että itse kunkin mielenkiinto lopahtaa, jos toistuvasti kokee, etteivät asiat etene. Silloin tavoite osallisuuden edistämisestä voi hienoista malleista huolimatta jäädä vain näennäiseksi.

Minna Räsänen
kaupunginvaltuutettu

Riittävät pysäköintimahdollisuudet lisäävät asuinviihtyvyyttä ja turvallisuutta

Kaupunkialueella pysäköiminen on usein rajallisista pysäköintimahdollisuuksista johtuen haasteellista. Tämän tilanteen ovat viime viikkoina kokeneet useat ruskeasantalaiset, jotka ovat saaneet monia pysäköintivirhesakkoja.

Virheellinen pysäköinti on johtunut siitä, että pysäköintitilaa on alueella rajatusti. Siksi ajan saatossa tilanne on johtanut siihen, että asukkaat ovat saattaneet pysäköidä vuosienkin ajan virheellisesti, lopulta sitä edes itse tiedostamatta nk. vakiintuneen tavan mukaan.

Vantaan kaupungin pysäköinninvalvonnalle osoitetut lisäresurssit ovat nyt mahdollistaneet aiempaa laajemman pysäköinninvalvonnan toteuttamisen Vantaalla. Tämä muutos on Ruskeasannassa tarkoittanut sitä, pysäköintivirhemaksuja on annettu alueilla, jossa sitä ei ole tapahtunut ”miesmuistiin”.

Pysäköinninvalvonnalla on oma tehtävänsä asuinalueiden asuinviihtyvyyden ja turvallisuuden edistämisessä ja mielestäni on hyvä, että sitä voidaan nykyresurssein toteuttaa paremmin. Ruskeasannassa on kuitenkin monia alueita, joissa pysäköintimahdollisuudet ovat rajalliset eikä merkittyä, turvallista paikkaa pysäköidä ole saatavilla kodin lähellä. Siksi olisi tärkeää, että alueen pysäköintimahdollisuuksia lisättäisiin. Pysäköintipaikkojen saatavuus läheltä omaa kotia on avainasemassa asuinviihtyvyydessä. Useissa perheissä autot ovat ainakin toistaiseksi välttämätön kulkuväline. Lisäksi selkeästi merkittyjen pysäköintipaikkojen saatavuus lisää liikenneturvallisuutta ja myös edistää asukkaiden tietoisuutta oikeanlaisesta pysäköinnistä.

Tämä niin sanottu Ruskeasannan parkkipaikkakapina on mielestäni oiva esimerkki asukasaktiivisuudesta ja kaupungin organisaation keskusteluyhteyden tiivistämisen tarpeesta.  Yllättävä muutos pysäköinninvalvonnassa ja sen perusteissa ovat aiheuttaneet asukkaissa hämmennystä ja närkästystä, johtaen välittömiin yhteydenottoihin kaupungille. Tietoa sallituista paikoista pysäköidä on ollut välillä kaupungilta vaikeaa saada ja epätietoisuus on kasvanut entisestään.

Asukkaiden tietoisuuden edistäminen kunnan päätöksenteosta ja sen vaikutuksista näinkin yksinkertaiseen asiaan kuin pysäköinninvalvonnan laajentamisesta ja sen vaikutuksista asukkaisiin vaatii Vantaalla kehittämistä. Siitäkin huolimatta, että vastuu auton pysäköimisestä oikein on aina auton kuljettajalla.  Kenenkään etu ei ole se, että asukkaat saavat pysäköintivirhesakkoja, asuinpaikan viihtyvyys laskee ja usko kaupungin vetovoimaan asuinpaikkakuntana on koetuksella.

Toivottavaa mielestäni olisi se, että pysäköintiongelmaan saadaan pidempikestoisia ratkaisuja ja asuinalueelle lisää turvallista tilaa pysäköidä oikein. Tätä ennen uudet liikennemerkit ohjaamaan asukkaiden pysäköintiä turvallisempaan ja kaikkia osapuolia paremmin palvelevaan suuntaan, ovat ele oikeaan suuntaan.

Minna Räsänen

Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa 6.5.2017