Vantaata on suunniteltava ja rakennettava yhteistyöllä

Vantaa suurenee vauhdilla. Uusien asuinalueiden luomisen ja kehittämisen lisäksi myös vanhemmilla asuinalueilla ja kaupunkikeskustoissa on jo selkeästi nähtävillä vahvaa tiivistämisrakentamista.  Tämä näkyy ja tulee näkymään entistä korkeimpina kerrostaloina, luultavasti pahenevina pysäköintiongelmina ja, että pientaloalueet muuttavat luonnettaan entistä monipuolisemmiksi asuinalueiksi. Kaupunkikeskustat kasvavat entisestään ja radanvarteen sekä liikenteen pääväylien varrelle pyritään entistä hanakammin löytämään tilaa tornitaloille ja ihmisille.

Lähtökohdat ja strategiset linjaukset kaupungin kasvuun ja millaisessa asuinympäristössä tulevaisuudessa asumme löytyvät politiikasta ja siitä, millaista asunto- ja maankäyttöä kaupungissamme toteutetaan.  Jotta Vantaan vetovoima ja sitä kautta myös asukkaille toteutetut palvelut ja hyvinvoinnin edellytykset voidaan säilyttää, on pidettävä huolta siitä, että Vantaa kasvaa fiksusti ja asukkaiden ääntä kuunnellen sekä ymmärtäen.

Vantaan Sanomissa (10.2) Hiekkaharjun omakotitaloyhdistyksen puheenjohtaja Robert Kullström ilmaisi huolensa siitä, toteutuuko asukkaiden mielipiteiden kuuleminen kaava-asioissa oikeasti. Kullström nosti mielestäni esille tärkeän kuntalaisten osallisuuteen ja vaikutusmahdollisuuksiin vahvasti liittyvän asian. Pelkästään mielipiteen kuuleminen ja ylös kirjaaminen ei luo tunnetta siitä, että esille nostetut asiat tulisivat huomioiduksi tai ymmärretyksi.

Tarvitsemme kaupunkiimme lisää koteja ihmisille, palveluita ja työpaikkoja. Näiden rakentamisessa on huomioitava monia erilaisia näkökantoja. Meidän poliittisten päättäjien on myös valittava linjamme siinä, miten ja millä tavoin kaavoitusta ja asuinalueita kehitetään ja esimerkiksi uusien kotien rakentamista edistetään.  Asuinympäristöjen rakentamisessa ja kehittämisessä on mielestäni kaikkien etu se, että sitä tehdään yhteistyössä asukkaiden ja kaupungin välillä. Kaupunki on olemassa ihmisiä varten.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenenä koen tärkeäksi, että vuorovaikutus asukkaiden kanssa on kaavoitustyössä jatkuvaa, rakentavaa ja kehittävää. Siksi olen iloinen siitä, että Kulleropuiston kaavassa ainakin osa asukkaista on ottanut rohkeasti kantaa alueen tulevaisuuden näkymiin.  Asukkaiden aktiivisuus ja panos tulevaisuuden Vantaan rakentamisessa on arvokasta. Se on mielestäni myös merkki siitä, että Vantaata halutaan suunnitella ja rakentaa yhdessä entistä paremmaksi kotikaupungiksi. Tämänkaltaisesta esimerkistä ja asukkaiden luovuudesta on mielestäni hyvä ottaa mallia ympäri Vantaata. Uskon, että yhteistyön toimintatapoja vahvistamalla saamme kasvavan Vantaan myös pysymään meille kaikille hyvänä kotikaupunkina.

Minna Räsänen
(Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa 14.2.2018)

Arjen politiikkaa lautakuntatyössä

Kirjoitin jo tammikuussa kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksesta ja siitä, kuinka jätimme Vantaalla Kulleropuiston kaavan jo toistamiseen pöydälle. Pöydälle jättö juontui siitä, että lautakunnassa oli monia kaavaan liittyviä näkemyksiä.

Mielestäni Kulleropuiston muutosta kaavaan on valmisteltu perusteellisesti ja siihen varmasti on käytetty paljon resursseja. Tästä työstä iso kiitos kaikille sen parissa tuntikausia viettäneille.

Kaava ei tietenkään voi olla täydellinen – harvoin varmaankaan kaavat kaikkien mielestä ovat – koska ne tietenkin muodostuvat monien asioiden kompromisseina.

Kulleropuiston tullessa kaupunkisuunnittelulautakunnassa ensimmäisen kerran eteeni, en voinut olla huomioimatta kaavassa esille tulleita ja asukkaiden toistuvasti nostamia muistutuksia ja huomautuksia. Koin, että alueen asukkaat olivat tehneet paljon työtä ja pyrkineet muokkaamaan kaavaa ja vaikuttamaan sen sisältöön. Samalla näin, että ainakin osa alueen asukkaista oli toistuvasti nostaneet esille sellaisia näkökantoja, jotka myös minusta olivat huomionarvoisia ja, joihin syystä tai toisesta, myös itse kaavoja käsitellessä kiinnitän huomiota.

Jo edellisessä kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa pyrin tuomaan esille näkökulmaani siitä, että olin huolissani asukasdemokratian toteutumisesta sekä siitä, onko kaava toimiva.  Nämä siitäkin huolimatta, että mielestäni on täysin selvää, että Kulleropuiston alue on hyvää rakennusaluetta ja kaikkien etu olisi se, että sille saataisiin rakennettua toimiva kokonaisuus, joka myös tukee kaupunkin strategisia päämääriä ja lisäisi muun muassa uusien kotien rakentumista Vantaalle.

Ennen lautakunnan(kuntien) kokousta esimerkiksi koin, että muun muassa pysäköintiin liittyvät asukkaiden huomiot sekä kaavassa oleva rakennusmassan sijoittelu, eivät tuntuneet minusta toimivilta. Toki ymmärrän, että hyppäsin kaavan valmisteluun ”kesken kaiken”, enkä ensimmäisen kauden lautakunnan jäsenenä voikaan vielä kaikkia ratkaisuja nähdä ”oikealla lailla”, mutta siitä huolimatta jokin minua kaavassa kaiversi.

Kaava jätettiin joulukuussa sekä tammikuussa pöydälle lautakunnassa.

Kävin paikan päällä, juttelin ihmisten kanssa. Selvitin asiaa enemmän ja enemmän. Juttelin eri vaihtoehdoista puoluekavereideni ja muiden puolueiden edustajien kanssa. Olin myös yhteydessä valmistelijoihin ja virkamiehiin. Pyrin ottamaan asioista selvää ja sitä kautta muodostamaan mielipiteeni asiaan.

Kaiken tämän jälkeen oma näkemykseni muotoutui siihen suuntaan, että en ollut kyseistä kaavaa valmis hyväksymään sellaisenaan. Siksi tänään kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa tein  poikkeavan esityksen ja esitin, että kaava vielä kertaalleen palautettaisiin valmisteluun. Perustelin palautusesitystäni mm. sillä, että asuntoja pitäisi porrastaa vielä enemmän sekä sillä, että pysäköintiin liittyviä ongelmat olisi otettava huomioon eikä tehdä ehdoin tahdoin lisää ongelmia ja sillä, että asuinalueita pitäisi pyrkiä suunnittelemaan viihtyisäksi yhdessä asukkaiden kanssa vuorovaikutuksessa. Olin myös valmis kuulemaan kritiikin ja kantamaan poliittisen vastuun siitä, että palautusesitys toteutuessaan olisi vaikuttanut mittavasti kaupungin strategisten päämäärien saavuttamiseen.

Äänestystuloksen jälkeen (6-7) kaava etenee. Tästä prosessista oppineena voin tyytyväisenä katsoa peiliin siinä, että koen tehneeni itse sen, mitä lautakunnan jäsenenä ja kuntapoliitikkona tämän asian eteen tällä kertaa pystyin. Uskon myös, että vaikka tällä kertaa edustamani näkökanta ei ”voittanutkaan”, sen esille tuominen on hyväksi esimerkiksi lautakunnan tulevaisuuden työskentelylle.

Voin myös rehellisesti sanoa, että kuntapolitiikkakin on jännittävää kaikkine käänteineen ja tämä oli myös hyvin mielenkiintoista kokea! Eräässä vaiheessa olin varma siitä, että löydämme yhteisen ratkaisun kaikkien poliittisten puolueiden välillä asian eteenpäin viemiseksi myös niin, että muun muassa minun kaavasta esille nostamani huolet olisivat tulleet niin sanotusti ”vahvemmin” päätöksessä kuulluksi.

Uskallan myös väittää, että prosessin eräässä vaiheessa, kaavan palautus oli jo ”viittä vaille” menossa läpi, että minä ja muut palautusesityksen kannalla olleet olisimme saaneet vahvimman tuen palautusesitykselle. Ja lopulta kävi näin, että palautusesitykseni ei kuitenkaan saanut tarpeeksi kannatusta. Äänestystuloksen tiukkuus kuitenkin kertoo mielestäni sen, että kaupunkisuunnittelulautakunta oli tässä asiassa niin sanotusti vaikean edessä, ja politiikka on asioiden eteenpäin viemisen lisäksi myös jännittäviä hetkiä, rakentavaa ja opettavaa. Arjen kuntapolitiikkaa.

Tällä eteenpäin!

Minna Räsänen
kaupunkisuunnittelulautakunnan ja kaupunginvaltuuston jäsen

Ennaltaehkäisevä lastensuojelu kannattaa!

Tammikuun alkupuolella vietettiin lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä parissa tehtävän vapaaehtoistyön #olenmukana -viikkoa. Teemaviikon aikana nostettiin esille vapaaehtoisen tukihenkilö- ja toiminnan merkitystä Suomessa asuvien lasten ja lapsiperheiden arjessa.

Olen itse toiminut Vantaan lastensuojelun vapaaehtoisena tukihenkilönä useamman vuoden ajan. Tukihenkilönä olen päässyt seuraamaan läheltä lapsen kasvua ja kehitystä ja samalla tuntenut, että antamallani ajalla ja panoksellani, voin olla omalta osaltani lisäämässä hyvinvointia.

Tukihenkilönä tapaan nyt jo teini-ikäistä nuorta noin pari kertaa kuukaudessa erilaisen pienimuotoisen tekemisen merkeissä. Välillä olemme käyneet Heurekassa tutustumassa näyttelyihin, joskus käymme leffassa, leivomme tai ihan vain olemme kotona ja pelaamme tabletilla ja juttelemme.

Uskon, että vapaaehtoistyön merkitys kasvaa koko ajan ja sen muodot muuttuvat. Joku voi osallistua ja harrastaa vapaaehtoisena toimintaa säännöllisesti. Jollekin toiselle sopii kertaluonteiset tempaukset itselle tärkeäksi koetun asian puolesta. Joku voi löytää esimerkiksi lastensuojelun tukihenkilötoiminnasta itselleen mieluisen vapaaehtoistyön muodon, aivan kuten minäkin.

Uskon, että Vantaalle kaupunkina täällä toimivien vapaaehtoistyöntekijöiden tekemä arvokas työ on merkittävässä roolissa hyvinvoinnin lisäämisessä. Myös lastensuojelun näkökulmasta. Uskon, että tukihenkilötoiminnalla on oikeasti merkitystä lapsen elämälle. Ja lastensuojelun ennaltaehkäisevällä toiminnalla voidaan tarjota sellaista tukea ja turvaa, joka voi kantaa pitkälle ja olla hyödyksi – ja joka myös säästää rahaa tulevaisuudessa.

Yhteiskunnallisesti vapaaehtoistoiminnan merkitys kasvaa jatkuvasti. Kaupungin ja siellä asuvien asukkaiden kannalta on tärkeää, että vapaaehtoistoimintaa arvostetaan. Parhaimmillaan se myös tukee ihmisten elämää ja osallistumismahdollisuuksia.

Olisi hyvä joskus pysähtyä pohtimaan sitä, kuinka yksilön hyvän mielen lisäksi myös kaupunki voisi kehittää omaa asemaansa vapaaehtoistyön mahdollistajana ja tukijana. Jotta vapaaehtoistoiminnasta saadaan irti sen tuomat hyvät puolet ja voimavarat yksilöille ja yhteisölle, on huomioitava, että vapaaehtoistyön organisointi, vapaaehtoisten ohjaaminen, tuki ja koulutus tuskin onnistuvat ilman rahaa ja työntekijöitä.

Kaupunkisuunnittelun vuosi starttasi

Vuoden ensimmäinen kaupunkisuunnittelulautakunnan kokous aloitti vuoden sähäkästi useamman tunnin kokouksella. Illan aikana hyväksyttiin muun muassa kaupunkisuunnittelun työohjelma tälle vuodelle. Asiasta käytiin hyvää keskustelua ja itsekin käytin puheenvuoroa muun muassa ”vanhojen” lähiöiden kehittämisestä. Tästä olin puhunut muun muassa Koivukylässä asukkaiden kanssa muutama viikko sitten, kun osallistuin valaistuskävelyyn.

Työohjelma on laaja kokonaisuus, johon suosittelen tutustumaan! Kokouksessa päätettiin poistaa työohjelmasta yksimielisesti  Rukinpyörän asemakaavatyö Itä-Hakkilasta.  Asian yhteydessä keskusteltiin myös käynnissä olevasta yleiskaavatyöstä. Sen merkitys on kaavoituksessakin tulevaisuudessa iso. Tätäkin työtä suosittelen seuraamaan!

Mielenkiintoisena asiana oli myös Puu-Kivistön asuinkorttelin tontinluovutus- ja suunnittelukilpailun avaaminen. Kivistöön ollaan siis rakentamassa puukorttelia, jossa yhdistyy ekologiset arvot ja yhteisöllinen ja mahdollisesti myös aika autoton asuinkortteli. Uusia asuntoja alueelle on tulossa noin 600 kappaletta.
Lähtökohdat ja esittely vaikuttivat mielenkiintoisilta. Itse toin esille myös sen, että olisi hyvä, että alueen suunnittelussa otettaisiin huomioon mahdollisuus käyttää kotimaista puuta korttelin rakentamisessa. Uskon, että tämä voisi olla hyvä tapa korostaa myös kotimaisen metsä- ja puuteollisuuden merkitystä ja hyödyntämistä suomalaisessa rakentamisessa.  Nähtäväksi jää millaisia kilpailuosallistujia tulee ja, mistä lopulta valinta päästään tekemään.

Hiekkaharjussa sijaitsevasta Kulleropuiston asemakaavasta on käyty paljon keskustelua ja kirjoittelua muun muassa Vantaan Sanomissa. Asia oli lautakunnan käsittelyssä jo joulukuussa, jolloin kaava jäi pöydälle. Tänään lautakunnan jäsenillä oli mahdollisuus kysellä asiasta lisää. On mielestäni selvää, että asukkaiden osallisuutta ja demokratiaa on syytä Vantaalla päätöksenteossa edistää ja vaalia.Tätä näkökulmaa pidin esillä myös lautakunnassa.

Kulleropuiston asemakaava jäi nyt jo toistamiseen pöydälle. Siihen palataan seuraavassa kokouksessa jo parin viikon päästä. Tärkeää on, että tiivistämisrakentamista Vantaalla toteutetaan ja Hiekkaharju kulku-yhteyksineen on oivallinen paikka asua ja myös rakentaa lisää. Itseäni asiassa eniten mietityttää se, kuinka hyvin asemakaava saadaan aikaiseksi niin, että se palvelee sekä Vantaata, asuntojen lisärakentamistarvetta, mutta turvaa myös tulevaisuudessa viihtyisän asuinympäristön alueen asukkaille.

Tästä tämäkin lautakuntatyön vuosi pyörähti siis käyntiin. Luvassa on varmasti vuoden aikana mielenkiintoisia päätöksiä – Vantaa kasvaa vauhdilla ja asukkaat on pidettävä mukana!

Minna Räsänen

Osallisuus on tunne, ei vain sanoja paperilla

Vantaan kaupunginvaltuusto käsittelee ensi maanantaina Osallistuva Vantaa –mallia, joka on osa kaupungin strategiaa. Mallin tavoitteena on lisätä osallisuutta ja tarjota asukkaille erilaisia tapoja ja tilaisuuksia ottaa osaa kaupungin päätöksentekoon ja edistää sekä tukea demokratiaa.  Tavoite on hieno ja päämäärä tärkeä – käytännön onnistumiseen on vain panostettava lujasti.

Kuntalaissa on todettu, että kunnan asukkailla ja palveluiden käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa kunnan toimintaan. Lakikirjaus ja sen pohjalta toteutetut mallit eivät kuitenkaan riitä, jos päätöksentekoa ei osata tuoda esille ihmisiä kiinnostavalla tavalla.  Nyt onkin tärkeää Vantaalla pohtia sitä, kuinka vuorovaikutusta ja tunnetta siitä, että voi oikeasti vaikuttaa, pystytään parhaiten luomaan.

Osallisuus on paljon muutakin kuin sanoja paperilla – se on selvää. Mielestäni tärkeintä on se, kuinka voimme Vantaallakin luoda tilanteita, joissa kuka tahansa meistä asukkaista voi tuntea yhteisöllisyyttä ja mukanaoloa sekä saada omat mielipiteensä kuuluviin. Ehkäpä vielä sillä tavoin, että osallistumistilanne on mukava, miellyttävä ja siitä jää olo, että haluaa tulla toisenkin kerran. Jos onnistumme tässä, onnistumme myös osattomuuden, eriarvoisuuden ja tyytymättömyyden torumisessa.

Olen osallistunut itse muutamaan tilaisuuteen, joissa kaupunki on kerännyt mielipiteitä asukkailta mm. kaavoituksesta tai asuinalueen turvallisuuteen liittyen. Esimerkiksi viime viikkoinen Koivukylän valaistuskävely on mielestäni oiva esimerkki siitä, kuinka kaupungin rakenteet tulevat tutuksi ja asukkaiden mielipiteet kuuluksi.

Minua kuitenkin huolettaa se, kuinka näiden kaikkien Vantaallakin järjestettyjen tilaisuuksien palaute ja ja niissä esitetyt mielipiteet päätyvät eteenpäin. Tai saadaanko niiden pohjalta tehtyä asukkaiden näköisiä ratkaisuesityksiä kaupungin päätöksentekoon ja esimerkiksi lautakuntatyöskentelyyn? Äänestysnapin painamisella on valtuustosalissa iso merkitys niihin asioihin, joita tapahtuu ihan lähellä asukkaiden arkea.   Jotta näitä arjen asioita voidaan parhaiten edistää, kasvaa viestinnän ja vuorovaikutuksen merkitys entisestään. Tiedonsaanti asukkaille on tehtävä helpoksi ja osallistumistavat nopeammiksi.

Vuorovaikutuksen on oltava aktiivista ja reagoivaa kaupungin ja asukkaiden välillä koko ajan. Mieluiten vielä toteutettuna helpolla tavalla ja niin, että osallistuminen on myös kevyesti ja matalalla kynnyksellä mahdollista. Tähän erilaiset digitaaliset menetelmät tarjoavat useita ratkaisuja; tietoa ja palautetta voidaan kerätä helposti ja palveluita parantaa sekä nopeuttaa. Emme kuitenkaan voi unohtaa kasvokkain tapahtuvaa mielipiteiden vaihtoa. Palautetta ei voi kerätä yksin koneilla tai osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kasvattaa vain verkossa.

Osallistuva Vantaa -malli on mielestäni hyvä pohja prosessille, jota kotikaupungissamme on hyvä toteuttaa. Meidän on pidettävä huolta ja myös vaadittava, että osallisuuden edistämisen idean on yllettävä asukkaiden lisäksi myös jokaiseen kaupungissa tehtävään työprosessiin. Silloin se ei jää irralliseksi ja ulkopuoliseksi todellisuudesta eikä kuilu strategian ja käytännön toimien välillä kasva. Jos näin ei käy, on uhkana mielestäni se, että hyvätkin ideat tai suunnitelmat jäävät lopulta ilman todellista vaikutusta. Väitän, että itse kunkin mielenkiinto lopahtaa, jos toistuvasti kokee, etteivät asiat etene. Silloin tavoite osallisuuden edistämisestä voi hienoista malleista huolimatta jäädä vain näennäiseksi.

Minna Räsänen
kaupunginvaltuutettu

Mistä lautakuntatyö rakentuu?

Syksyn kuluessa olen saanut kokea omakohtaisesti sen, mitä kuntapoliitikkona toimiminen työmäärässä oikeasti tarkoittaa. Valtuuston ja kaupunkisuunnittelulautakunnan työ ja niihin liittyviä erilaisia kokouksia tai tilaisuuksia on ollut kalenterissa tiuhaan tahtiin.

Toki jokainen valtuutettu ja lautakunnan jäsen käyttää aikaa oman tehtävänsä hoitoon niin paljon, kuin omat resurssit riittävät. Usein työtä tehdään esimerkiksi oman työn ohessa, jolloin välillä ajankäyttö voi olla kireää.

Päätin kirjata auki keskimäärin sen, kuinka paljon olen itse viettänyt aikaa kaupunkisuunnittelulautakunnan työhön tai työskentelyyn mielestäni suoraan liittyvien asioiden parissa.

Alla karkea yhteenvetoni siitä, miltä tämä syksy on ajallisesti näyttänyt lautakunnan jäsenenä.

FAKTA:
Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokous järjestetään kerran kuukaudessa.

Kokouksien määrä:
elo-joulukuu yhteensä 5 kpl

Kokouksen kesto:
Yhden kokouksen kesto ryhmäkokouksineen noin 4 h

Kokoukseen valmistautuminen:
noin 1 h esityslistan lukemista ja noin 0,5 h tietojen hakemista

Kokouksen jälkeen:
noin 1 h esimerkiksi päätöksistä kertominen asukkaille, blogikirjoitus tms.

Yhteensä kuukaudessa: 6,5 h

Yhteensä syyskauden aikana: 32,5 h

Kokouksien lisäksi lautakuntatyöhön liittyvä muu kokous tai koulutus:

Lautakuntatyön perehdytys: 3 h
Lautakunnan suunnitteluseminaari:
14 h.
Lautakuntatyön suunnittelua oman puolueen kanssa:  4 h
Kaavoituksen perusteet koulutus: 2 h
Kaavoitusilta: noin 2 h

Yhteensä muut syksy: 25 h

KAIKKI YHTEENSÄ: 57,5 h
Kuukaudessa:
11,5 h
Viikossa:
n. 3 h

Kuntaliitto on arvioinut, että luottamushenkilötyöhön käytetty aika on 2000-luvulla kasvanut merkittävästi. En ihmettele tätä yhtään. Hallinnan ja hallinnon tavat ovat muuttuneet. Säädeltäviä asioita ja suuria päätöksiä vaativat kokonaisuudet kasvavat jatkuvasti.  Yhteisten asioiden hoitaminen ottaa oman aikansa, siitähän politiikassa on kyse ja tätä työtä jatkan mielelläni myös ensi kevään aikana.

Minna Räsänen

Vantaalaiset ansaitsevat enemmän kotimaista ruokaa!

Maaseudun Tulevaisuus (27.11.) kertoi, että HK Scan on voittanut Vantaan kaupungin ruokapalveluiden tarjouskilpailun tuontilihoilla. Kilpailutuksen tulos tarkoittaa, että jatkossa Vantaalla tarjottavassa julkisessa ruuassa on entistä enemmän ulkomaista lihaa. Ruuassa käytetään mm. Ruotsista ja Virosta peräisin olevaa broileria ja saksalaista naudanlihaa.

Kaupunginvaltuustossa keskusteltiin elokuussa laajasti siitä, tarvitaanko Vantaalle hankintastrategia, jossa edellytettäisiin, että ruokahankinnoissa edistetään kotimaista ruokaa. Valtuustossa mielestäni väreili hyvinkin yhtenäinen henki sen puolesta, että tulevissa strategioissa ja resurssiviisauden tiekartoissa painotetaan jatkossa toimenpiteitä, joilla nimenomaan edistetään Vantaalla tarjottavassa julkisessa ruuassa kotimaisuusasteen kasvua ja vastuullisia elintarvikehankintoja.

Näyttää kuitenkin siltä, että tämän keskustelun ja niin sanotusti poliittisen ohjauksen lopputulos oli kuitenkin tämä julki tullut ikävä uutinen. Vantaan kaupungin oma Vantti ei ole kyennyt omassa kilpailutuksessaan ottamaan huomioon poliittisten päätöksentekijöiden antamaa ohjausta tämän paremmin, saati kuulemaan valtuustossa käytyä hyvää ja rakentavaa keskustelua aiheen ympäriltä. Seurauksena nyt se, että kilpailutuksen tuloksen huomioon ottaen esimerkiksi päiväkotiaterioiden kotimaisuusaste saattaa pahimmillaan jopa pienentyä.

Julki tullut tulos kilpailutuksesta vie Vantaata mielestäni entistä kauemmas kehityksestä, jota kuluttajat arvostavat. Iso osa kuluttajista kertoo haluavansa suosia kotimaista ruokaa. Kotimainen ruoka edistää myös työllisyyttä, koska kotimaassa kasvatettu, valmistettu ja kulutettu ruoka hyödyntää laajasti monia eri osapuolia.

On mielestäni myös kummallista väittää, että erilaiset säädökset julkisista hankinnoista estäisivät kotimaisen ruuan suosimisen hankinnoissa. Esimerkiksi naapurikuntamme Kerava teki jo viime keväänä päätöksen siirtyä käyttämään päiväkodeissa, kouluissa ja vanhustenhuollossa suomalaista alkuperää olevaa lihaa. Tähän esimerkkiin verrattuna Vantaan ruokapalveluiden uusi tilanne ja tuontilihan suosiminen on osoitus huonosta tilannetajusta ja siitä, ettei asukkaiden ääntä ole kilpailutuksesta päätettäessä aidosti arvostettu.

Minna Räsänen

Mistä syntyy joulun ilo?

Mitä joulukuu tarkoittaa sinulle? Aivan tavallista kuukautta monien muiden kuukausien tavoin vai suurta juhlaa? Millä tavoin sinä valmistaudut pikkuhiljaa päättyvään vuoteen, vai tarvitseeko siihen edes erityisesti valmistautua?

Koen itse, että joulukuuhun ja joulun lähestymiseen on kovin vaikea suhtautua välinpitämättömästi. Tämä ehkä sen vuoksi, että usein mennyt vuosi koetaan huipentuvan jouluun. Yhteisessä tonttulakkeja ja joulupukkeja vilisevässä virrassa on helppo antautua jouluvalmistelujen vietäväksi. Aivan kuin koko yhteiskunta olisi valjastettu suureen kulutusjuhlaan, joten sen kokemiselta ei voi välttyä. Paksuja kuvastoja elektroniikasta, vaatteista ja leluista tippuu postiluukusta ja erilaisiin joulumainoksiin törmää päivittäin.  Jouluisia reseptejä vanhoista ja uusista makumaailmoista kuulee radiosta ja näkee telkkarissa. Joulumyyjäisiä sekä konsertteja mainostetaan sosiaalisessa mediassa ja pikkujouluja vietetään päiväkodeista lähtien.

Samaan aikaan, kun lähes jokaisessa tuutissa kannustetaan viettämään joulua, nauttimaan ja hankkimaan uutta, jää varjoon se tosiasia, että kaikilla ei ole tähän iloitteluun tilaisuutta osallistua.

Meillä on yhä suurempi joukko ihmisiä, jotka elävät köyhyydessä ja, joille joulunaika muistuttaa hankalasta asemasta entistä enemmän.

Lapsiperheiden köyhyys on kasvanut Suomessa ja se on yksi suurimpia lasten eriarvoisuuden aiheuttajia. Vanhempien toimeentulo-ongelmat vaikuttavat lasten hyvinvointiin ja pienentävät esimerkiksi mahdollisuuksia osallistua. Tämä ongelma syvenee niin kauan, kun tuloerot jatkavat yhteiskunnassa kasvuaan ja sosiaaliturvaa heikennetään. Siksi on entistä tärkeämpää, että heikoimmassa tilanteessa olevista ihmisistä pidetään huolta.

Niissä kodeissa ja perheissä, joissa toimeentulo on tiukassa, tai sitä ei oikeastaan ole, voi joulun aika olla haastavaa. Kaikissa perheissä ei osteta lahjoja, saati täytetä jääkaappeja herkuilla. Uudet legot tai etelänmatkat ovat asioita, joista ei ehkä edes osata haaveilla. Aika menee siihen, että lasketaan päiviä seuraavaan tilipäivään ja pohditaan, kuinka jälleen selvitään.

Olisi hienoa, jos jouluun valmistautumisessa ja sitä viettäessä nousisivat esille materian lisäksi enemmän aineettomien asioiden mittaamaton arvo.  Se, että voi hengähtää ja viettää aikaa ystävien ja läheisten kanssa on asia, jota näin joulun alla on hyvä itsellekin välillä muistuttaa, ja niistä syntyy joulun ilo. Aina ei tarvitse suorittaa tai kuluttaa niin paljon, rauhoittuminen ja läsnäolo harvemmin maksavat mitään.

Minna Räsänen

 

 

 

 

 

Budjetti on monien toiveiden kompromissi

Oletko tullut ajatelleeksi, että ajotiet, puistojen kävelytiet ja uimahallien polskuttelualtaat ovat kaikki kaupungin kassasta rahoitettuja palveluja? Ne kaikki ovat myös vuosittain tarkastelun alla, kun tehdään kaupungin talousarviota.

Olen ollut vantaalainen 12 vuotta ja on myönnettävä, että tänä syksynä olen ensimmäistä kertaa todella tutustunut siihen, mihin tässä kaupungissa rahaa käytetään. Vantaan talousarvio vuodelle 2018 annettiin valtuutetuille kaupunginjohtajan esityksenä lokakuussa ja tulevana maanantaina siitä tehdään lopullinen päätös valtuuston kokouksessa.

Talousarvioesityksen valmisteluprosessi on usean kuukauden pituinen matka. Kokemukseni mukaan yksittäisen valtuutetun vaikuttamismahdollisuudet budjettiin ovat tänä aikana laajat, mutta myös rajatut. Kaikilla valtuutetuilla on varmasti yksittäisiä asioita, joita he haluavat valtuutettuna edistää ja kehittää. Tämän lisäksi puolueilla on tavoitteet ja kokonaisuus, joita äänestäjille on vaaleissa luvattu. Siksi edistettävistä ja tärkeiksi koetuista asioista muodostuu budjetin valmisteluvaiheessa kokonainen toiveiden tynnyri. Siitä tynnyristä pyritään lopulta löytämään kompromissina ratkaisut, jotka palvelevat kaikkien vantaalaisten asemaa.  Kyseessä todellakin on politiikkaa.

Budjetin valmistelun jokaisessa vaiheessa on mahdollisuus tuoda esille näkökantoja ja mielipiteitä. Onkin oltava hyvin päämäärätietoinen, että saa tuotua esille toiveet esimerkiksi tietyn tien parantamisesta tai lähellä sijaitsevan koirien ulkoilupuiston kehittämisestä. Kaiken lisäksi lopputulos voi olla, että lopullisessa esityksessä teiden parantaminen on siirretty jatkoselvitykseen ja koirien ulkoilupuistojen osalta aloitetaankin siitä kauimmaisesta, jolloin tärkeäksi koettu tavoite toteutuu, mutta hiukan eri tavoin kuin oli alun perin ajateltu.

Mielestäni tällä kertaa toiveiden tynnyristä on saatu aikaiseksi budjetti, jossa on monia hyviä asioita vantaalaisille. Lapset ja nuoret on huomioitu niin varhaiskasvatuksen rajausten poistamisella kuin nuorisotyöttömyyteen tarttumalla. Lisäksi nuorten maksuton ehkäisy saa lisärahoitusta ja askel sen laajentamiseen koskien kaikkia alle 25-vuotiaita otetaan esille selvityksen muodossa. Koulujen sisäilmaongelmien ratkaisemiseksi annetaan selkeää rahaa. Koillis-Vantaan uimahallia selvitetään, terveyskeskusmaksuja ei koroteta ja Vantaan veroprosenttikaan ei nouse. Lisäksi lastensuojeluun satsataan lisää rahaa, joka on hyvä, kun ottaa jälleen huomioon tämän viikon uutiset lastensuojelun kestämättömästä tilanteesta.

Vantaalle muuttaa koko ajan lisää asukkaita ja olemme nostaneet arvostustamme asuinkaupunkina. Siksi on tärkeää, että täällä asuvat ihmiset voivat saada hyviä palveluita ja nauttia niistä turvallisessa ja viihtyisässä ympäristössä. Näitä tavoitteita tuleva budjetti mielestäni toteuttaa.  Se, että olemme haluttu kotikaupunki myös jatkossa, edellyttää myös sitä, että meidän huolehdittava elämisen edellytyksistä kuten kohtuuhintaisista asumismuodoista. Asumiskustannukset eivät voi nousta jatkuvasti ja on tärkeää huolehtia, että asuntoja on riittävästi niin sinkuille kuin perheillekin. Näiden asioiden osalta uskon, että kehittämiskohteita riittää myös tuleville vuosille ja tuleviin talousarvioihin.

Minna Räsänen

Haetaan parasta kaupunginjohtajaa

Vantaan valtuusto valitsee uuden kaupunginjohtajan marraskuussa. Kaupunginjohtajan valintaprosessi on näin valtuutetun silmin katsottuna monimutkainen paletti. Tuntui, että iso pyörä lähti pyörimään välittömästi, kun Nenosen eläkeilmoituksen pöly oli hieman laskeutunut.

Johtajaksi pitää kaupunkiin löytää pätevin, sopivin ja myös poliittisia päättäjiä miellyttävä vahva ja edistyksellinen osaaja. Julkaistussa työpaikkailmoituksessa kerrottiin, että kaupunki etsii kaupunginjohtajaa jatkamaan kasvavan kaupungin menestystä. Etsinnässä on henkilö, joka tietenkin hallitsee johtamisen, strategia- ja talousosaamisen sekä tuntee elinkeinoelämää.

Mielestäni on selvää, että valittavan henkilön on osattava kaupungin johtamiseen liittyvät byrokratian kiemurat, hänellä on oltava hoksnokkaa tulla toimeen niin poliittisten päättäjien kuin kaupungin virkamieskunnan ja henkilöstön kanssa. Henkilön on koettava mielenkiintoa niin yritys- ja elinkeinoelämään kuin myös asukkaiden arkeen liittyviin kokonaisuuksiin. Lisäksi on vielä hallittava koko ison kokonaisuuden käynnissä pitäminen ja kehittäminen voimassa olevien strategialinjausten ja taloudellisten resurssien ehdoilla.

”Ei mitään pikkujuttuja toteutettavaksi yhdelle henkilölle. Saappaat ovat isot ja merkittävät.”

Pelkästään valintaprosessi on pitkä. Ja siihen kuuluu – tietenkin demokratian ja byrokratian hengessä – monia eri vaiheita. Poliittisia päätöksiä kaupunginhallitukselta, valintatoimikunnan kokouksia, tilanteen arviointia ja valtuustoryhmien näkökantojen huomioonottamisia. Odottelua, puhelinsoittoja ja keskustelua poliittisten ryhmien välillä. Lukuisa tunteja työtä tähtäimessä löytää se tehtävään pätevin ja sopivin ihminen uudeksi kaupunginjohtajaksi.

Turku valitsi itselleen uuden kaupunginjohtajan lokakuussa. Äänestys oli valtuustossa tiukka ja valituksi tullut Minna Arve valittiin tehtävään vain 1 äänen erolla. Tämä kertoo mielestäni siitä, kuinka vaikeaa parhaimman kaupunginjohtajan valinta voi olla. Selkeää eroa pätevien hakijoiden väliltä on voi olla hankalaa löytää. Kuka painottaa minkäkin asian tärkeyttä ja ominaisuutta. Ja Turun esimerkki osoittaa, että yhdenkin valtuutetun äänellä on aidosti merkitystä kaupunginjohtajan valinnassa.

Vantaalle kaupunginjohtajaksi haki 10 ihmistä määräajassa. Neljä kutsuttiin haastatteluun. Kaksi heistä, Jukka-Pekka Ujula ja Ritva Viljanen päätyvät valtuustoryhmien tentattavaksi 8.11. Kaupunginjohtajan valinta on tarkoitus käsitellä kaupunginvaltuustossa 13.11.2017.

On mielenkiintoista päästä näkemään ja kokemaan kaupunginjohtajan valinta valtuustosta käsin. Koen, että kaupunginjohtaja omalla roolillaan pystyy parhaimmillaan edistämään juuri sen näköistä Vantaata, jota asukkaat haluavat edistettävät. Lisäksi hänen osaamisensa vaikuttaa myös siihen, kuinka Vantaa näkyy ja kuuluu koko Suomessa. Hän on tavallaan meidän jokaisen kasvot ulospäin tilanteissa, joissa kaupunkia kehitetään myös kuntarajojemme ulkopuolella.

En ole henkilökohtaisesti tavannut kumpaakaan näistä viimeisille viivoille päässeistä ehdokkaista. Toivon, että ennen valintaa kuulen monipuolisesti millaisella otteella he lähtisivät Vantaata johtamaan. Toivon itse tulevalta kaupunginjohtajalta sinnikkyyttä sen eteen, että Vantaa vahvistuu edelleen. Reilua otetta talouden kanssa painittaviin kysymyksiin. Vastuullisuutta huolehtiessa asukkaiden hyvinvoinnista, mutta silti rohkeutta kokeilla uutta. Koen myös, että asukkaiden ja kaupungin välisen vuorovaikutuksen kehittäjänä kaupunginjohtajalla on oivallinen tilaisuus näyttää kyntensä ja olla mukana luomassa uudenlaista osallistavaa kaupunkikulttuuria. Se on mielestäni tehtävä meidän kaikkien kanssa yhdessä ja niin, että jokainen pysyy mukana matkassa.

Minna Räsänen