Vaaleista on aikaa reilu kuukausi ja ensimmäiset hetket valtuutettuna on jo koettu. Uuden valtuustokauden käynnistymiseen liittyy monta asiaa, joita olen nyt olen päässyt kokemaan eri tavalla kuin koskaan aiemmin.
Viimeisen kuukauden aikana on tehty paljon taustatyötä tulevaa neljää vuotta varten. Poliittiset puolueet ovat käyneet neuvottelut luottamuspaikkajaoista. Tässä vaiheessa siis tiedetään, kuinka paljon milläkin puolueella on paikkoja eri lautakunnissa, mille puolueelle kuuluu puheenjohtajuus jne. Kun suuret linjat on saatu puolueiden neuvotteluissa sovittua, on siirrytty seuraavaksi puolueen sisäiseen paikkajakoon, joka sekin demareissa on omanlaisensa prosessi.
Oma työväenyhdistykseni, Tikkurilan työväenyhdistys, järjesti kokouksen tämän viikon tiistaina käsitelläkseen yhdistyksen osalta tulevia valintoja eri luottamustehtäviin. Yhdistyksestä valittujen valtuutettujen lisäksi, paikkoja jaettiin myös muille yhdistyksen jäsenille. Henkilöille, jotka olivat esimerkiksi olleet ehdolla vaaleissa tai, jotka ovat muuten hyviksi ja päteviksi henkilöiksi koettuja hoitamaan kunnallisia luottamustoimia.
Oma yhdistykseni päätti asettaa minut ehdolle kaupunkisuunnittelulautakuntaan. Tämä esitys etenee seuraavaksi muun muassa SDP:n kunnallisjärjestön edustajistoon. Ja vasta, kun kaikkien puolueiden esitykset ja ehdotukset päätyvät lopulta kaupunginvaltuuston kokoukseen kesäkuussa, lautakunta ja muut paikat ovat lopullisesti selviä. Tämän prosessin monimuotoisuus ja eri tasot osoittaa, että vaalien jälkeen on paljon työtä tehtävänä ennen kuin varsinainen valtuustotyö voi edes alkaa.
Meillä valtuutetuilla oli ensimmäinen yhteinen tilaisuus tämän viikon torstaina kaupungintalolla. Lisää perehdytystä ja koulutusta on vielä monen illan aikana ennen ensimmäistä kokousta. Torstai-illan anti oli paljon käytännön tietoa, tilastoja ja kattaus, joka yritti tiiviisti selventää, missä kaikessa valtuutettu on mukana ja päättämässä asioista.
Ensimmäiset fiilikset valtuutettuna toimimisesta ovat torstain jäljiltä positiivisen jännittyneet. Tietoa oli paljon ja opiskeltavaa tulee runsaasti. Tämän lisäksi muun muassa valtuustosali yllätti moderneilla laitteillaan, natisevine tuoleineen ja säännöillään. Huomasin, että minun esimerkiksi teki mieli taputtaa illan aikana muutamassa kohdassa – Ihan vain kohteliaisuudesta puhujaa kohtaan. Kuitenkin opin, ettei taputtaminen kuulu valtuuston normaaleihin toimintatapoihin. Lisäksi yhtenä knoppitietona todettakoon, että valtuustossa kaikki puheenvuorot pidetään aina seisten. Tämän perinteisen ja kokousetikettiä arvostavan tavan omaksuminen ja oppiminen on varmasti aiheellista, vaikkakin sen tuoma ”jäykkyys” tietyllä tavalla myös hymyilyttää.
Demarinuorissa on voimaa!
Viikon lopuksi pääsin vielä itselleni erittäin mieleiseen tilaisuuteen. Oma nuorisojärjestöni, Vantaan Demarinuoret kutsui minut uutena valtuutettuna kertomaan vaalityöstäni ja odotuksistani tulevaa valtuustokautta silmällä pitäen.
Illan aikana Demarinuoret analysoivat onnistuneesti omia vahvuuksiaan ja vaalitulostaan kuntavaaleissa. Nuorten yhteinen vaalitulos oli reilu 1300 ääntä ja peräti 6 nuorta pääsi yli 100 äänen äänisaaliiseen. Tuosta äänisaaliista on hyvä pohja ponnistaa seuraavia kuntavaaleja varten. Se on paljon se! Muistan edelleen ensimmäiset omat kuntavaalini, jossa ääniä sain hiukan reilu 30.
Laskeskelimme nuorten kanssa myös, että meitä vanhoja Vantaan Demarinuoria on sosialidemokraattien valtuustoryhmässä lukuisa määrä. Pelkästään 2000-luvun alkupuolella aktiiveina toimineita löytyy ainakin 5 valtuustoryhmämme joukosta. Puhumattakaan sitten valtuutetuista, jotka ovat toimineet nuorisoliitossa vuosikymmeniä aiemmin. Tästäkin syystä yhteistyö Vantaan Demareiden valtuustoryhmän ja Demarinuorten välillä on hyvin luonnollinen. Ja syytä ollakin, nuoret ovat kuitenkin meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta se ryhmä, joiden asioista on pidettävä huolta.
Minna Räsänen